maanantai 25. syyskuuta 2017

Bill Bryson: Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona

Tämä kirja tarttui käteen käydessäni ensimmäistä kertaa Riihimäen kaupunginkirjastossa. Luin takakansitekstin ja päätin heti lainata.

Kirja kertoo kodin, lähinnä englantilaisen ylemmän keskiluokan kodin, huoneiden ja esineiden historiasta. Juuri tämä näkökulma häiritsi hieman koko lukukokemusta: kirjassa on lukuja kuten "Ruokailuhuone" ja "Pukeutumishuone". Kuinka monessa suomalaisessa kodissa (silloin osa Venäjää) oli tällaisia huoneita? Kuinka monessa on nykyään? Sanoisimpa, että ei monessa.

Bryson kertoilee laveasti rikkaiden elämäntyylistä Englannissa ja Amerikassa, mutta muistaa sentään välillä lyhyesti palata maanpinnalle:

"Työväenluokan ja paljolti alemman keskiluokan perusruokavalio koostui leivästä tai perunasta, nokareesta voita, juustosta tai pekonista ja teestä sokerin kanssa."

Luvussa "Lastenhuone" kerrotaan vähän enemmän:

"Teollinen vallankumous vain huononsi tilannetta, ainakin aluksi. Ennen vuoden 1844 tehdaslakia(*, joka lyhensi lasten työpäivää, monissa tehtaissa työskenneltiin 12 - 14 tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa. Eräässä tehtaassa havaittiin vuonna 1810 oppipoikien seisovan koneittensa ääressä kymmentä vaille kuudesta aamulla yli yhdeksään illalla ja pitävän vain yhden puolen tunnin tai kolmen vartin ruokatauon, joka joskus vietettiin sekin kodeiden vieressä seisten. Ravinto oli kaikkialla niin niukkaa, että ihminen pysyi juuri ja juuri hengissä... Melkein kaikki teollisuuskoneet olivat vaarallisia, ja erityisen vaarallisia silloin, kun niiden ympärillä työskentelevät olivat nälkiintyneitä ja uupuneita."

Mutta näillä lapsilla oli ainakin vakituinen työ ja jonkinlainen palkka, mutta:

"Vuoden 1860 tienoilla Lontoossa oli arviolta 100 000 katulasta, joilla ei ollut koulutusta, osaamista, päämäärää eikä tulevaisuutta. "Heidän pelkkä lukumääränsä kauhistuttaa", eräs aikalainen totesi.

Silti ajatusta katulasten kouluttamisesta kavahdettiin yleisesti. Ihmiset pelkäsivät, että köyhien kouluttaminen saisi nämä pyrkimään tehtäviin, joihin he eivät sopineet ja joita he eivät rehellisesti sanoen ansainneet. "On selvästi väärin pitää tavallisia työväenluokan lapsia koulussa enää sen iän jälkeen, jolloin heidän varsinainen työnsä alkaa. Se olisi yhtä mielivaltaista ja sopimatonta kuin panna Etonin ja Harrowin pojat lapiotöihin."

(Thomas) Malthus syytti köyhiä itseään heidän vaikeuksistaan ja vastusti ajatusta heidän avustamisestaan sillä perusteella, että se pelkästään lisäisi heidän taipumustaan laiskotteluun. "Silloinkin kun heillä olisi mahdollisuus säästämiseen, he harvoin säästävät, sillä kaikki varat, joita heiltä pakollisten menojen jälkeen liikenee, menevät yleensä kapakkaan. Englannin köyhäinhoitolakien voi siksi sanoa vähentävän niin rahvaan kykyä kuin haluakin säästää ja siten heikentävän voimakkainta kannustinta kunnollisuuteen ja toimeliaisuuteen ja niiden tuomaan onnellisuuteen."

Erityisesti Englannissa vihattiin köyhiä 1800-luvulla.

"Juuri kun näytti siltä, että köyhien elämä Englannissa ei voisi enää muuttua huonommaksi, se muuttui. Iskun aiheuttivat uusien köyhäinhoitolakien säätäminen ja niiden tiukka toteuttaminen vuodesta 1834 alkaen....Ainoa kohta, josta vallitsi yhteisymmärrys oli se, että uusista köyhäintaloista piti tehdä niin epämukavia kuin mahdollista, jotta ne eivät houkuttelisi köyhiä."

Mitä uutta auringon alla? Eipä juuri mitään. Työttömiin suhtaudutaan Suomessa kohta yhtä ankarasti...

Mutta, niin, olihan kirjassa muutakin. Ihan mielenkiintoinen oli esimerkiksi tieto siitä, että Thomas Edison suunnitteli 1900-luvun alussa talon, joka oli valettu kokonaan betonista, siis suoraan muotteihin huonekaluineen kaikkineen. Jostain syystä taloista ei tullut kovin suosittuja, eikä niitä ole montaakaan jäljellä.

Myöskään en muista aiemmin kuulleeni mainintaa Princess Alice -nimisestä laivasta, joka katkesi ja upposi Thames-joella 1878, ja jonka yhdeksästäsadasta matkustajasta yli 700 hukkui.

Kaikenlaista muutakin kiinnostavaa, kuvia olisi saanut olla mutta silloin kirjasta olisi tullut paksumpi. Nytkin 528 sivua. Mutta suosittelen luettavaksi.

*) Suomessa oli 1860-luvulla lapsityövoiman osuus teollisuudessa keskimäärin 30 % ja tulitikkuteollisuudessa jopa 66 %. Lasten työoloihin puututtiin ensimmäisen kerran helmikuussa 1868 annetussa "Keisarillisen Majesteetin Armollisessa Asetuksessa kaupasta ja elinkeinoista Suomen Suuriruhtinaanmaassa." Siinä määrättiin, että 12 vuotta nuorempia työntekijöitä sai pitää työsuhteessa vain "erinäisellä asianomaisella luwalla". Samoin heitä sai käyttää yötyössä "wapriiki- tahi elinkeinotyössä" vain erillisen luvan perusteella. Sitäpaitsi 12 vuotta nuorempien lasten työpäivän pituudeksi määrättiin asetuksessa enintään 6 tuntia. Kun senaatti oli määrännyt vuonna 1882 kuvernöörit tarkastamaan tehdaslaitoksia, piiloteltiin lapsityövoimaa tarkastuskäyntien aikana.

Vuoden 1879 elinkeinoasetuksessa annettiin määräyksiä tehtaan ja työpajan esimiehen pätevyydestä niissä töissä, joissa virheellinen menettely tai toimintatapa saattoi aiheuttaa tulenvaaran tahi henkeä tai terveyttä uhkaavan onnettomuuden. Siinä alle 12-vuotiaiden lasten työ kiellettiin ja lisäksi annettiin rajoituksia alle 18-vuotiaiden työssä pitämisestä ja työajoista. Varsinainen työaikalaki 8-tuntisesta työpäivästä tuli voimaan vasta 1917.

torstai 21. syyskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 9/2017

Myös tämän viikon Aku Ankka ottaa kantaa ilmaisiin harjoittelijoihin...

"Jatkossa pitää löytää töitä,  että voi saada täyttä työttömyysturvaa

Lueskelen hallituksen esityksiä työttömyysturvamuutoksiksi.

En kertakaikkiaan voi ymmärtää esitystä, jonka mukaan työttömyysturvaa leikataan, jos työtön ei onnistu löytämään työtä.

Työtön voi hakea töitä tai yrittää päästä palkkatuettuun työhön tai muihin aktiivitoimiin, mutta kaikista näistä leikkauksen estävistä toimista päättää joku muu kuin työtön itse."

Näin Tarja Filatov Facebookissa. KAIKISTA NÄISTÄ PÄÄTTÄÄ JOKU MUU KUIN TYÖTÖN ITSE! Siinähän se tuli. En ehkä läheskään kaikessa kannata SDP:n politiikkaa, enkä missään tapauksessa Filatovia (joka aikanaan suunnitteli lain kuntouttavasta työtoiminnasta; sekin kuulosta aluksi hyvältä muttei sitten ollutkaan), mutta onhan hän oikeassa. Töiden saamisesta päättää työnantaja ja muihin toimenpiteisiin niiden järjestäjä.

"-Ihminen ei ole itsensä herra ja hänelle seuraa rangaistus, jos hän ei onnistu tässä. Se on loogisesti jo järjetön ajatus." (Aamuposti 21.9.2017)

Työtä on turha hakea. En koskaan, en ikinä, en milloinkaan ole saanut töitä itse hakemalla. Eipä se nyt muuksi muutu. Erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin en ole päässyt jos olen halunnut, mutta olen myös mennyt jos on vaadittu. Ikinä en ole mistään kieltäytynyt, enkä karesssia saanut. En tiedä, kuinka aktiivisesti nyt pitäisi hakea erilaisille kursseille, vai tarjotaanko niitä? Täysin mahdotonta, ja sitten kun 15 kurssilaista on valittu, voidaan sanoa että "otettiin vain niitä, joilla on todellinen mahdollisuus työllistyä kurssin jälkeen".

Kuuntelin myös Yle Puheen Politiikkaradion tiistain (19.9.2017) jakson, jossa Li Anderson (vas.) ja Elina Lepomäki (kok.) keskustelivat toimittajien kanssa tuloeroista ja budjetista. Lepomäki esitteli ajatuksiaan, jotka hän toi esille myös Sosiaaliturva-lehdessä:

"Lepomäki on valmis leikkaamaan tukia ja palveluita, jotta veronkorotukset voitaisiin välttää.

Hänestä Suomi tarvitsee nykyistä paremmat työmarkkinat. Lepomäen mielestä työlainsäädännön avaaminen ja mahdollisuus työskennellä työehtosopimuksia pienemmällä palkalla tai muuten heikommin ehdoin olisi lääke eritoten nuorten syrjäytymiseen.

– Matalapalkkatyö on moninkertaisesti parempi vaihtoehto kuin joutilaisuus ja syrjäytyminen."

Li Andersonin mielestä sosiaaliturvaa pitäisi korottaa ja työttömien rankaisemista vähentää. Siinä missä Lepomäki toisteli, että on parempi leikata sosiaaliturvaa nyt, jos se takaa paremman työllisyyden myöhemmin, Andersonin mielestä pitää huomata tämä hetki tässä ja nyt, ja taata työttömille edes jonkinlainen inhimillinen toimeentulo. Sitäpaitsi matalat palkat muuttuvat helposti normiksi; jos joku tekee työtä sillä nyt, saa tehdä jatkossakin.

Li Anderson puolueineen kannattaa myös vastikkeetonta perustuloa, jota en nyt tässä lähde selvittelemään. Elina Lepomäki ja kokoomus sen sijaan kannattavat perustiliä:

"Perustili-mallissa jokainen suomalainen saisi 18 vuotta täytettyään ­20 000 euroa, josta voisi nostaa 600 euroa kuukaudessa. Tämä riittäisi Lepo­mäen mukaan esimerkiksi neljän vuoden täyspäiväiseen opiskeluun.

Perustili voisi mennä miinukselle kuinka paljon tahansa, eikä siitä rokotettaisi. Valtio lainaisi tarvittavan määrän, joka katettaisiin sosiaaliturvasta. Palkasta siirtyisi perustilille automaattisesti 10 %, minkä lisäksi tilille voisi tehdä ylimääräisiä talletuksia. Tuloja verotettaisiin vasta, kun ne nostetaan tililtä."

Ei minkäänlaisia laskelmia siitä, mitä saisi esimerkiksi 50-vuotias työtön. Entä mitä tarkoittaa, että perustili voisi mennä miinukselle? Paljonko sieltä saisi nostaa kuukaudessa? Ei mitään järkeä; kun olet käyttänyt tuon 20 000 €, niin senkö jälkeen saisit vain toimeentulotukea sen ehdoilla?

P.S. Jos joku vielä muistaa seikkailuni eläkeselvittelyn ihmemaassa, niin tämän hetken tilanne on tämä: kävin viime viikon tiistaina tapaamassa kunnan uutta kulttuurisihteeriä. Juuri muuta työtä ei olisi tarjota kuin valokuvausta. Saako siitä sitten tarpeeksi työpäiviä ja -tunteja, on eri asia. Ensi viikon torstaina taas tapaaminen, ja mahdollisen työkokeilusopimuksen allekirjoittaminen.


sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Vaatteita, aina vain vaatteita...

Vaatekaapin sisältöä
Tosi paljon on puhuttu kierrätyksestä, ja olen vuosikaudet tehnyt parhaani sen eteen: vienyt vaatteita myyntiin, mutta ostanutkin jonkin verran. Ostanut enemmän kuin myynyt, ja nyt se kostautuu.

Minulla on aina (no, aina ja aina, se on suhteellista, mutta viimeiset 30 vuotta ainakin) ollut liikaa vaatteita. Joskus 90-luvun alussa kauppaopistossa tajusin, ettei tässä ole mitään järkeä: minulla on niin monta college-puseroa ja neuletta, että jouduin laskemaan milloin käytän mitäkin, ja mieluisimpia ei ehdi käyttää kuin kerran. (Tähän pitää huomauttaa, että olin köyhästä kodista, mutta 80-luvulla kun halpakaupat tulivat, niistä sai ostaa useammankin neulepaidan. Olivat siis tosi halpoja; ja toppatakkeja Vaatehuoneen poistomyynnistä.)

Sitten päädyinkin työttömäksi, eikä niille vaatteille ollut juuri käyttöä. Kotona ei huvittanut pukeutua "hienosti", vaan mukavasti ja rennosti. Sitten kun välillä oli töissä ja jollain kurssilla, yritin käyttää niitä jonkin verran. Meni melkein 15 vuotta (no, 14) ennen kuin pääsin ns. kunnon töihin, kaupungin edunvalvontaan.

No, eiväthän ne vanhat enää näyttäneet hyviltä, joitain huppareita lukuun ottamatta. Enimmäkseen pukeuduin samalla tavalla: farkut tai vastaavat, joku paita tai toppi ja jakku tai neuletakki. Ja huivi, ehdottomasti huivi.

Sitten jäin työttömäksi, edunvalvonta siirtyi valtiolle ja Vammala muuttui Sastamalaksi eikä määräaikaisille enää ollut töitä. Ja yhtäkkiä niilläkään vaatteilla ei ollut enää käyttöä. Pitkä rivi jakkuja kaapissa, huiveja korissa ja housuja hyllyllä. Sitten vain odottamaan, josko töitä löytyisi...

No, ei löytynyt, paitsi yksi vuoden mittainen toimistotyö. Kylmässä toimitilassa, enimmäkseen yksin. Oli ihan sama, mitä päälläni oli, paksu villatakki täytyi kuitenkin vetää kaiken päälle. Ei ollut tarvetta jakuille tai korkokengille.

Ja sitten vielä noin yhdeksän viime vuoden (tai no ei enää pariin vuoteen) ajan ns. Hauhon viikonloput pari kertaa vuodessa. Niitä varten tuli ostettua "parempia" vaatteita, ei tosin kalliimpia kun nekin ostin kirppareilta...ja pystyihän niitä käyttämään pari kertaa vuodessa myös teatterissa, ja joskus laivalla. Mutta jos 5-6 vuotta ostaa juhlavampia vaatteita edes jonkin verran, eikä niitä voi käyttää juuri muualla, niin kertyyhän niitä...useampi muovilaatikko ja mekkoja henkareihin ja kenkiä sinne tänne...puhumattakaan koruista!

Jossain vaiheessa tuli vielä ostettua tavallaan varalle: jos käytössä hajoaa, niin on toinen tilalle. Mutta aika harvoin niin kävi; vaatteet ovat tosi pitkäikäisiä. Nytkin kaappeja penkoessa miettii, tarvitsenko jotain vielä joskus; jos laihdun tai lihon tai tulen vanhaksi ja palelevaksi?

Koruhyllyssä pienen pieni osa koruista...
Nyt sitä kaikkea on ihan liikaa. Ahdistaa. Ja harmittaa, kun ei enää ole paikkoja, jossa niitä voisi käyttää, juhlavampia vaatteita ja kenkiä ei ikinä missään. Vähemmän juhlavia sentään joskus viikonloppuina. Ja kun ei vain pysty heittämään pois, ei roskiin, ei missään tapauksessa UFFille, Hyvinkäältä loppuu Helluntaisrk:n kirppis eikä Riihimäellä taida edes olla, ehkä Pelastusarmeijalle tai SPR:lle silloin kun käy Tampereella...

Joitain vaatteita voi tietysti ottaa kotikäyttöön, vaikka lapsesta saakka olen ollut tarkka siitä, että koti- sekä koulu- ja työvaatteet ovat erikseen, vaikka se monen mielestä hölmöä onkin. Samoin lenkkivaatteet ja muuhun käyttöön tarkoitetut vaatteet. Mutta aika vähän niitä sopivia on, eivät ole tarpeeksi mukavia päällä...

Ainoa vaihtoehto taitaa olla edelleen kirpputoripöydän vuokraaminen ja itse myyminen, mutta välivarastointipaikka olisi todella tarpeeseen! Pari kertaa kun yrittää myydä eikä mene kaupaksi, niin sen jälkeen voi antaa pois.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Asematapahtuma

Pohjan Akka, akryylityö
Tänään Riihimäellä oli Asematapahtuma: pienet markkinat, levymessut, jotain ohjelmaa, ilmainen sisäänpääsy Liikeradan Galleria Tärinään...

Oli poniratsastusta, ponikärryt, lammasparin vetämät kärryt (!), kolme alpakkaa (joista ei valitettavasti saanut kunnon kuvaa)...Enimmät kuvat otin Galleria Tärinässä, jossa oli Riihimäen Kuvataiteilijat Ry:n näyttely Kalevala-aiheisista teoksista. Suurin osa oli ihan näköistaidetta, mutta muutaman hyvän idea oli joku saanut.

Ja sitten Riihimäen kaupunginmuseon entisöity paloauto Fordson Sussex, alunperin vuodelta 1937. Näimme, kun se lähti museon pihasta, ja juuri kun Heidi oli sanonut että pitäisi yksi paloauto löytää, niin siinähän se oli, sammuneena kadunvarteen. Syynä joko hajonnut etuvastus tai tyhjentynyt bensatankki. No, se lähti käyntiin kun tankkiin laitettiin bensaa JA etuvastus ohitettiin. Eli syy ei selvinnyt.

Mutta mielenkiintoisin paikka oli Maantie. Historiallinen Rautatienpuisto (http://www.hamewiki.fi/wiki/Riihim%C3%A4en_rautatienpuisto) ja sen suojellut rakennukset. Mukulakivikatu ja vehreät pihat. Niinkuin Riihimäen vanha kaupunki, josta en ollut tiennyt mitään. Kävellessä tuli vähän sellainen déja vu -tunne, kuin olisi kävellyt Turun Käsityöläismuseossa tai Rauman Vanhassakaupungissa, mutta ei kuitenkaan. Totesin, että siitä olisi kiva ottaa valokuvia, mutta nyt oli harmaata ja liikaa ihmisiä. Täytyy muistaa vähän myöhemmin syksyllä, sitten kun puissa on ruska.

torstai 31. elokuuta 2017

Kirpputorilöytöjä...ja jotain myytyäkin

Olen todella, todella ahdistunut siitä, miten paljon tavaraa onkin kertynyt viimeisen noin kymmenen vuoden aikana. Olihan sitä ennenkin, mutta nyt...tavaroita on ollut pakko karsia rajulla kädellä muuton vuoksi ja muutenkin, erityisesti keväisen vesivahinkoevakon. En vain pysty heittämään juuri mitään suoraan roskiin (paitsi rikkinäistä) niin nyt on joutunut raahaamaan sitä tavaraa kirpputorille ja ainakin kuusi säkillistä ilmaiskirpputoreille.

Samalla tulee ostettua itse tosi vähän: joka tavaran kohdalla täytyy miettiä, tarvitsenko sitä vai en. Ja yleensä en tarvitse.

Viime kuussa en laittanut tänne mitään kuvaa, nyt sitten kuva parin kuukauden ostoksista. Nehän ovat pari vaatetta ja parit korvikset:

  • Musta-valkoinen neule
  • Musta-valkoinen raitaneulepaita
  • Hopeanväriset korvikset kivillä
  • 3 paria herkkukorviksia
  • New York -lasi

Niin, siitä omasta kirppispöydästä: kuukausi sitten olin vielä ihan tyytyväinen tulokseen; tavara meni kaupaksi ja rahaa tuli. Toissa maanantaina päätin vaihtaa lähes kaikki tavarat; kesävaatteet pois ja tilalle talvivaatteita ja joulukoristeita. Jostain syystä myynti loppui sitten siihen, yhden ja kahden myydyn tuotteen päiviä on ollut siitä asti.

tiistai 29. elokuuta 2017

Työttömyyskatsaus 7-8/2017

Sekä yleistä että omaa asiaa nyt pitkästä aikaa:

Hanna Harrin, 36, vuosien työkokeilukierre – lupailtiin jatkoa, vaikka uusi harjoittelija oli jo tiedossa: "Ei tehdä sulla mitään" (Yle Uutiset 3.7.2017)

"Alun perin Harrin työkokeilukierre  alkoi vuonna 2007 – samana vuonna, kun hän valmistui. Harri halusi saada työkokemusta ja oli kuullut, että työkokeiluista voi saada hyvää kokemusta.

– Tein kaikkeni osoittaakseni olevani hyvä työntekijä, olin joka päivä ajoissa paikalla, hyllytin, olin kassalla ja työhöni oltiin niin tyytyväisiä, että harjoittelujaksoani jatkettiin kahdella kuukaudella, ”jos syksyllä olisi tarvetta palkata”. Viimeisellä viikolla minulle sanottiin, ettei minua palkattaisi ja seuraava harjoittelija aloittaisi seuraavalla viikolla."

Näin se menee. 10 vuotta erilaisia työkokeiluja, -harjoitteluita, -palkkatukijaksoja. Mutta ei lopultakaan yhtään useamman vuoden yhtämittaista työtä. Itse jotenkin putosin tuosta kierteestä aikoja sitten.

"Lukuisat työkokeilut ovat jättäneet Hanna Harrille olon, että hän on hyväksikäytetty kuluerä, vaikka hän haluaisi olla pitkäaikainen ja tuottelias työyhteisön jäsen.

– "Hei hei, olit kiva, mutta ei me tehdä sulla mitään. Seuraava aloittaa kohta." Olen kantapään kautta oppinut, mitä tyhjät lupaukset tarkoittavat."

