torstai 31. elokuuta 2017

Kirpputorilöytöjä...ja jotain myytyäkin

Olen todella, todella ahdistunut siitä, miten paljon tavaraa onkin kertynyt viimeisen noin kymmenen vuoden aikana. Olihan sitä ennenkin, mutta nyt...tavaroita on ollut pakko karsia rajulla kädellä muuton vuoksi ja muutenkin, erityisesti keväisen vesivahinkoevakon. En vain pysty heittämään juuri mitään suoraan roskiin (paitsi rikkinäistä) niin nyt on joutunut raahaamaan sitä tavaraa kirpputorille ja ainakin kuusi säkillistä ilmaiskirpputoreille.

Samalla tulee ostettua itse tosi vähän: joka tavaran kohdalla täytyy miettiä, tarvitsenko sitä vai en. Ja yleensä en tarvitse.

Viime kuussa en laittanut tänne mitään kuvaa, nyt sitten kuva parin kuukauden ostoksista. Nehän ovat pari vaatetta ja parit korvikset:

  • Musta-valkoinen neule
  • Musta-valkoinen raitaneulepaita
  • Hopeanväriset korvikset kivillä
  • 3 paria herkkukorviksia
  • New York -lasi

Niin, siitä omasta kirppispöydästä: kuukausi sitten olin vielä ihan tyytyväinen tulokseen; tavara meni kaupaksi ja rahaa tuli. Toissa maanantaina päätin vaihtaa lähes kaikki tavarat; kesävaatteet pois ja tilalle talvivaatteita ja joulukoristeita. Jostain syystä myynti loppui sitten siihen, yhden ja kahden myydyn tuotteen päiviä on ollut siitä asti.

tiistai 29. elokuuta 2017

Työttömyyskatsaus 7-8/2017

Sekä yleistä että omaa asiaa nyt pitkästä aikaa:

Hanna Harrin, 36, vuosien työkokeilukierre – lupailtiin jatkoa, vaikka uusi harjoittelija oli jo tiedossa: "Ei tehdä sulla mitään" (Yle Uutiset 3.7.2017)

"Alun perin Harrin työkokeilukierre  alkoi vuonna 2007 – samana vuonna, kun hän valmistui. Harri halusi saada työkokemusta ja oli kuullut, että työkokeiluista voi saada hyvää kokemusta.

– Tein kaikkeni osoittaakseni olevani hyvä työntekijä, olin joka päivä ajoissa paikalla, hyllytin, olin kassalla ja työhöni oltiin niin tyytyväisiä, että harjoittelujaksoani jatkettiin kahdella kuukaudella, ”jos syksyllä olisi tarvetta palkata”. Viimeisellä viikolla minulle sanottiin, ettei minua palkattaisi ja seuraava harjoittelija aloittaisi seuraavalla viikolla."

Näin se menee. 10 vuotta erilaisia työkokeiluja, -harjoitteluita, -palkkatukijaksoja. Mutta ei lopultakaan yhtään useamman vuoden yhtämittaista työtä. Itse jotenkin putosin tuosta kierteestä aikoja sitten.

"Lukuisat työkokeilut ovat jättäneet Hanna Harrille olon, että hän on hyväksikäytetty kuluerä, vaikka hän haluaisi olla pitkäaikainen ja tuottelias työyhteisön jäsen.

– "Hei hei, olit kiva, mutta ei me tehdä sulla mitään. Seuraava aloittaa kohta." Olen kantapään kautta oppinut, mitä tyhjät lupaukset tarkoittavat."

Niissä muutamassa palkkatukipaikassa, joissa olin 1990- ja 2000-luvulla myös minulle sanottiin, että "mielellämme pitäisimme, mutta kun täyden palkkatuen saa vain uudesta työntekijästä". Oudointa oli 2004, kun jäin työttömäksi palloseurasta, ja työkkärin täti kysyi, miksen jatkanut. No, kun ei annettu jatkaa!

Seuraavana päivänä Heikki Hiilamo kommentoi tapausta (ei mitenkään ainutlaatuista) Iltalehdessä:

"- Mielestäni työkokeilu on ihan tarpeellinen menettely. Tietysti siihen pitäisi puuttua, jos on työpaikkoja, joissa jatkuvasti käytetään ilmaista työvoimaa hyväksi. Työkokeilun tarkoitus ei ole saada ilmaista työvoimaa, vaan se että katsotaan miten työntekijä pärjää ja onko hänen mahdollista työllistyä, Hiilamo sanoo.

TE-toimiston nykymuotoisen työkokeilun tarkoituksena on selvittää työnhakijan mahdollisuuksia palata työmarkkinoille. Työkokeilu voidaan järjestää esimerkiksi, jos hakija on ollut poissa työmarkkinoilla työttömyyden vuoksi tai jos hakijalta puuttuu ammatillinen koulutus. Työ- ja elinkeinotoimiston vaatimuksissa määritellään, että "työkokeilussa henkilö tekee työpaikalla yleisesti työsuhteessa tehtäviä töitä ja työkokeilun järjestäjä vastaa ohjauksesta ja valvonnasta".

Käytännössä työkokeilija tekee siis pitkälti samoja töitä kuin palkatut työntekijät. Ero on siinä, että työkokeilu ei ole työsuhde, joten sen ajalta ei makseta palkkaa, eikä se kerrytä eläkettä. Työkokeilija ei ole myöskään työterveyshuollon piirissä."

Mitenkäs tuon nyt selvemmin sanoisi. Ei kerry eläkettä eikä työttömyysturvaa.

"Hiilamon mukaan palkkatuen käyttöä on vähennetty uudistusten myötä.

- Se on tietysti ikävää. Palkkatuki on ollut kuitenkin monille pitkäaikaistyöttömille ainoa keino päästä työmarkkinoille. Tuntuu vähän siltä, että on yritetty keksiä uusia keinoja, jotta vähemmällä rahalla pystyttäisiin saamaan parempia tuloksia ja se ei välttämättä onnistu, Hiilamo muistuttaa."

No, nyt loppuelokuusta on ollut muutama juttu kuntouttavan työtoiminnan tehokkuudesta (järjestäjien kirjoittamia) ja joku juttu siitä, ettei työttömien kyttäystä ei toivota, muttei esitetä sille mitään vaihtoehtoakaan.

"Osasta työntekijöitä kilpaillaan, osaan ei kohdistu lainkaan kysyntää" (Verkkouutiset 22.8.2017)

"(Tarja) Filatovin mukaan nykyään ison muutoksen keskellä ei työelämässä aina ole helppo löytää omaa paikkaansa. Myös työmarkkinoiden ja työntekijöiden kohtaaminen jakautuu.

– Osasta työntekijöitä kilpaillaan ja osaan ei kohdistu ollenkaan kysyntää, vaikka he kuinka hakisivat työtä. Heille on rakennettava koulutuksen, kuntoutuksen ja erilaisten tukipolkujen kautta polkua työhön, Filatov sanoo."

"Osaan ei kohdistu ollenkaan kysyntää, vaikka he kuinka hakisivat töitä"? Ihanko tosi?

"Hänen mukaansa kaikki eivät tunnista osaamistaan. Siksi urapsykologeilla on tärkeä rooli tukea työelämän muutosvaiheissa.

– Palvelu vahvistaa asiakkaiden edellytyksiä pysyä työelämässä ja ennaltaehkäisee työmarkkinoilta putoamista. Työelämän nivelvaiheissa tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja, paneutumista työnhakijan tilanteeseen, mahdollisuuksiin ja toiveisiin."

