Työkokeilua, teatteria ja tosi kovaa uupumusta...

Työkokeilu jatkuu edelleen, nyt viikolla ei tapahtunut tuskin mitään. Viime sunnuntaina oli joku Kino Tervakosken 100-vuotisjuhlakonsertti, jossa otin muutaman kuvan, ja keskiviikkona totesin että työkkärin vastuuvirkailijani muutti kunnantalolla viereiseen huoneeseen. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä. Keväällä sanoin (kun oli tällaisesta työkokeilusta puhetta) että ihan sama missä kokeilen, jos istun kaikki päivät yksin jossain kopissa eikä kukaan huomaa, kuinka väsyn. Eikä kukaan usko, kun sanon. Niinhän tässä on käymässä...

Kuva Hanna Tarkiainen

Teatterissakin tuli taas käytyä, tällä kertaa katsomassa "vain" kenraaliharjoitus Teatteri Päivölän näytelmästä Miehen kylkiluu. Ikivanha Maria Jotunin teksti toimii jollakin tavalla nykyäänkin; nerokas lavastusratkaisu on ollut sijoittaa tapahtumat nyrkkeilykehään, ja näyttelijät odottavat vuoroaan sen sivuilla.

Vähän hölmöltä kyllä tuntui apteekkarin ja tämän vaimon "mustasukkaisuusdraama", vaimo kaivelee väkisin muistoja miehensä entisistä ihastuksista, lupaa olla suuttumatta mutta suuttuu kuitenkin ja muuttaa ainakin tilapäisesti pois. Vaikka kai sellaista edelleenkin tapahtuu... Ja nuuka suutari antaa vaimonsa kuolla keuhkokuumeeseen noin vain eikä hae apua, mutta uuden vaimon nopeasti sittenkin...  (Nämä tuskin ovat juonipaljastuksia, ainakin elokuvana juttu on tuttu TV:stä.)

Vaikka kenraaliharjoituksessa ei ollut kovin montaa katsojaa, näyttelijät esiintyivät jälleen sujuvasti. Vuorosanoja oli selvästi luettu läpi moneen kertaan, eikä juuri virheitä tehty muutenkaan. Puvustus oli mielenkiintoinen: pari naista oli lähes samanlaisissa merimiestyylisissä asuissa, miehet vanhanaikaisissa puvuissa, mutta nuori Aina farkuissa...jotenkin olin harjoituksia pätkän seuratessa viime viikon lauantaina ajatellut, että hänelle vielä löydetään joku mekko tai jotain...Ja apteekkarin rouva Ellillä on alusta saakka samat punaiset lakerinahkakengät jalassa, mutta silti hän repliikissään sanoo haluavansa lakerinahkakengät...

Voin suositella, mutta kannattaa varautua tiettyyn vanhanaikaisuuteen...

Ja se uupumus, se on todella kovaa. Perjantaina, vaikka olin saanut nukkua vähän pidempään (enkä muutenkaan tehnyt juuri mitään) kävin vain Motonetissa ja Veikkarissa, missä Heidi vaihtoi autooni öljyt, ja kun aurinko melkein paistoi ja minulla oli kamera mukana, niin päätin vielä lähteä Nurmijärven Myllykoskelle kuvaamaan. Väsyin ihan totaalisesti aika äkkiä ja päätin lähteä takaisin, mutta olin niin väsynyt että tein ajatusvirheen ja käännyin Helsingin suuntaan moottoritiellä. Eli täysin väärään suuntaan, huomasin sen heti rampilla mutta en voinut mitään muuta kuin ajaa turhaan melkein puoli tuntia!