Niissä muutamassa palkkatukipaikassa, joissa olin 1990- ja 2000-luvulla myös minulle sanottiin, että "mielellämme pitäisimme, mutta kun täyden palkkatuen saa vain uudesta työntekijästä". Oudointa oli 2004, kun jäin työttömäksi palloseurasta, ja työkkärin täti kysyi, miksen jatkanut. No, kun ei annettu jatkaa!

Seuraavana päivänä Heikki Hiilamo kommentoi tapausta (ei mitenkään ainutlaatuista) Iltalehdessä:

"- Mielestäni työkokeilu on ihan tarpeellinen menettely. Tietysti siihen pitäisi puuttua, jos on työpaikkoja, joissa jatkuvasti käytetään ilmaista työvoimaa hyväksi. Työkokeilun tarkoitus ei ole saada ilmaista työvoimaa, vaan se että katsotaan miten työntekijä pärjää ja onko hänen mahdollista työllistyä, Hiilamo sanoo.

TE-toimiston nykymuotoisen työkokeilun tarkoituksena on selvittää työnhakijan mahdollisuuksia palata työmarkkinoille. Työkokeilu voidaan järjestää esimerkiksi, jos hakija on ollut poissa työmarkkinoilla työttömyyden vuoksi tai jos hakijalta puuttuu ammatillinen koulutus. Työ- ja elinkeinotoimiston vaatimuksissa määritellään, että "työkokeilussa henkilö tekee työpaikalla yleisesti työsuhteessa tehtäviä töitä ja työkokeilun järjestäjä vastaa ohjauksesta ja valvonnasta".

Käytännössä työkokeilija tekee siis pitkälti samoja töitä kuin palkatut työntekijät. Ero on siinä, että työkokeilu ei ole työsuhde, joten sen ajalta ei makseta palkkaa, eikä se kerrytä eläkettä. Työkokeilija ei ole myöskään työterveyshuollon piirissä."

Mitenkäs tuon nyt selvemmin sanoisi. Ei kerry eläkettä eikä työttömyysturvaa.

"Hiilamon mukaan palkkatuen käyttöä on vähennetty uudistusten myötä.

- Se on tietysti ikävää. Palkkatuki on ollut kuitenkin monille pitkäaikaistyöttömille ainoa keino päästä työmarkkinoille. Tuntuu vähän siltä, että on yritetty keksiä uusia keinoja, jotta vähemmällä rahalla pystyttäisiin saamaan parempia tuloksia ja se ei välttämättä onnistu, Hiilamo muistuttaa."

No, nyt loppuelokuusta on ollut muutama juttu kuntouttavan työtoiminnan tehokkuudesta (järjestäjien kirjoittamia) ja joku juttu siitä, ettei työttömien kyttäystä ei toivota, muttei esitetä sille mitään vaihtoehtoakaan.

"Osasta työntekijöitä kilpaillaan, osaan ei kohdistu lainkaan kysyntää" (Verkkouutiset 22.8.2017)

"(Tarja) Filatovin mukaan nykyään ison muutoksen keskellä ei työelämässä aina ole helppo löytää omaa paikkaansa. Myös työmarkkinoiden ja työntekijöiden kohtaaminen jakautuu.

– Osasta työntekijöitä kilpaillaan ja osaan ei kohdistu ollenkaan kysyntää, vaikka he kuinka hakisivat työtä. Heille on rakennettava koulutuksen, kuntoutuksen ja erilaisten tukipolkujen kautta polkua työhön, Filatov sanoo."

"Osaan ei kohdistu ollenkaan kysyntää, vaikka he kuinka hakisivat töitä"? Ihanko tosi?

"Hänen mukaansa kaikki eivät tunnista osaamistaan. Siksi urapsykologeilla on tärkeä rooli tukea työelämän muutosvaiheissa.

– Palvelu vahvistaa asiakkaiden edellytyksiä pysyä työelämässä ja ennaltaehkäisee työmarkkinoilta putoamista. Työelämän nivelvaiheissa tarvitaan yksilöllisiä ratkaisuja, paneutumista työnhakijan tilanteeseen, mahdollisuuksiin ja toiveisiin."

Filatov nyt puhuu mitä sattuu. "Urapsykologeilla on tärkeä rooli tukea työelämän muutosvaiheissa." Missä olivat urapsykologit silloin kun minä en koskaan edes päässyt kunnolla työmarkkinoille? Ai, no he olivat ennaltaehkäisemässä muiden putoamista sieltä.

Ja sitten vähän omaa asiaa: Jos muistatte, koko kevät(talvi) selviteltiin mahdollisuutta työkokeiluun, jota lääkäri oli mahdollisesti suositellut. Mitään ei kuitenkaan löytynyt, ja sitten 1.6. sain s-postin, jossa kerrotttiin ettei Kela tue eläkesuuntautunutta työkokeilua.

Jossain vaiheessa sain kuulla, että olen saanut maksusitoumuksen kotikunnaltani Hämeenlinnan Terveystalolle, siis mahdollisia lääkärikäyntejä varten, heinä- ja elokuuksi. Paha vain, että elokuukin päättyy, ja maksusitoumukseni myös. Yritin sekä puhelimitse että sähköpostitse selvittää asiaa.

Seuraava on suora lainaus tämänaamuisesta saamastani sähköpostista:

"Jos kulttuuritoimisto ottaa sinut työkokeiluun, rahoittaja on TE-toimisto. Työkokeilun vaihtoehto kulttuuritoimistossa on kuntouttavana työtoimintana toteutettu toiminnallinen työkyvyn arviointijakso."

Siis rahoittaja ei olisi Kela, vaan TE-toimisto. Ja syy, miksi lääkäri ei kirjoita suoraan B-lausuntoa, jolla voisi hakea eläkettä, on se että olen jo kerran hakenut ja hakemus valituksineen on hylätty. Mutta siitä on jo seitsemän vuotta!

Ja mitä tarkoittaa "kuntouttavana työtoimintana toteutettu toiminnallinen työkyvyn arviointijakso"? Olen niiiin päättänyt, etten ikinä mene kuntouttavaan työtoimintaan!

torstai 24. elokuuta 2017

Kaj Dahl - C.J.Gardberg: Suomen kartanoita

Tämäkin oli sellainen satunnaisotanta. Ajattelin alun perin vain selailla nopeasti, mutta tulikin luettua, ainakin suurimmaksi osaksi. Jotkut sukuselvitykset ja arkkitehtoniset yksityiskohdat vain silmäilin läpi.

Kirja oli pieni pettymys, tai eihän sen nimikään lupaa mitään enempää: Suomen kartanoita. Ei "Kaikki Suomen kartanot" tai "100 suomalaista kartanoa" tai jotain vastaavaa. Eli kyllä sain sen mitä lainasin (tosin selailin kirjaa jo kirjastossa).

Kirja esittelee 52 kartanoa, joista osa on museoina, osa yksityiskäytössä. Koska kirja on jo yli 10 vuotta vanha, jotain päivitystä olisin kaivannut.

torstai 17. elokuuta 2017

Henri Troyat: Catherine the Great

Tämä kirja oli satunnaisotanta; nappasin kirjastosta käteeni kun olin etsimässä Moranthologya. Hetken aikaa ajattelin lopettaa lukemisen alkuunsa, mutta en sittenkään...eikä sitten lopulta harmittanut.

Kirja kertoo tositarinan Venäjän keisarinna Katariina Suuresta; kuinka hän nousi valtaistuimelle ja piti sen.

Kirjassa on aika yksityiskohtaisesti kerrottu, miten mikäkin historiallinen yksityiskohta tapahtui; sen sijaan se, miten keisarinna oli pukeutunut jää vähemmälle huomiolle. Tuosta saattaa arvatakin, että kirjoittaja on ollut miespuolinen.

Harmi, kun ehdin palauttaa kirjan: en saa maaorjiin liittyvää lainausta tähän, enkä muuallekaan.  Jotenkin se liittyi maaorjien arvostukseen; heitä kohdeltiin kuin eläimiä.

Joka tapauksessa lukemisen arvoinen.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Kesäteatterissa: Kirsikkatarha; kirpparipöytä ja kirppislöytöjä

Yli kolmen viikon tauon jälkeen (joka meni muuttaessa) lopultakin pääsen päivittämään blogia. Eli:

Kesäteatterissa: Kirsikkatarha

Anton Tsehovin näytelmä Kirsikkatarha on versioitu Teatteri Päivölän kesäteatteriesitykseksi. Luin
käsikirjoituksen (tälläkin kertaa) etukäteen, mutta jo aikoja sitten keväällä, enkä muistanut mitään yksityiskohtia. Tarinahan sijoittuu 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen, jolloin iso maatila kirsikkatarhoineen on menossa pakkohuutokauppaan. Sen ostaa lopulta mies, jonka isä ja isoisä ovat olleet maaorjina kyseisellä tilalla; hän aikoo kaataa kirsikkapuut ja rakentaa huviloita.

Tarina sijoittuu yhteen kesään, tai keväästä syksyyn kolmessa näytöksessä. Repliikit ovat sanasta sanaan Tsehovia, mutta mukaan on sijoitettu muutamia moderneja yksityiskohtia; karaoke, teknotanssi, joidenkin roolihahmojen pukeutuminen...Kaiken kaikkiaan kuitenkin kasassapysyvä kokonaisuus. Suosittelen.

Kirpparipöytä

Varasin pöydän jo ennen juhannusta, kun oli huikea tarjous: 2 kuukautta satasella! No, tietynlainen eikä mikään pienikään kriisi syntyi, kun tavaraa tuli yhtäkkiä kymmeniä kiloja. Vaatteita ja koruja ja huonekaluja ja kaikkea mahdollista....Mutta täytyy sanoa, että avainsana on paikka, paikka ja paikka, siis myyntipöydän. Nyt on viikossa tullut enemmän kuin viimeksi kolmessa.

Kirpparilöytöjä heinäkuu 2017, osa 62
  • Neonkeltaiset shortsit
  • Musta-valkoinen neule

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Elokuvissa: Itse Ilkimys 3

Oli ihan pakko päästä näkemään tämä, varmaan osittain lapsille suunnattu mutta myös paljon aikuisille kohdistettuja juttuja sisältävä elokuva. Ja olihan se tosi hauska!

Ensimmäisen osan muistan tosi hyvin, ja tiedän nähneeni myös toisen, mutta jotenkin en siitä muista juuri mitään. No, ei se tämän katsomisen kannalta ollut kovin oleellista, muutama yksityiskohta vain jäi selitystä vaille...

Tällä kertaa ilkimys Gru ja kaksoisveljensä Dru entisen lapsitähden / nykyisen pahiksen varastamaa jalokiveä jahtaamassa...Minionit eivät tällä kertaa kovin tärkeässä osassa, mutta välillä niitäkin.

Ehdottomasti suositeltava, nauraa saa lähes jatkuvasti!

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Työttömyyskatsaus 6/2017

Niin ne vain hyväksytään eduskunnassa kaikkein typerimmät ja työttömiä nöyryyttävimmät lait:

EDUSKUNTA HYVÄKSYI TYÖELÄMÄKOKEILUN – YRITYKSILLE LISÄÄ ILMAISTYÖVOIMAA (Kansan Uutiset 28.6.2017)

"Laki kohdistuu kuntouttavan työtoiminnan piiriin kuuluviin työttömiin. Heidät voidaan kokeilukunnissa ohjata karenssin uhalla palkattomaan työhön työmarkkinatuella yrityksiin jopa puolen vuoden ajaksi.

"Tiedämme, että kuntouttavaa työtoimintaa ja sen velvoittavuutta on Suomessa laajalti väärinkäytetty määräämällä kuntouttavaan työtoimintaan myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät sinne lain mukaan kuulu. Työkykyisillä työttömillä teetetään esimerkiksi yritysten tilaustöitä palkattomana työtoimintana, joka horjuttaa paitsi työttömien luottamusta viranomaisiin, myös markkinoiden kilpailutasapainoa.”

Ja koska ihan virallisesti myönnetään, että kuntouttavaa työtoimintaa käytetään väärin, väärinkäyttäjiä ei rangaista, vaan toiminta tehdään lailliseksi muuttamalla järjestelmän nimi työelämäkokeiluksi. Ja, niinkuin jo edellisessä työttömyyskatsauksessani kirjoitin, palautetaan tilanne työajan osalta vuoden 2015 lakimuutosta edeltävään aikaan.

Kokeilukuntia ovat Kuopio, Tuusniemi, Siilinjärvi ja Pori. Aiemmin mukaan suunniteltu Rauma jättäytyi pois. Kokeiluaika on 1.8.2017 - 31.12.2018.

Iltalehti on yhtenä harvoista medioista viitsinyt selvittää työttömiin kohdistuvia rangaistustyyppisiä toimenpiteitä ja käynyt läpi kaikki työttömyysturvan aktiivimallia koskevan lakimuutoksen lausunnot.

ASIANTUNTIJOILTA MURSKAPALAUTETTA TYÖTTÖMYYSTURVAN MUUTOKSELLE - 10 VAKAVAA ONGELMAA (Iltalehti 21.6.2017)

10 kohdan lista kannattaa käydä lukemassa täältä, mutta tässä joitain tärkeimpiä:

1. Esitys kohtelee työttömiä erittäin epätasa-arvoisesti sekä maantieteellisesti että ammattialoittain.

2. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi pitää aktiivisuusmallia käytännössä tulonsiirtona kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilta työttömiltä helpommassa työmarkkinatilanteessa oleville.

3. Aktiivimalli ei lisää työpaikkoja. Jos työpaikkaa ei yksinkertaisesti ole tarjolla, ei työttömyyspäivärahan leikkaaminen edistä työttömän työllisyyttä aktiivisuudesta tai omasta työllistymishalusta huolimatta.

4. Aktiivisuuden osoittamiselle pitäisi olla laajempi määritelmä eli että työtön voisi välttää työttömyysetuuden leikkauksen esimerkiksi osallistumalla vapaaehtoistoimintaan.

5. Vääränlainen ja liian suoraviivainen aktivointi, joka ei huomioi työttömien erilaisia tilanteita ja toimintakyvyn eroja, voi johtaa passiivisuuden lisääntymiseen, tarpeettomien karenssien syntymiseen ja ihmisten putoamiseen viimesijaiselle toimeentulotuelle.

6. Etuuden määrän tutkiminen 65 päivän välein hidastaisi työttömyysetuuden normaalia maksamista.

7. Kelan ja monien muiden lausunnonantajien mukaan työttömyysetuuden alentaminen 65 maksupäivän ajaksi voi tuoda lisää henkilöitä toimeentulotuen piiriin.

8. Aikataulua pidetään kohtuuttomana myös työttömien näkökulmasta. Esimerkiksi Kelan mukaan aikataulu vaarantaa etuudensaajien oikeusturvan: Työttömyysetuudensaajien aktiivisuutta arvioitaisiin mahdollisesti heidän vahingokseen aikana, jona ehdotettu laki ei olisi voimassa eikä etuudensaajilla olisi todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa etuutensa määrään, Kela huomauttaa.

9. Useat lausunnonantajat toivat esille huolensa siitä, ettei työttömyysturvan uudistuksia olla valmistelemassa yhtenä kokonaisuutena vaan monena palasena.

10. Tavoite normien purkamisesta ei etene näin vaikeiden pykälien lisäämisellä työttömyysturvalakiin, ely-keskus toteaa.

Nämä kaikki lausunnot tullaan taas sivuuttamaan jälkiä jättämättä eduskunnan hyväksyessä uuden lain...

Ja lopuksi vähän omaa asiaa: Työttömyyskatsaus 3/2017 osa 2:ssa kerroin työkyvynarviosta saamastani älyttömästä lausunnosta, ja lääkärin ehdotuksesta etsiä työkokeilupaikkaa. No, sitä paikkaa etsittiin, enemmän tai vähemmän tosissaan. Selvisi ainakin se, että yksityiset yritykset eivät ota, yhdistykset ottavat vain oman kunnan asukkaita ja kun lopulta oli alustavasti sovittu kokeilusta kunnan kulttuuripalveluissa, niin kulttuurisihteeri irtisanoutui eikä kukaan muu tiennyt asiasta mitään.

Kunnes sitten 1.6.sain seuraava sähköpostin:

"Hei! Kela ei rahoita työkokeilua, jonka tarkoitus on arvioida työkykyä eläkesuuntautuneesti. Kela rahoittaa työkokeiluja, joiden tavoite on ammatillinen kuntoutuminen ja joilla tuetaan työelämään pääsyä."

Että oli sitten etsitty sitä työkokeilupaikkaa aivan turhaan, Kela ei olisi kuitenkaan rahoittanut.

Tilanne on taas aivan auki, kesälomakausi niin mitään ei tapahdu. Ennen marraskuuta olisi kuitenkin tapahduttava, silloin lääkärinlausunnot alkavat vanhentua.


perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kesäkuun kirpparilöytöjä

Tosi vähän pitäisi ostaa, tai mieluummin ei mitään kun tavaraa pitäisi vähentää. Mutta jotain pientä, osa 61:

  • Hopeoiotu sokerikko-joutsen
  • 2 messinkistä joutsenta
  • Musta-valkoinen neule
  • Diddl-avaimenperä / laukkukoru (50 snt.)
  • Siili-tohvelit (just semmoiset joita teki mieleni Tigeristä pari vuotta sitten)

torstai 29. kesäkuuta 2017

Juhannus tänä vuonna

Vähän erilainen juhannusmatka kuin aiemmin; sitä ei edes aiottu tehdä, koska Heidi ei saanut lomaa tähän kohtaan. Mutta sitten päätettiin mennä kuitenkin; minä menin junalla jo maanantaina ja Heidi autolla töiden jälkeen torstaina. Sunnuntaina sitten yhdessä takaisin.

No maanantai meni sitten melkein kokonaan junassa istuessa, ensin Hyvinkäältä Helsinkiin ja sieltä IC-junalla Joensuuhun, mistä vielä autolla Tuupovaaraan 50 km. Perillä aika myöhään, mutta vielä aurinkoista...ja ensimmäinen kerta, kun näin omenapuut kukassa! Aina ennen ne olivat jo juhannukseen mennessä kukkineet.

Tiistai ja keskiviikko semmoista perinteistä työ/lomailua: saunan lämmitystä (+ polttopuut ja vedet), tiskivuoroa, siivousta... Vasta torstaina "shoppailemaan" eli ruokakauppaan ja nopeasti parille kirpparille Ilomantsiin. Ja myös käynti Ilomantsin Nukke- ja nalletalossa. Mielenkiintoinen kokoelma nukkeja ja nalleja ja vain muutama muu pehmoeläin noin syrjäisessä paikassa, ja avoinna vain kolme kuukautta vuodesta. Takapihalla myös erillisessä talossa melko tyhjänpäiväinen lottanäyttely.

Juhannusaatto sitten melkein perinteinen, ei niin kylmä ja sateinen kuin joskus mutta ei lämmin eikä aurinkoinenkaan. Leivoin raparperipiirakan päiväkahville.

Lauantaina paistoi aurinko ensimmäisen kerran maanantain jälkeen, juuri sen verran että sain muutaman valokuvan. Niitä ei kyllä tullut viikon aikana kovin paljon otettua.

Sunnuntaina sitten takaisin, ajoreittivalintana itärajaa pitkin Ylämaalle ja sieltä etelärannikon suuntaisesti Porvooseen saakka. Ylämaalla poikettiin Jalokivimuseossa, jossa innokas opas (taisimme olla päivän lähes ainoat kävijät) kertoi aika perusteellisesti erityisesti spektroliitista, joka muualla tunnetaan labradoriittina. Kaivos olisi ollut siinä lähellä, mutta kivikaupasta ostettu kolmen markan pala riitti.
Vasemmalla Jalokivimuseon lattia, jossa esitelty eri kivilaatuja; keskellä Nukke- ja nallemuseon ärtsyilmeinen nalle ja
oikealla omenapuu kukassa.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kesäteatterissa: Me Rosvolat

Tasan viikkoa myöhässä tämä päivitys, mutta en ollut kotona enkä muualla ehtinyt. Eli Riihimäen
nuoriteatterin esitys Allinnan montun kesäteatterissa: Me Rosvolat.

Näytelmä perustuu Siri Kolun Me Rosvolat -kirjasarjan ensimmäiseen osaan. Rosvoloiden perhe ryöstää Vilja-tytön mukaansa rosvotessaan hänen perheensä auton. Ja siitähän seuraa kaikenlaista matkalla maantierosvojen vuosittaiseen kokoontumiseen...

Kirjaa en ole lukenut, ainoastaan kuunnellut äänikirjana, ja siinä oli kyllä huomattavasti enemmän tapahtumia kuin näytelmässä joka tuntui välillä aika rajulla kädellä typistetyltä. En ole varma, pysyikö kirjaa lukematon / kuuntelematon ihan koko ajan kärryillä.

Jonkin verran tietenkin häiritsi se, että esiintyjät olivat kaikki kovin nuoria. Jos perheen vanhempia esittää 3-5 vuotta "lapsia" vanhemmat näyttelijät, jonkin verran uskottavuutta menetetään. Muuten kyllä näytteleminen sujui, vuorosanat ja liikkeet lavalla ja välillä sen ulkopuolella olivat hallussa. Väliin oli ängetty mielestäni aivan turha kohtaus, jossa oli kai olevinaan tanssivia karkkeja. Jotain tekemistä mahdollisimman monelle siinä varmaan oli etsitty.

Aivan suositeltava silti, erityisesti kauniina kesäpäivänä, näyttämö kun ei ole katettu!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Strömforsin ruukki ja Ruukinmyllyn kesäteatterissa: Keihäsmatkat

Käytiinpä eilen todella kauniissa paikassa, Strömforsin ruukkialueella Loviisassa. Alue oli siisHelene Schjerfbeckin maalaama alttaritaulu.
todella kaunis, ainakin yhtenä kesän harvoista aurinkoisista hellepäivistä. Vihreää, vettä, pieni koski...isosta koskesta jäi huijauksen maku: kova ääni kuului, mutta mitään ei näkynyt; koski oli piilotettu jonnekin maan alle...oli myös huolellisesti entisöityjä ruukin rakennuksia ja Ruotsinpyhtään kirkko, jossa ainoa

Ruukissa on ollut saha ja mylly, ja 1947 sinne on perustettu A. Ahlströmin sähkö- ja muovitarvikkeita valmistava tehdas. Hyvin tutunnäköisiä valokatkaisijoita ja pistorasioita oli esilla museossa, jonne oli ihme kyllä ilmainen pääsy niinkuin koko alueelle, ja ison navetan ylisille sijoitettuun taidegalleriaankin. Pienet putiikit, kahvila ja ravintola sen sijaan pyysivät kiskurihintoja tuotteistaan! Helppohan se on, kun mitään normaalia kauppaa tai kahvilaa ei ole lähimaillakaan!

Varsinainen syy ruukissa käyntiin oli kuitenkin Ruukinmyllyn kesäteatteri:

Keihäsmatkat

Tämänkin näytelmän käsikirjoituksen olin lukenut etukäteen, jo aikaisin keväällä. Silloin kyllä jäi tunne, että roolihahmot on ns. vedetty yli aika rajusti, kirjoitettu niin tyhmiksi ja yksinkertaisiksi ettei semmoisia olekaan (tai no on, koskaan ei pidä yli- eikä aliarvioida ihmisiä). Mutta enpä ihan kauheasti odottanut, joten siinä mielessä odotukset kyllä ylittyivät: paikoitellen ihan hauska, kesäteatteriin sopivia näyttämöllisiä oivalluksia ja ennen kaikkea tosi hyvät näyttelijät. Vaikka kyse oli ensi-illasta, niin ei minkäänlaista takeltelua eikä tietääkseni unohtelua.

Näytelmällä on Naurutakuu, rahat takaisin jos ei naurata. En kyllä usko, että kukaan kehtaisi vaatia rahojaan takaisin. Erikoista oli se, että näytelmää sai kuvata, siihen oikein kehotettiin. Johtunee siitä, ettei tekijänoikeuksista ollut erityisesti maksettu minnekään, sillä käsikirjoittaja oli itse myös näyttämöllä. Erilaista oli myös se, että katsomon vieressä olevalla ravintolalla oli B-oikeudet, ja sieltä ostetut juomat sai viedä katsomoon.

Miinuksen antaisin ruukin nettisivuista yleensä, ja teatteriosuudesta erityisesti. Todella vaikea löytää mitään ajankohtaista tietoa.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Caitlin Moran: Moranthology

Vähän oli pettymys tämä kirja, jonka lainasin koska saman kirjoittajan How To Be a Woman (16.6.2016) oli niiiin hyvä. Ja tämän takia vielä ajoin naapurikunnan kirjastoonkin...no, tuli sieltä lainattua muutakin, ja ne voi palauttaa Hyvinkäälle.

Moranthology on kokoelma The Times of London -sanomalehdessä ilmestyneitä kolumneita. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta mitään jatkuvuutta ei ole. Toiset ovat parempia, toiset huonompia. Osa käsittelee niin englantilaisia aiheita, etteivät ne jaksa suomalaista lukijaa kiinnostaa. Eivätkä ne, joissa käsitellään jotain TV-sarjaa, jota ei itse ole katsonut (Tohtori Who yms.) En myöskään jaksa ymmärtää intoilua Sherlock-sarjasta tai Downton Abbeyn parjaamista. No ne ovat mielipidekysymyksiä.

Mutta enää en ihmettele, miksei kirjaa ole käännetty suomeksi. Ei olisi tarpeeksi menekkiä.

Osa kolumneista sentään on keskinkertaisen hyviä: lomamatkoista, lapsuudesta ja vastaavista kertovat. Niistä myös tämän bloggauksen kirjasitaatti, kolumnista Unlike Most of the Coalition, I Was Raised on Benefits:

"All through history, those who can't earn money have had to rely on mercy: fearful, changeable mercy, that can dissolve overnight if circumstances change, or opinions alter. Parish handouts, workhouses, almshouses - ad-hoc, makeshift solutions that make the helpless constantly re-audition in front of their benefactors, exhaustingly trying to re-invoke pity for a lifetime of bread and cheese.

That's why the invention  of the Welfare State is one of the most glorious events in history: the moral equivalency of the Moon Landings. Something not fearful or changeable, like mercy, but certain  and constanta - a right. Correct and efficient: disability benefit fraud is just 0.5 per cent. A system that allows dignity and certainty to lives otherwise chaotic with poverty and illness.

Certainty, that is, until you cut the budget so savagely, some benefits disappear altogether. Then, you bring back all the fear of he alms house, and the paristh dole. Then, you cut this country back to Victorian times."

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Tukholman risteily

Käytiinpä taas parin vuoden tauon jälkeen Tukholman risteilyllä, nyt taas Silja Serenadella. Vähän jotain vaihtelua, ja oli halpakin, koko risteily vain 30 euroa Promenade-hytissä. Tietenkin siihen matkat Helsinkiin ja takaisin, jotain syötävää ja pieniä ostoksia.

Laivalla mennessä muutoin aika hiljaista, mutta mukana joku mahdottoman iso sählyporukka palaamassa Ruotsiin. Kukaan ei viitsinyt edes valvoa nuorempia, jotka alkoivat pelata terminaalissa. Onneksi eivät jatkaneet laivalla...

Laivalla syömään patongit ja munkit Tax Freen aukeamista odotellessa, ja sieltä sitten suklaata, englanninlakua ja pari pulloa likööriä. Ei kovin paljon, piti muistaa että ne on itse kannettava satamasta rautatieasemalle ja eteenkinpäin palatessa.

Illalla join sen yhden ainoan Long Island Ice Tea -drinkin, jonka olin päättänyt. No, eipä ollut yhtään hyvä. Joku Mother Africa -show oli esitysvuorossa, sirkustyyliseksi sitä kai voisi sanoa.

Hiljaista edelleen, ja kun väsytti niin ajoissa nukkumaan. Aamulla sitten vuorossa Grand Puffet -meriaamiainen, jolla jaksoikin kävellä keskustaan ja vanhaan kaupunkiin.

Pääkohde tällä kertaa Tukholman Suurkirkko. Päältäpäin niin vaatimattoman näköinen, ettei koskaan aiemmin ole käynyt edes mielessä mennä sisään. Nytkin syynä oli yksi keväällä Teemalla esitetty dokumenttisarja renesanssin taiteesta(*.

Niin: kirkko oli todella upea sisältä. Ei mahdottoman suuri, mutta sitäkin loistavampi. Kirkon vanhimmat osat on vuodelta 1306 (nykyisen kokoinen 1480-luvulta), sen julkisivu on rakennettu uudelleen italialaisella barokkityylillä 1736-1742 (sopiakseen paremmin yhteen viereisen kuninkaanlinnan kanssa) ja viimeksi 1908 pylväistä on poistettu rappaukset keskiaikaisen tunnelman saamiseksi.

Mutta upein, ei sentään pienin, yksityiskohta on puuveistos Pyhä Yrjö ja lohikäärme. Luultavasti lyypekkiläisen Bernt Notken tekemä veistos on siunattu alttariveistokseksi 1489.

Olihan siellä kirkossa muutakin kuvattavaa: hopea-alttari, lähetyskynttelikkö, upeita maalauksia...Kyllä niiden vuoksi kannatti jaksaa raahata järkkärikamera naapurimaahan...

Kirkosta käveltiin Tukholman keskustaan, Sergelin torin kautta Galleriet-ostoskeskukseen, jossa syötiin jäätelöt taas American Cookies -jätskipaikassa. Ja sitten takaisin Värtahamneniin vähän eri reittiä kuin aamupäivällä. Muutama puisto ja suihkulähde matkalla.

Laivalla kahvilassa leivät ja prinsessaleivokset, ja istuskelua keulabaarissa parin alkoholittoman drinkin kera. Äkkiä sekin ilta siinä vierähti. Askeleita koko päivän aikana 22 840.

*) Ko. dokumentissa esiteltiin Suurkirkon Pyhä Yrjö -veistos, ja jo se innosti näkemään veistoksen oikeasti. Lisäksi huhtikuussa Suomen Kansallismuseossa näin suomalaisen version samasta aiheesta, ja varmaan samalta ajaltakin. Sitä ei vain voi olla ihmettelemättä, miksi joku  keskieurooppalainen on jo silloin ollut niin taitava, ja miksi Suomessa on riittänyt suoraan sanottuna kömpelö teos? Jos nyt olisi nuori ja mahdollisuus valita ammatti, niin kyllä historian tutkija olisi korkealla listalla.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Toukokuu

Kaikkien aikojen huonosti menestynein kirpparipöytä siis päättyi alkukuusta, mutta jotain tuli silti
ostettuakin, kirpparilöytöjä osa 60:
  • Hematiitti-sävyinen kaulakoru (jostain pikkkukirppikseltä Helsingistä)
  • Musta-pinkki (eräänlainen) korsettilaukku (Hypecon-tapahtumasta)
  • Silkkinen huivimekko (värit vain olivat vastustamattomat)
  • Mustavalkoraitainen paita, mustat raidat läpikuultavia
  • Barbapörrö-pehmo (Barbabeau)
  • Jan Vis -muki

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Työttömyyskatsaus 5/2017

Kierrokset sen kun lisääntyvät hallituksen koettaessa keksiä yhä nöyryyttävämpiä keinoja työttömien rankaisemiseksi. Jos eivät aktiivimalli ja osallistumistulo olleet riittävän absurdeja, niin nyt tulee työelämäkokeilu!

"Kokeiluun osallistuva työtön työskentelisi työttömyysetuuden turvin enintään vuoden ajan joko kunnalla tai yksityisessä yrityksessä. Työelämäkokeilun päivittäinen kesto voisi olla vähintään neljä ja enintään kahdeksan tuntia päivässä ja viikoittainen kesto enintään viisi päivää.

Vastaavat paidat työelämä-
kokeiluun pakotetuille?
Työelämäkokeilu korvaisi nykyisen kuntouttavan työtoiminnan Raumalla, Porissa, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Tuusniemellä elokuun alusta vuoden 2018 loppuun saakka. Kunnat ohjaavat kokeilujakson aikana työelämäkokeiluun kaikki sellaiset työttömät, jotka kuuluisivat normaalisti kuntouttavan työtoiminnan piiriin." (Taloussanomat 18.5.2017)

Tämähän on vain kuntouttavan työtoiminnan lain muuttaminen laiksi työelämäkokeilusta; samalla poistettaisiin pienikin teoreettinen mahdollisuus, että kuntouttavan teettäminen yrityksissä olisi laitonta (nyt se on ollut, mutta rangaistusta ei ole kukaan saanut), ja palattaisiin taas mahdollisuuteen (ja tosielämässä vaihtoehdottomuuteen) teettää ilmaistyötä täydet kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa.

Minna Närhi on tehnyt Lapin yliopistolle Pro Gradu -tutkielman otsikolla Velvoitetyöhön osallistuvan oikeudellinen asema; esimerkkinä kuntouttava työtoiminta, Se kannattaa lukea, kokonaisuudessaankin:

"Euroopan unionin tuomioistuin on lausunut että ”työntekijänä on pidettävä jokaista, joka tekee aitoa ja todellista työtä, eikä tällöin oteta huomioon sellaista työtä, joka on niin vähäistä, että sitä on pidettävä pelkästään epäolennaisena ja toisarvoisena”. Tuomioistuimen ratkaisun mukaan työtoimintakeskukseen otettua henkilöä voidaan lähtökohtaisesti pitää työaikadirektiivin ja
perusoikeuskirjan mukaisena ”työntekijänä”."

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on hävinnyt hallitusohjelmista, ilmenee Helsingin yliopiston tutkimuksesta. 

"Tulokset viittaavat jopa niinkin hiljattain kuin vuosina 2014 ja 2015 tapahtuneeseen muutokseen. Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon liittyvien keskeisten käsitteiden vesittyminen ja poisjättö hallitusohjelmissa on tutkimuksen mukaan tapahtunut kokoomuksen Alexander Stubbin ja keskustan Juha Sipilän pääministeriaikoina." (Savon Sanomat 15.5.2017)

Tähän voi päättää tällä kertaa.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Museoiden yö

Riihimäen museot järjestivät lauantaina Museoiden yön. Viiteen museoon oli ilmainen sisäänpääsy klo 17 - 22: Riihimäen Kaupunginmuseo, Metsästysmuseo, Lasimuseo, Taidemuseo sekä Työväentalomuseo. Kaikissa noissa käyneet olisivat voineet osallistua arvontaan, jossa palkintona oli Museokortti, mutta me kävimme vain kolmessa.

Riihimäen Kaupunginmuseo 

Sijaitsee vanhassa ratainsinöörin talossa hyvin huomaamattomalla paikalla. Olen ajanut ohi varmaan satoja kertoja kertaakaan huomaamatta museon opastekylttiä. Muutoin melko tavallinen museo, vanhaa tavaraa 1800-luvulta 1980-luvulle. Nyt oli menossa 100 aarretta -näyttely:
"Riihimäen kaupunginmuseo juhlistaa Suomi100 -juhlavuotta esittelemällä sadan eri-ikäisen ja -taustaisen oman henkilökohtaisen aarteen ja tarinan siitä. Valtioneuvoston kanslia on hyväksynyt hankkeen Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 ohjelmaan."

Metsästysmuseo

Miksiköhän tämmöisenkin asian ympärille on kannattanut tehdä museo? Ehkä metsästyksen historiaa voisi esitellä, mutta mitä "museollista" on nykyaikaisten koirakameroiden ym. esittelyssä? Sisältö oli aika heppoinen, huoneellinen aseita ja paljon täytettyjä eläimiä. Erityisen vastenmielinen oli trofeenäyttely: afrikkalaisten eläinten täytettyjä päitä seinäkoristeina, ja muutama talja sekä kokonaisia eläimiä. Ei sentään norsua, mutta norsunluuta kyllä.

Suomen Lasimuseo

Lasimuseossa käytiin viime vuonna marraskuussa, nyt vain sen vuoksi että se on Metsästysmuseon vieressä. Eipä siellä ollutkaan juuri mitään uutta, perusnäyttely on edelleen hieno, mutta vaihtuvat näyttely olivat aika latteita: 100 esinettä lasista, yksi joka itsenäisyyden vuodelta ja vähän jotain muuta.


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Sitä sun tätä ja sitten vielä teatterissa: Radanvarsikaupunki

Koska pari raskaampaa blogikirjoitusta odottaa keskittymiskykyä tullakseen julkaisukuntoon. tässä kevyt välipala viikon ajalta:

Sunnuntai: Hyvinkään yhteiskoulun ja Sveitsin lukion yhteistyömusikaali ISP - Kristalliprinsessa. ISP oli musikaalissa bändi (ei mitään hajua mistä kirjaimet ovat lyhenne) ja muuten tarina kertoi nuorten ihastumisesta ja mustasukkaisuudesta. Hyvin näytelty ja laulettu, vaikka akustiikka koulun liikuntasalissa oli vähän hikinen.

Maanantai: Uimassa Rajamäellä ja kirjastossa Nurmijärvellä, ihan vain yhden kirjan vuoksi, mutta vinon pinon muitakin lainasin (toim. huom. ne saa palauttaa Hyvinkäälle, yhteinen järjestelmä)

Tiistai: Kirpputoripöydän tyhjennys. Ei koskaan ikinä ole mennyt näin huonosti. Tosin en jaksanut keskittyä kirjanpitoonkaan kunnolla, mutta ei se olisi myyntiin vaikuttanut.

Keskiviikko: Kerran vuodessa pitää käydä hierojalla. Se oli varmaan nyt.

Torstai: Ei mitään ihmeellistä.

Perjantai: Illan kokousta odotellessa Riihimäen Femmatorilta sattui löytymään Barbapörrö, jollaista olen etsinyt tietämättä niitä edes olevan.

Lauantai: Wanhalla Villatehtaalla Hypecon-tapahtuma. Eli anime & peli -tapahtuma, paljon eri tavalla pukeutuneita nuoria ja kai vähän vanhempiakin, erilaisia pelejä virtuaalipakohuonepelistä poffaukseen. Ihan mielenkiintoista katsella ja ihmetellä nuorten rohkeutta. Itse alkoi miettimään, olisiko nuorena voinut osallistua, jos tämmöisiä olisi silloin ollut? Vai olisiko mikään kaupunki ollut tarpeeksi suuri siihen, ettei törmää pilkkaajiin ja kiusaajiin, jotka aina löysivät aiheen kaikesta?

Illalla vielä Willan Nuorisoteatterin esitys Radanvarsikaupunki Studio Donnerissa. Hyvinkäällä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneen Anna Brotkinin käsikirjoittama komediallisista paloista koostuva näytelmä 100-vuotiaan Hyvinkään kunniaksi; paikoin tosi hauska, muutama monologi hieman liian pitkä. Ajankohtaista sketsi siitä, miten Sipilän hallituksen todettua Hyvinkäällä olevan henkeä kohti eniten sekä pizzerioita että kampaamoita nämä päätettiin yhdistää: odottaessasi pizzan valmistumista saat hiustenleikkauksen! Ajattele mikä säästö! Pizzasta saattaa löytyä hiuksia, mutta se on se hinta, mikä on maksettava...

Kahdessa kuvassa vasemmalla Hypeconissa myytyjä koruja ja magneetteja; aivan älyttömän aidon näköisiä korvapuusteja, ja varmasti ainutlaatuisia karjalanpiirakka-jääkaappimagneetteja! Oikealla mainos.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Ismo Loivamaa: Lastenkamarin aarteet

Eräänlainen kooste lasten- ja nuortenkirjallisuudesta 1940-luvulta nykypäivään. Nopeasti kirjastossa selatessa vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta kuin sitten olikaan.

Omasta lapsuudestani ja nuoruudestani tuttuja kirjoja ja lehtiä esiteltiin jonkin verran: Tiina-kirjat, Viisikot, Aku Ankka, Suosikki...Varsinaisen "nuortenkirjallisuus" jätin aikaan lähes täysin väliin, aiheet tuntuivat silloin niin kaukaisilta omaan elämään nähden, kaikenlaisia murrosiän ongelmia sun muuta. Siis olihan niitä minullakin, mutta niihin verrattuna kirjojen ongelmat olivat aika pinnallisia. Ja aivan erityisesti harmitti onnelliset loput, niitä kun ei omassa elämässä uskaltanut odottaa.

Ihan esineenä ei ollut kovin mukava luettava, paperi jotain karkeaa kierrätyspaperia ja hyvin voimakas painomusteen tuoksu. Tämmöinen kirja kuuluisi painaa kauniille kiiltopaperille....

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Huhtikuu

Huhtikuun kirpparilöytöjä, osa 59:
  • Pinkki-valkoinen tähtihuivi
  • 4 kpl Koziol-tabletteja
  • Kirsikkakorvakorut
  • Musta-valkoinen takki
  • Hopeanharmaat matot
  • Pehmopingviini
  • Pehmoankka (20 snt)
  • Tummanharmaa joutsenmaljakko
P.S. Kaikkien aikojen huonoin myynti kirppiksellä. Selvästi johtuu uusista pöydistä lähellä ovea; niiden jälkeen on pöytiä, joita kukaan ei halua vuokrata, eivätkä asiakkaat jaksa / viitsi kävellä niiden ohi "vanhalle puolelle". Enpä olisi uskonut sen vaikuttavan näin paljon.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Työttömyyskatsaus 4/2017

No olihan se tulossa jo kauan. Jotenkin vain toivoi, ettei tulisi. Ja kun vastustajiakin oli.
Maanviljelijätkin saivat tahtonsa läpi viime vuonna kun ajoivat traktorinsa Helsinkiin, mutta ei vain riittänyt työttömillä tarpeeksi joukkovoimaa ja tukijoita estääkseen työttömyysturvan aktiivimallin hyväksymistä hallituksen puoliväliriihessä.

Aioin jo aloittaa, että "aktiivimalli on järjettömintä mitä pitkään aikaan on keksitty työttömien rankaisemiseksi", kunnes muistin että järjettömiä ehdotuksia ja päätöksiä on tullut viime aikoina ihan liukuhihnalta: osallistumistulo, määräaikaishaastattelut, pakkohaku 15 työpaikkaan kuukaudessa, raportointivelvollisuus kerran viikossa...olipa joskus puhetta kuntouttavan työtoiminnan palvelusetelistäkin.

Aktiiivimallihan tarkoittaa sitä, että jos työtön ei ole kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana töissä joko 18 tuntia tai aktivointitoimenpiteessä viittä päivää, hän menettää yhden päivän työttömyyskorvauksen eli 32,80€ / kk. Kirjoitin tästä jo viime joulukuussa:

"Uutisten mukaan leikkaus olisi 32,40 € kuukaudessa eli 388,80 € vuodessa. Työttömyysturvaa haetaan ja saadaa kuitenkin neljältä viikolta kerrallaan, ja näitä neljän viikon jaksoja mahtuu vuoteen 13. Jos joka jaksosta vähennetään tuo summa, se tekee 421,20 €! Huomaako tätä kukaan? Välittääkö tästä kukaan?

Välinpitämättämän laskutavan lisäksi olen erityisen huolissani siitä, mitä tapahtuu jos ja kun ei löydä sitä kolmen päivän työtä. Silloin kuulemma tarjotaan olisi tarkoitus tarjota aktivointitoimenpiteitä:

"Työssäoloehdon täyttämisen lisäksi omavastuupäivän voi välttää työllistymistä edistävällä aktiivisuudella, jollaiseksi hyväksytään työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella, työnhakuvalmennus, uravalmennus ja työkokeilu sekä kotouttamista edistävä omaehtoinen opiskelu ja kuntouttava työtoiminta. Näissä työllisyyssuunnitelman mukaisissa työllistymistä edistävissä palveluissa on oltava viiden päivän ajan kolmen kuukauden sisällä."

Ja se, mistä siis olen erittäin huolissani, on tuossa mainittu kuntouttava työtoiminta, joka on ovelasti upotettu listan viimeiseksi. Koska sehän se on noista vaihtoehdoista ainoa, jonne on helppo työntää ihan kuka tahansa työtön. Opiskeluihin eivät kaikki pääse, valmennuksiin ja työkokeiluihin valitaan vain tietty määrä ihmisiä eikä samoja valmennuskursseja voi loputtomasti käydä, supisuomalainen ei tarvitse kotouttamista...siispä kuntouttava. Eikä se todellakaan tule olemaan mitään 5 pv / 3kk, vaan ikuinen ja päättymätön. kuntouttavan työtoiminnan sopimus toisensa perään hamaan loppuun saakka."

(Tuossa kirjoituksessani oli virhe, menetys ei siis olisi 32,40 € vaan 32,80 eli 393,60 €/vuosi, tai 13 viikon laskutavan mukaan 426,40 €.)

Edelleenkin on tosin epäselvää, laskettaisiinko vähennys noin, vai vähennettäisiinkö aina uudelleen jo valmiiksi vähennetystä summasta, kunnes vastassa olisi 0?

Aamulehti teki asiasta eilen lehtijutun, jonka toimittaja ei ollut vaivautunut selvittämään faktoja eikä kyseenalaistanut mitään:

"Jotta saisit pitää koko työttömyyskorvauksesi, tee näin:

1. Hanki työpaikka, jossa voit tehdä töitä vähintään 18 tuntia kolmen kuukauden aikana. Tunnit on tehtävä neljän peräkkäisen viikon aikana. Jos työttömyytesi jatkuu, tee sama uudestaan jokaisella kolmen kuukauden ajanjaksolla.

2. Jos et saa töitä, ilmoita te-toimistoon, että haluat osallistua työllistymistäsi edistävään palveluun. Palveluun pitää osallistua vähintään viitenä päivänä kutakin kolmen kuukauden työttömyysjaksoa kohti.

3. Pohdi yhdessä te-toimiston kanssa, mikä on sinulle sopiva työllistymistä edistävä palvelu. Vaihtoehdot ovat samat kuin tälläkin hetkellä: työnhaku- tai uravalmennus, työkokeilu ja koulutuskokeilu, työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella tuettuna, maahanmuuttajan tuettu omaehtoinen opiskelu ja kuntouttava työtoiminta.

Viiden päivän vaihtoehtoja ovat käytännössä työnhaku ja -uravalmennus.

Työkokeilu tarkoittaa työpaikalla tehtävää tavanomaista työtä, mutta palkkaa ei makseta eikä esimerkiksi työterveyspalveluita voi käyttää.

Osa työvoimakoulutuksista on melko lyhyitä kestoltaan. Esimerkiksi Tampereella haettavana oleva myynnin- ja asiakaspalvelun rekrykoulutus on kestoltaan 80 päivää. Näistä 56 päivää on työssäoppimista.

Jos haluat osoittaa aktiivisuutesi opiskelemalla tai yritystoiminnalla, ota ajoissa yhteyttä te-toimistoon."

Ensinnäkin tuo ensimmäinen kohta: ei kyllä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa vai saada hermoromahdus. "Hanki työpaikka". Siis miksi kukaan olisi työtön, jos työpaikka olisi vain "hankkimisesta" kiinni? Käsittämätöntä typeryyttä!

"Jos et saa töitä, ilmoita blaa, blaa, blaa...Siis pitää ihan itse ilmoittaa? Eikös sen ollut tarkoitus selvitä niissä määräaikaishaastatteluissa? Eikö tämä ollut juuri niiden tarkoitus, seurata työttömän aktiivisuutta?

Yritystoiminnan ehdottaminen (joka on mainittu myös artikkelin otsikossa) on jo epäasiallista. Toimittaja ei ole viitsinyt selvittää, että kaikenlainen yritystoiminta ja jopa sen suunnitteleminen katkaisee työttömyystuet välittömästi. Omituista on myös kirjoittaa, että 80 päivän rekrykoulutus olisi lyhyt. Toki verrattuna ammatilliseen koulutukseen, mutta sehän onkin täsmäkoulutusta, josta suurin osa tehdään ilmaistyönä jossain yrityksessä, ja jonka alussa luvataan työpaikka koulutuksen jälkeen (mitä ei tapahdu, koska paikkaan tulee vain uusi koulutettava).

Koska viiden päivän vaihtoehdot ovat vähissä, tosielämässä ainoaksi vaihtoehdoksi jää kuntouttava työtoiminta (vai onko "vaihtoehto" edes sopiva sana, jos niitä on vain yksi?). Sehän voi olla aivan mitä vain älyttömistä piirileikeistä 8-tuntisen oikean työn teettämiseen, mieluiten vielä samasta työstä palkkaa saavan rinnalla. Mielistelijät saavat aina välillä palkkatuetun työn ohjaajina. Miten tulikin mieleeni:

"Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti." (Jonh Dalberg-Acton)

Kuntotuttavan työtoiminnan lakia voi, ja ehkä myös aktiivimallin myötä täytyy, muuttaa niin ettei mitään maksimiaikaa sen teettämiseen ole, koska se on siis ainoa "vaihtoehto" useimmille työttömille vuosikausiksi.

Viikottainen raportointivelvollisuus on uusi keksintö, ja Talouselämä (28.4.2017) sanookin suoraan:

"Hurjin piiskaesitys on se, että jos työnhakija ei vähintään seitsemän päivän välein raportoi vielä suunnitteluvaiheessa olevassa verkkopalvelussa työnhakunsa jatkumisesta, työnhaun voimassaolo päättyy."

Vuodessa raportteja tulisi ainakin 17 miljoonaa. Raporttien lukeminen ei kuulemma vaatisi Työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Tiina Korhosen mukaan lisäresursseja.

"Tätä uutta viikoittaisen raportoinnin kautta saatavaa tietoa olisi Korhosen mukaan tarkoitus hyödyntää työttömän palveluissa.

”Siinä voisi sitten miettiä, että jos henkilö on hakenut runsaasti eri paikkoja, mutta ei hakemisesta huolimatta ole saanut työtä, niin raportointi antaa arvokasta tietoa sen miettimiseen, että mistä on kysymys.”

”Ovatko paikat olleet sen tyyppisiä, että henkilön osaaminen ei niihin riitä, vai onko työnhakutaidoissa kenties jotakin parannettavaa ja tarvitaanko tukea alueelliseen liikkuvuuteen”, Korhonen antaa esimerkkejä."

Eipä sitten tullut Korhoselle mieleenkään, että hakemisesta huolimatta työtön ei ole saanut työpaikkaa ihan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei työpaikkoja ole? Eipä tietenkään, syy on AINA työttömässä (joita kolumnisti A-P. Pietilä nimittää Turkulaisessa yhteiskunnan syöväksi).

Eilisessä (28.4.2017) Politiikkaradiossa esitettiin viikon järkevin kysymys: Vaikka kaikki kannustinloukut poistettaisiin, mistä sitä työtä löytyy? Niinpä, ei mistään.

Samassa ohjelmassa suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen kertoi laskeneensa, että 2010-luvun alussa sanaa "kannustinloukku" käytettiin n. 10 kertaa vuodessa, viime vuonna 447 kertaa! Eniten sitä käyttivät Orpo, Zyskowicz ja Essayah.

Näitä kaikkia toimenpide-ehdotuksia ja päätöksiä lukiessa tulee aivan absurdi tunne: työttömyyttä vähennetään asumistukia leikkaamalla, päivähoitamaksuja alentamalla, viikottaisella raportoinnilla, ties millä, mutta ei työpaikkoja lisäämällä; ei edes palkkatukimäärärahoja lisäämällä!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Historian havinaa, osa 6

Löytyi vanhalta koneelta lisää työttömyysaiheisia tiedostoja, mm. osa (Vanhasen) hallituksen strategia-asiakirjaa, jonka valtioneuvosto vahvisti 25.9.2003. Tämähän voisi olla suoraan nykyisenkin hallituksen ohjelmasta:

Työllisyyden politiikkaohjelma

Hallitus toteuttaa vaalikauden aikana lukuisia työllisyysasteen nostamiseen ja työttömyyden alentamiseen vaikuttavia toimenpiteitä. Osa toimenpiteistä toteutetaan hallitusohjelman mukaisesti poikkihallinnollisessa työllisyysohjelmassa. Hallituksen työllisyyteen ja työvoiman kysynnän lisäämiseen vaikuttavat yleiset toimenpiteet sekä politiikkaohjelmista erityisesti yrittäjyysohjelma ovat keskeisiä myös työllisyysohjelman tavoitteiden toteutumiselle. Työllisyysohjelman painopiste on rakenteellisen työttömyyden alentamisessa ja työvoiman tarjonnan edistämisessä. Ohjelman päätavoitteita ovat:

  • Rakenteellisen työttömyyden alentaminen ja syrjäytymisen ehkäisy
  • Osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen ja varautuminen ikärakenteen muutoksesta
  • johtuvaan työvoiman niukkuuteen
  • Työmarkkinoilla nykyistä pidempään pysyminen
  • Työn tuottavuuden lisääminen sekä työn organisoinnin ja mielekkyyden parantaminen
Työllisyysohjelma toteutetaan neljänä osahankkeena, jotka sisältävät useita konkreettisia toimenpiteitä. Osahankkeet ovat seuraavat:
  1. Julkisen työvoimapalvelun palvelurakenteen uudistaminen
  2. Työmarkkinatuen aktivointi
  3. Työvoimapoliittiset aktiiviohjelmat ja koulutus
  4. Työurien pidentäminen
Jos tuo "työmarkkinatuen aktivointi" kuulostaa oudolta, niin se tarkoitti tätä:

Työmarkkinatuen käyttöä työnhakuvalmiuksia parantavana aktiivisena tukimuotona lisätään, ja
työmarkkinatuella olevien aktiiviohjelmien tasoa nostetaan merkittävästi nykyiseltä tasolta. Toimenpiteet liittyvät työvoimapalvelujen rakenteelliseen uudistamiseen. Työmarkkinatuen aktiivikäyttöä lisätään seuraavilla toimenpiteillä:

- Ylläpitokorvauksista kehitetään aktivointilisä, jolla parannetaan työhakijoiden omaa aktiivisuutta ja osallistumismahdollisuuksia työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Lakiesitykset valmistellaan vuoden 2004 talousarvioon liittyen siten, että aktiivitoimenpiteiden ajalta maksettavaa ylläpitokorvausta voidaan korottaa vuoden 2004 alusta.

- Valmistellaan malli, jossa työmarkkinatuen saajan tulee tuen ehtona tietyn työttömyysajan jälkeen osallistua aktiivitoimenpiteisiin. Osallistumisvelvollisuuden edellytyksenä on, että varmistetaan aktiivitoimenpiteiden riittävyys.

Täytyy tunnustaa, etten ollut kuullutkaan moisesta aktivointilisästä aiemmin. Ei ole osunut kohdalleni koskaan, ja ainakin Kansan Uutiset uutisoi 18.3.2010 että se on muodostanut kannustinloukun toimeentulotukea saaville työttömille.

Tiedostoista löytyi myös Tuija Kotirannan väitöskirja Aktivoinnin paradoksit vuodelta 2008, julkaisu Passivoiko työttömyysturva vuodelta 2006 sekä Työministeriön projektin "Varhainen puuttuminen työllisyyspolitiikan menetelmänä" loppuraportti vuodelta 2004, jota ei jostain syystä löydy netistä.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Otsikko?

Viimeksi kirppispöytä tuotti sen verran hyvin, että varasin uudestaan saman tien, ja aloitin siis eilen. Ei ollutkaan niiän hyvä idea; kuudessa viikossa ehti kasaantua niin paljon muuta stressiä, etten jaksanut ollenkaan keskittyä tähän hommaan eli tavaroiden etsimiseen ja hinnoitteluun. No, ladoin vain pöydän täyteen kesävaatteita osin vanhoilla (saman pöydän tosin) hintalapuilla, ja taas liikaa kaikkea. Ajatus ei kulkenut ollenkaan, ei edelleenkään, eikä kolmen päivän jatkuva päänsärky ainakaan auta asiaa.

Eikä kauppa käy. Kaksi tavaraa ostettu tänään; johtuneeko siitä, että viime viikolla kirppistä laajennettiin ja nyt siellä on uusia pöytiä ja tietysti uutta tavaraakin. Kaikki asiakkaat eivät taida edes jaksaa kiertää vanhaa puolta.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Tuorejuustobrownie

Aika monta vuotta kun viimeksi tein tämän, eikä tainnut niin hyvin onnistua ulkonäöllisesti. Maku on kuitenkin hyvä:

200 g leivontasuklaata
150 g margariinia
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
3 munaa

Päälle:

200 g vaniljatuorejuustoa
1 muna
  • Sulata suklaa (mikrossa) ja sekoita margariini joukkoon niin, että sekin sulaa.
  • Sekoita kuivat aineet ja lisää sula suklaa.
  • Riko munien rakenne ja lisää ne taikinaan.
  • Levitä taikina suorakaiteen muotoiseen vuokaan leivinpaperin päälle.
  • Sekoita tuorejuusto ja muna, älä vatkaa. Lisää vuokaan taikinan päälle ja levitä.
  • Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Marilyn, Marilyn; tarinoita ikonista ja ihmisestä

Kertomuskokoelma, jossa 12(* kirjoittajaa kertoo jonkinlaisen näkemyksensä Marilyn Monroesta. Osa oikeasta Marilynistä, osa kuvitteellisesta ja osa aivan aiheen sivusta.

Toisen novellin jälkeen oli hyvin lähellä, etten keskeyttänyt kirjan lukemista kokonaan. Kirjan toimittaneet Salla Simukka ja Marika Riikonen olisivat voineet karsia vähän kovemmalla kädellä; tosin kirjasta olisi tullut vieläkin ohuempi kuin nyt (193 s.). Vahvistaa vain päätöstäni lukea mahdollisimman vähän suomalaista kirjallisuutta.

*) Peter Franzén, Päivi Haanpää, Jari Järvelä, Riina Katajavuori, Milja Kaunisto, Tommi Kinnunen, Siri Kolu, Taija Tuominen, Marika Riikonen, Salla Simukka, Antti Tuomainen, Saara Turunen

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Suomen Kansallismuseo

Oli ihan muuta asiaa Helsinkiin, mutta kun virallinen osuus oli hoidettu, päätettiin Heidin kanssa poiketa Kansallismuseossa. Minä en siellä ollut koskaan käynytkään.

Vaikka Kansallismuseon päärakennusta saattaisi luulla entiseksi kirkoksi, niin se on kuitenkin rakennettu suoraan museoksi, valmistunut v. 1916 rakennuttaja Yleisten rakennusten ylihallitus. Akseli Gallen-Kallela maalasi sisääntuloaulan kattofreskot. Rakennuksen arkkitehtuuri jäljittelee jostain kumman syystä keskiaikaista linna- ja kirkkorakennustyyliä holvikattoineen ja kivisine ulkoseinineen. Rakennus muistuttaa jonkin verran linnaa jollaista Suomessa ei ole, ehkä jossain Keski-Euroopassa.

Museon perusnäyttelyitä ollaan uudistamassa ja osa museosta oli suljettu, mutta kun ei ollut etukäteen suunniteltu käynti niin ei voi mitään, ja onpa syy mennä toistekin. Esihistorian osasto oli todella uusi, avattu 1.4. Avoinna oli myös Valtakunta-näyttely sekä vaihtuvat Come to Finland- ja Arktisen henki -näyttelyt.

Come to Finland -näyttelyssä oli ulkomailla Suomea markkinoineita julisteita; todella upeaa grafiikkaa, mutta, no...sanoisinko että epärealistisia. Luonto aina kaunista, Lapin (?) laskettelumäet muistuttivat Alppeja, Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön kuvituksessa laiva kuin entinen SS Normandie... Yksi talviaiheinen juliste toi mieleen elokuvan Arabian Lawrence; samanlaiset huivit päässä...

Arktisen henki - näyttely oli aika pieni, muutama valaanluinen veistos ja jonkun merieläimen nahasta tehty kajakki.

Perusnäyttelyssä oli esineitä keskiajalta alkaen. Paljon erilaisia kirkkoissa olleita pyhimyksiä
kuvaavia puuveistoksia ja alttarikaappeja, ikivanhat urut ym. Varsinkin 1700-luvulta oli porvariston huonekaluja, ja erityisen maininnan ansaitsevat Jakkarilan kartanosta(* siirretyt pellavatapetit vuodelta 1764. Hyvin epäsuomalaisia maisemia; englantilaisia puutarhoja ja italialaistyylisiä rakennuksia!

Esihistorian näyttely oli ehkä vähän liikaakin rakennettu lapsia ja nuoria ajatellen. Interaktiivisuutta ja liikkuvaa kuvaa, aika turhaan mielestäni. No, olipa osasto ainakin valoisa, jos ei muuta.

*) Jakkarilan kartano on Porvoossa, edelleenkin olemassa, mutta missä käytössä sitä ei Google kerro.


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Lainasin tämänkin, koska luin pari vuotta sitten Marja Björkin kirjan Poika. Ja tämä käsittelee samaa aihetta eli sukupuolenkorjausta. Tietysti varsinkin nuorille, joita tämä asia tavalla tai toisella koskee, on ihan hyvä tuoda asiaa esille fiktiivisilläkin kirjoilla (ja tämäkin oli nuortenkirjaosastolla).

Siri Kolu on tunnetuin Me Rosvolat -lastenkirjasarjasta, ja on hän kirjoittanut aikuisillekin. Mitään tietoa minulla ei ole siitä, miten paljon tässä kirjassa on omia kokemuksia edes tuttujen tai perheenjäsenten kautta.

Kirjan päähenkilö on Peetu, joka on jo alaikäisenä päässyt korjausprosessiin ja käyttää hormoneita, nyt hän odottaa 18-vuotispäiväänsä ja pääsyä leikkauksiin. Prosessi on hänelle selvässä vaiheessa: enää ne leikkaukset syksyllä ja sitten kaikki on toisin. Ongelma on se, että hän haluaa vain muuttua itse, ja vaatii muilta samana pysymistä, mikä tietysti on mahdotonta.

"-Mä en käsitä. Olen ollut hoidoissa iänkaiken. Kun mä täytän 18, hoidot jatkuu niin että meen siihen leikkaukseen ja sitä kohti on menty. Teille kaikki oli muka tosi jees paitsi ettei oikeasti olekaan. Te ette ole ajatelleet, mitä siitä seuraa."

Näkyviä ongelmia on tyttöystävä Aamun kanssa, ja erityisesti äidin:

"Juuri niihin kysymyksiin, joihin se haluaisi vastauksia, mä en uskalla vastata, koska pelkään, että se käyttää niitä vastauksia väärin. Ja juuri niitä kysymyksiä, joihin äiti tarvitsisi vastaukset voittaakseen tietämättömyytensä, äiti ei uskalla itse kysyä."

Ohuessa (112 sivua) kirjassa on todella paljon tyhjänpäiväistä lätinaa purjelentämisestä; sitä käytetään kehyksenä ja tuntuu, että vähän täytteenäkin. Kaikkea verrataan purjelentoon; tosi harva harrastaa sitä oikeasti, eikä oikein ymmärrä vertauksia.

Enpä tiedä, kenelle kirja on tarkoitettu; ehkä jonkun korjausprosessissa olevan siskolle, veljelle tai ystävälle.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Maaliskuu

Ei pitäisi ostaa yhtään mitään kirpparilta, tavaraa on ihan tarpeeksi, mutta silti. Maaliskuun kirpparilöytöjä, osa 58:
  • Tähtifleecepeite
  • Kiroileva siili -yöpaita
  • Pakoon pahaa maailmaa -OnePiece-haalari
  • Huivi, jossa Manhattanin kartta
  • Pienet mustavalkoiset korvikset

torstai 30. maaliskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 3/2017 osa 2

Tällä kertaa katsaus ihan omaan tilanteeseeni:

Sain viime vuoden lopulla kotikunnaltani maksusitoumuksen Terveystalolle työkyvyn arviointia varten (mahdollista työkyvyttömyyseläkehakemusta varten). Kävin vuodenvaihteen molemmin puolin neljällä lääkärillä, joista kaksi ilmoitti kirjottavansa eläkettä puoltavan lausunnon, kolmas oli silmälääkäri (aika turha, sanoisin) ja neljäs työterveyslääkäri, joka kirjotti yhteenvedon.

Pettymys oli todella kova, kun helmikuun lopulla sain sen yhteenvedon: lausunnolla lääkäri vain lähettää minut...työkykyarvioon!!!

Lausunnolla ei voi hakea eläkettä eikä muutakaan, se on käytännössä aivan yhdentekevä. Tai ei ehkä sitäkään; täysin järjetöntä saada työkykyarvioinnista lähete työkykyarviointiin.

Eipä tätä tainnut ymmärtää muutkaan; eilen olin tapaamisessa sen tahon kanssa, joka teki sen alkuperäisen työkykyarviointilähetteen ja maksusitoumuksen. Kunnaltahan meni myös turhaan rahaa neljään erikoislääkärikäyntiin, jotka ehkä on käytävä jonkin ajan päästä uudelleen, koska lausunnot ovat voimassa vain vuoden.

Keskusteltiin siitä, mikä mahtaisi olla se lääkärin tarkoittama työkykyarvio; että jos se kävisi läpi, niin voisiko sitten pyytää samalta lääkäriltä uuden lausunnon uusilla rasteilla. Jonkinlaista työkokeilua kuulemma riittäisi 16 työpäivää. (Vielä en ole löytänyt mistään, mihin lakiin tuo perustuu.)

Kuntouttavaa työtoimintaa vastaan esitin jyrkän vastalauseen, eikä sitä tosissaan ehdotettukaan; kunnalla ei ole sopivaa työpajaa, ja jos jossain kävisin puuhastelemassa kerran viikossa tarvittaisiin 16 viikkoa eli 4 kuukautta vaadittuun määrään! Aivan älytöntä!

Vajaan parin viikon päästä tiistaina on seuraava tapaaminen, En tiedä, onko silloinkaan tarkoitus tehdä mitään sopimusta, ehkä vain miettiä sitä sopivan työkokeilupaikan löytymistä, mikä on todella epätodennäköistä.

Mutta sen sain huomata, että paras keino kaikenlaisiin ehdotuksiin ja mahdollisesti tuleviin uhkailuihin varautumisessa on lukea asiaan liittyvät lait ja opetella ne vaikka ulkoa.

P.S. Facebook-päivityksessä eilen mainitsin, että keksin vasta aivan äskettäin pelätä joutumista ammatilliseen kuntoutukseen. Se on aivan totta; minulla ei vielä vuodenvaihteessa ollut aavistustakaan, että on olemassa "kuntoutusta", jossa maksimissaan työtön voidaan määrätä yhdistettyy työkokeiluun ja työhönvalmennukseen jopa 240 päiväksi! Siis 240 työpäivää! 48 viikkoa ilmaistyötä yhdistettynä erilaisiin "teoriapäiviin" kestäen yhteensä jopa 26 kuukautta. 26 kuukautta on yli 2 vuotta! Kannattaa olla tosi varovainen, millaisiin papereihin nimensä pistää...