Filatov nyt puhuu mitä sattuu. "Urapsykologeilla on tärkeä rooli tukea työelämän muutosvaiheissa." Missä olivat urapsykologit silloin kun minä en koskaan edes päässyt kunnolla työmarkkinoille? Ai, no he olivat ennaltaehkäisemässä muiden putoamista sieltä.

Ja sitten vähän omaa asiaa: Jos muistatte, koko kevät(talvi) selviteltiin mahdollisuutta työkokeiluun, jota lääkäri oli mahdollisesti suositellut. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, ja sitten 1.6. sain s-postin, jossa kerrotttiin ettei Kela tue eläkesuuntautunutta työkokeilua.

Jossain vaiheessa sain kuulla, että olen saanut maksusitoumuksen kotikunnaltani Hämeenlinnan Terveystalolle, siis mahdollisia lääkärikäyntejä varten, heinä- ja elokuuksi. Paha vain, että elokuukin päättyy, ja maksusitoumukseni myös. Yritin sekä puhelimitse että sähköpostitse selvittää asiaa.

Seuraava on suora lainaus tämänaamuisesta saamastani sähköpostista:

"Jos kulttuuritoimisto ottaa sinut työkokeiluun, rahoittaja on TE-toimisto. Työkokeilun vaihtoehto kulttuuritoimistossa on kuntouttavana työtoimintana toteutettu toiminnallinen työkyvyn arviointijakso."

Siis rahoittaja ei olisi Kela, vaan TE-toimisto. Ja syy, miksi lääkäri ei kirjoita suoraan B-lausuntoa, jolla voisi hakea eläkettä, on se että olen jo kerran hakenut ja hakemus valituksineen on hylätty. Mutta siitä on jo seitsemän vuotta!

Ja mitä tarkoittaa "kuntouttavana työtoimintana toteutettu toiminnallinen työkyvyn arviointijakso"? Olen niiiin päättänyt, etten ikinä mene kuntouttavaan työtoimintaan!

torstai 24. elokuuta 2017

Kaj Dahl - C.J.Gardberg: Suomen kartanoita

Tämäkin oli sellainen satunnaisotanta. Ajattelin alun perin vain selailla nopeasti, mutta tulikin luettua, ainakin suurimmaksi osaksi. Jotkut sukuselvitykset ja arkkitehtoniset yksityiskohdat vain silmäilin läpi.

Kirja oli pieni pettymys, tai eihän sen nimikään lupaa mitään enempää: Suomen kartanoita. Ei "Kaikki Suomen kartanot" tai "100 suomalaista kartanoa" tai jotain vastaavaa. Eli kyllä sain sen mitä lainasin (tosin selailin kirjaa jo kirjastossa).

Kirja esittelee 52 kartanoa, joista osa on museoina, osa yksityiskäytössä. Koska kirja on jo yli 10 vuotta vanha, jotain päivitystä olisin kaivannut.

torstai 17. elokuuta 2017

Henri Troyat: Catherine the Great

Tämä kirja oli satunnaisotanta; nappasin kirjastosta käteeni kun olin etsimässä Moranthologya. Hetken aikaa ajattelin lopettaa lukemisen alkuunsa, mutta en sittenkään...eikä sitten lopulta harmittanut.

Kirja kertoo tositarinan Venäjän keisarinna Katariina Suuresta; kuinka hän nousi valtaistuimelle ja piti sen.

Kirjassa on aika yksityiskohtaisesti kerrottu, miten mikäkin historiallinen yksityiskohta tapahtui; sen sijaan se, miten keisarinna oli pukeutunut jää vähemmälle huomiolle. Tuosta saattaa arvatakin, että kirjoittaja on ollut miespuolinen.

Harmi, kun ehdin palauttaa kirjan: en saa maaorjiin liittyvää lainausta tähän, enkä muuallekaan.  Jotenkin se liittyi maaorjien arvostukseen; heitä kohdeltiin kuin eläimiä.

Joka tapauksessa lukemisen arvoinen.