maanantai 13. marraskuuta 2017

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska

Alaotsikko "Suuri nälänhätä Suomessa 1695 - 1697" kertookin kirjasta kaiken.

Tosiasiassa kirja oli aika nopea luettava; paljon tyhjää, lyhyitä kappaleita, vain 240 sivua. Ja toistoa, tosi paljon toistoa.

Kirja ei myöskään etene täysin kronologisesti: välillä puhutaan jo keväästä 1697, ja sitten taas syksystä 1696, ja vastaavaa sattuu vähän väliä. Niin ja sanoinko jo: toistoa.

Nälänhädän syyt, myöhäinen kevät ja varhaiset yöpakkaset sekä kovat sateet, toistetaan moneen kertaan, ja niiden aiheuttamat ongelmat: viljaa ei kertynyt varastoon, ei syötäväksi eikä siemenviljaksi. Tukholmasta laivattu hätäapuvilja myöhästyi joka kevät kylvöstä jäiden vuoksi, eikä sitä byrokraattisista syistä voinut varastoida jo syksyllä. Suunnitelmataloutta tai ennakkovarautumista ei tunnettu.

"Ruotu- ja määräjakoislaitos oli valtaisa, jähmeä koneisto, monimutkainen ja joustamaton rakennelma, joka perustui luontaistalouteen. Sen taustalla oli ajatus muuttumattomuudesta: ruotujen kuviteltiin pysyvän aina samanlaisina, peltojen tuoton vakiona, armeijan ja kruunun tarpeiden muuttumattomina. 1600-luvun maailmassa ei ollut tapana ennakoida "tulevaisuuden haasteita" tai ainakaan sitä ei tehty kovinkaan menestyksekkäästi. Tulevaisuuteen valmistautuminen tarkoitti sitä, että muutoksen olemassaolo yritettiin eliminoida luomalla järjestelmiä ja sääntöjä, jotka eivät perustuneet todelliseen tietoon maailmasta."

Oli kirja ihan luettava silti, mutta jonkinlaista kustannustoimittamista olisin kaivannut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti