lauantai 4. marraskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 10/2017

Lokakuussa räjähti vähän isommin kuin aiemmin: 13.10.2017 Ossi Nyman kertoi Helsingin Sanomien artikkelissa välttelevänsä työtä, mutta saavansa työmarkkinatukea. Toimittaja oli otsikossa käyttänyt sanaa "ideologisesti työtön", ja sitähän sitten toisteltiin toistelemasta päästyäänkin; muutaman päivän päästä kaikki tiesivät, kuka on se "ideologisesti työtön".

Juttua levitettiin kaikissa mahdollisissa medioissa, ja kommentit edustivat kahta ääripäätä: joko Nyman tuomittiin täysin ja vaadittiin lopettamaan tuet, tai häntä ja hänen ideologiaansa puolustettiin.

Mitä enemmän luin kommentteja tyyliin "tuet pois niin kuolee nälkään" jne. sitä huonompi olo tuli siitä huolimatta, että silloin jo tiesin Nymanin osittain vain mainostavan kirjaansa. Toki hän joutui TE-toimiston kanssa vaikeuksiin, tuet lopetettiin heti eikä jatkosta (takaisinperintä tms.) ole tietoa.

Mutta sitten omiin asioihin eli työkokeiluun, joka päättyi 2.11. jolloin oli myös loppupalaveri.

Sepäs oli tylsää jaarittelua, olin väsynyt ja kyllästynyt ja turhautunut, kun tiedän etten saa tästäkään minkäänlaista apua. En rastia oikeaan ruutuun B-lausuntoon. TE-toimiston virkailija sanoin päivittäneensä työnhakusuunnitelmani siinä samalla, ja pyysi käydä illalla katsomassa. No minä kävin, Oma asiointi -sivuilla. En kyllä löytänyt mitään uutta, mutta jotenkin löysin kaikenlaista vanhaa, niinkuin Omat työnhakutiedot; 14 vuotta sitten sinne oli kirjoitettu:

"Kapasiteettia viedä asiaansa eteenpäin atk-alalla. Oma uskallus ja itseluottamus hukkunut muutamaan epäonnistumiseen. Oma-aloitteisuuden osalla toivomisen varaa. Kun nämä kuntoon, ainesta vahvaksi ja tunnolliseksi ammattilaiseksi. Vahva englannin taito."

"Ainesta vahvaksi ja tunnolliseksi ammattilaiseksi!?" Hah! Muistan kyllä tuon tilanteen, olin jollakin ammattitaidon kartoituskurssilla ja erittäin pettynyt, kun en ollut päässyt samana päivänä alkaneelle ATK-tukihenkilökurssille. Kartoituskurssin opettaja sitten ilmeisesti puhui minut seuraavalle, tietokoneasentajakurssille, mistä olin kiitollinen. Vaikka ei sekään johtanut mihinkään.

"Itseluottamus hukkunut muutamaan epäonnistumiseen?" No, tuolloin taisi vielä olla muutama, mutta myöhemmin on tullut reilusti lisää, pettymyksiä niin paljon etten aikoihin ole enää jaksanut odottaa mitään, hyvää enkä pahaa, työrintamalla. 

No, oikeasti olen nyt niin väsynyt etten jaksa keksiä tähän enää mitään, joten julkaisen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti