sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Elokuvissa: Itse Ilkimys 3

Oli ihan pakko päästä näkemään tämä, varmaan osittain lapsille suunnattu mutta myös paljon aikuisille kohdistettuja juttuja sisältävä elokuva. Ja olihan se tosi hauska!

Ensimmäisen osan muistan tosi hyvin, ja tiedän nähneeni myös toisen, mutta jotenkin en siitä muista juuri mitään. No, ei se tämän katsomisen kannalta ollut kovin oleellista, muutama yksityiskohta vain jäi selitystä vaille...

Tällä kertaa ilkimys Gru ja kaksoisveljensä Dru entisen lapsitähden / nykyisen pahiksen varastamaa jalokiveä jahtaamassa...Minionit eivät tällä kertaa kovin tärkeässä osassa, mutta välillä niitäkin.

Ehdottomasti suositeltava, nauraa saa lähes jatkuvasti!

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Työttömyyskatsaus 6/2017

Niin ne vain hyväksytään eduskunnassa kaikkein typerimmät ja työttömiä nöyryyttävimmät lait:

EDUSKUNTA HYVÄKSYI TYÖELÄMÄKOKEILUN – YRITYKSILLE LISÄÄ ILMAISTYÖVOIMAA (Kansan Uutiset 28.6.2017)

"Laki kohdistuu kuntouttavan työtoiminnan piiriin kuuluviin työttömiin. Heidät voidaan kokeilukunnissa ohjata karenssin uhalla palkattomaan työhön työmarkkinatuella yrityksiin jopa puolen vuoden ajaksi.

"Tiedämme, että kuntouttavaa työtoimintaa ja sen velvoittavuutta on Suomessa laajalti väärinkäytetty määräämällä kuntouttavaan työtoimintaan myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät sinne lain mukaan kuulu. Työkykyisillä työttömillä teetetään esimerkiksi yritysten tilaustöitä palkattomana työtoimintana, joka horjuttaa paitsi työttömien luottamusta viranomaisiin, myös markkinoiden kilpailutasapainoa.”

Ja koska ihan virallisesti myönnetään, että kuntouttavaa työtoimintaa käytetään väärin, väärinkäyttäjiä ei rangaista, vaan toiminta tehdään lailliseksi muuttamalla järjestelmän nimi työelämäkokeiluksi. Ja, niinkuin jo edellisessä työttömyyskatsauksessani kirjoitin, palautetaan tilanne työajan osalta vuoden 2015 lakimuutosta edeltävään aikaan.

Kokeilukuntia ovat Kuopio, Tuusniemi, Siilinjärvi ja Pori. Aiemmin mukaan suunniteltu Rauma jättäytyi pois. Kokeiluaika on 1.8.2017 - 31.12.2018.

Iltalehti on yhtenä harvoista medioista viitsinyt selvittää työttömiin kohdistuvia rangaistustyyppisiä toimenpiteitä ja käynyt läpi kaikki työttömyysturvan aktiivimallia koskevan lakimuutoksen lausunnot.

ASIANTUNTIJOILTA MURSKAPALAUTETTA TYÖTTÖMYYSTURVAN MUUTOKSELLE - 10 VAKAVAA ONGELMAA (Iltalehti 21.6.2017)

10 kohdan lista kannattaa käydä lukemassa täältä, mutta tässä joitain tärkeimpiä:

1. Esitys kohtelee työttömiä erittäin epätasa-arvoisesti sekä maantieteellisesti että ammattialoittain.

2. Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi pitää aktiivisuusmallia käytännössä tulonsiirtona kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilta työttömiltä helpommassa työmarkkinatilanteessa oleville.

3. Aktiivimalli ei lisää työpaikkoja. Jos työpaikkaa ei yksinkertaisesti ole tarjolla, ei työttömyyspäivärahan leikkaaminen edistä työttömän työllisyyttä aktiivisuudesta tai omasta työllistymishalusta huolimatta.

4. Aktiivisuuden osoittamiselle pitäisi olla laajempi määritelmä eli että työtön voisi välttää työttömyysetuuden leikkauksen esimerkiksi osallistumalla vapaaehtoistoimintaan.

5. Vääränlainen ja liian suoraviivainen aktivointi, joka ei huomioi työttömien erilaisia tilanteita ja toimintakyvyn eroja, voi johtaa passiivisuuden lisääntymiseen, tarpeettomien karenssien syntymiseen ja ihmisten putoamiseen viimesijaiselle toimeentulotuelle.

6. Etuuden määrän tutkiminen 65 päivän välein hidastaisi työttömyysetuuden normaalia maksamista.

7. Kelan ja monien muiden lausunnonantajien mukaan työttömyysetuuden alentaminen 65 maksupäivän ajaksi voi tuoda lisää henkilöitä toimeentulotuen piiriin.

8. Aikataulua pidetään kohtuuttomana myös työttömien näkökulmasta. Esimerkiksi Kelan mukaan aikataulu vaarantaa etuudensaajien oikeusturvan: Työttömyysetuudensaajien aktiivisuutta arvioitaisiin mahdollisesti heidän vahingokseen aikana, jona ehdotettu laki ei olisi voimassa eikä etuudensaajilla olisi todellisia mahdollisuuksia vaikuttaa etuutensa määrään, Kela huomauttaa.

9. Useat lausunnonantajat toivat esille huolensa siitä, ettei työttömyysturvan uudistuksia olla valmistelemassa yhtenä kokonaisuutena vaan monena palasena.

10. Tavoite normien purkamisesta ei etene näin vaikeiden pykälien lisäämisellä työttömyysturvalakiin, ely-keskus toteaa.

Nämä kaikki lausunnot tullaan taas sivuuttamaan jälkiä jättämättä eduskunnan hyväksyessä uuden lain...

Ja lopuksi vähän omaa asiaa: Työttömyyskatsaus 3/2017 osa 2:ssa kerroin työkyvynarviosta saamastani älyttömästä lausunnosta, ja lääkärin ehdotuksesta etsiä työkokeilupaikkaa. No, sitä paikkaa etsittiin, enemmän tai vähemmän tosissaan. Selvisi ainakin se, että yksityiset yritykset eivät ota, yhdistykset ottavat vain oman kunnan asukkaita ja kun lopulta oli alustavasti sovittu kokeilusta kunnan kulttuuripalveluissa, niin kulttuurisihteeri irtisanoutui eikä kukaan muu tiennyt asiasta mitään.

Kunnes sitten 1.6.sain seuraava sähköpostin:

"Hei! Kela ei rahoita työkokeilua, jonka tarkoitus on arvioida työkykyä eläkesuuntautuneesti. Kela rahoittaa työkokeiluja, joiden tavoite on ammatillinen kuntoutuminen ja joilla tuetaan työelämään pääsyä."

Että oli sitten etsitty sitä työkokeilupaikkaa aivan turhaan, Kela ei olisi kuitenkaan rahoittanut.

Tilanne on taas aivan auki, kesälomakausi niin mitään ei tapahdu. Ennen marraskuuta olisi kuitenkin tapahduttava, silloin lääkärinlausunnot alkavat vanhentua.


perjantai 30. kesäkuuta 2017

Kesäkuun kirpparilöytöjä

Tosi vähän pitäisi ostaa, tai mieluummin ei mitään kun tavaraa pitäisi vähentää. Mutta jotain pientä, osa 61:

  • Hopeoiotu sokerikko-joutsen
  • 2 messinkistä joutsenta
  • Musta-valkoinen neule
  • Diddl-avaimenperä / laukkukoru (50 snt.)
  • Siili-tohvelit (just semmoiset joita teki mieleni Tigeristä pari vuotta sitten)

torstai 29. kesäkuuta 2017

Juhannus tänä vuonna

Vähän erilainen juhannusmatka kuin aiemmin; sitä ei edes aiottu tehdä, koska Heidi ei saanut lomaa tähän kohtaan. Mutta sitten päätettiin mennä kuitenkin; minä menin junalla jo maanantaina ja Heidi autolla töiden jälkeen torstaina. Sunnuntaina sitten yhdessä takaisin.

No maanantai meni sitten melkein kokonaan junassa istuessa, ensin Hyvinkäältä Helsinkiin ja sieltä IC-junalla Joensuuhun, mistä vielä autolla Tuupovaaraan 50 km. Perillä aika myöhään, mutta vielä aurinkoista...ja ensimmäinen kerta, kun näin omenapuut kukassa! Aina ennen ne olivat jo juhannukseen mennessä kukkineet.

Tiistai ja keskiviikko semmoista perinteistä työ/lomailua: saunan lämmitystä (+ polttopuut ja vedet), tiskivuoroa, siivousta... Vasta torstaina "shoppailemaan" eli ruokakauppaan ja nopeasti parille kirpparille Ilomantsiin. Ja myös käynti Ilomantsin Nukke- ja nalletalossa. Mielenkiintoinen kokoelma nukkeja ja nalleja ja vain muutama muu pehmoeläin noin syrjäisessä paikassa, ja avoinna vain kolme kuukautta vuodesta. Takapihalla myös erillisessä talossa melko tyhjänpäiväinen lottanäyttely.

Juhannusaatto sitten melkein perinteinen, ei niin kylmä ja sateinen kuin joskus mutta ei lämmin eikä aurinkoinenkaan. Leivoin raparperipiirakan päiväkahville.

Lauantaina paistoi aurinko ensimmäisen kerran maanantain jälkeen, juuri sen verran että sain muutaman valokuvan. Niitä ei kyllä tullut viikon aikana kovin paljon otettua.

Sunnuntaina sitten takaisin, ajoreittivalintana itärajaa pitkin Ylämaalle ja sieltä etelärannikon suuntaisesti Porvooseen saakka. Ylämaalla poikettiin Jalokivimuseossa, jossa innokas opas (taisimme olla päivän lähes ainoat kävijät) kertoi aika perusteellisesti erityisesti spektroliitista, joka muualla tunnetaan labradoriittina. Kaivos olisi ollut siinä lähellä, mutta kivikaupasta ostettu kolmen markan pala riitti.
Vasemmalla Jalokivimuseon lattia, jossa esitelty eri kivilaatuja; keskellä Nukke- ja nallemuseon ärtsyilmeinen nalle ja
oikealla omenapuu kukassa.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Kesäteatterissa: Me Rosvolat

Tasan viikkoa myöhässä tämä päivitys, mutta en ollut kotona enkä muualla ehtinyt. Eli Riihimäen
nuoriteatterin esitys Allinnan montun kesäteatterissa: Me Rosvolat.

Näytelmä perustuu Siri Kolun Me Rosvolat -kirjasarjan ensimmäiseen osaan. Rosvoloiden perhe ryöstää Vilja-tytön mukaansa rosvotessaan hänen perheensä auton. Ja siitähän seuraa kaikenlaista matkalla maantierosvojen vuosittaiseen kokoontumiseen...

Kirjaa en ole lukenut, ainoastaan kuunnellut äänikirjana, ja siinä oli kyllä huomattavasti enemmän tapahtumia kuin näytelmässä joka tuntui välillä aika rajulla kädellä typistetyltä. En ole varma, pysyikö kirjaa lukematon / kuuntelematon ihan koko ajan kärryillä.

Jonkin verran tietenkin häiritsi se, että esiintyjät olivat kaikki kovin nuoria. Jos perheen vanhempia esittää 3-5 vuotta "lapsia" vanhemmat näyttelijät, jonkin verran uskottavuutta menetetään. Muuten kyllä näytteleminen sujui, vuorosanat ja liikkeet lavalla ja välillä sen ulkopuolella olivat hallussa. Väliin oli ängetty mielestäni aivan turha kohtaus, jossa oli kai olevinaan tanssivia karkkeja. Jotain tekemistä mahdollisimman monelle siinä varmaan oli etsitty.

Aivan suositeltava silti, erityisesti kauniina kesäpäivänä, näyttämö kun ei ole katettu!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Strömforsin ruukki ja Ruukinmyllyn kesäteatterissa: Keihäsmatkat

Käytiinpä eilen todella kauniissa paikassa, Strömforsin ruukkialueella Loviisassa. Alue oli siisHelene Schjerfbeckin maalaama alttaritaulu.
todella kaunis, ainakin yhtenä kesän harvoista aurinkoisista hellepäivistä. Vihreää, vettä, pieni koski...isosta koskesta jäi huijauksen maku: kova ääni kuului, mutta mitään ei näkynyt; koski oli piilotettu jonnekin maan alle...oli myös huolellisesti entisöityjä ruukin rakennuksia ja Ruotsinpyhtään kirkko, jossa ainoa

Ruukissa on ollut saha ja mylly, ja 1947 sinne on perustettu A. Ahlströmin sähkö- ja muovitarvikkeita valmistava tehdas. Hyvin tutunnäköisiä valokatkaisijoita ja pistorasioita oli esilla museossa, jonne oli ihme kyllä ilmainen pääsy niinkuin koko alueelle, ja ison navetan ylisille sijoitettuun taidegalleriaankin. Pienet putiikit, kahvila ja ravintola sen sijaan pyysivät kiskurihintoja tuotteistaan! Helppohan se on, kun mitään normaalia kauppaa tai kahvilaa ei ole lähimaillakaan!

Varsinainen syy ruukissa käyntiin oli kuitenkin Ruukinmyllyn kesäteatteri:

Keihäsmatkat

Tämänkin näytelmän käsikirjoituksen olin lukenut etukäteen, jo aikaisin keväällä. Silloin kyllä jäi tunne, että roolihahmot on ns. vedetty yli aika rajusti, kirjoitettu niin tyhmiksi ja yksinkertaisiksi ettei semmoisia olekaan (tai no on, koskaan ei pidä yli- eikä aliarvioida ihmisiä). Mutta enpä ihan kauheasti odottanut, joten siinä mielessä odotukset kyllä ylittyivät: paikoitellen ihan hauska, kesäteatteriin sopivia näyttämöllisiä oivalluksia ja ennen kaikkea tosi hyvät näyttelijät. Vaikka kyse oli ensi-illasta, niin ei minkäänlaista takeltelua eikä tietääkseni unohtelua.

Näytelmällä on Naurutakuu, rahat takaisin jos ei naurata. En kyllä usko, että kukaan kehtaisi vaatia rahojaan takaisin. Erikoista oli se, että näytelmää sai kuvata, siihen oikein kehotettiin. Johtunee siitä, ettei tekijänoikeuksista ollut erityisesti maksettu minnekään, sillä käsikirjoittaja oli itse myös näyttämöllä. Erilaista oli myös se, että katsomon vieressä olevalla ravintolalla oli B-oikeudet, ja sieltä ostetut juomat sai viedä katsomoon.

Miinuksen antaisin ruukin nettisivuista yleensä, ja teatteriosuudesta erityisesti. Todella vaikea löytää mitään ajankohtaista tietoa.

torstai 8. kesäkuuta 2017

Caitlin Moran: Moranthology

Vähän oli pettymys tämä kirja, jonka lainasin koska saman kirjoittajan How To Be a Woman (16.6.2016) oli niiiin hyvä. Ja tämän takia vielä ajoin naapurikunnan kirjastoonkin...no, tuli sieltä lainattua muutakin, ja ne voi palauttaa Hyvinkäälle.

Moranthology on kokoelma The Times of London -sanomalehdessä ilmestyneitä kolumneita. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, mutta mitään jatkuvuutta ei ole. Toiset ovat parempia, toiset huonompia. Osa käsittelee niin englantilaisia aiheita, etteivät ne jaksa suomalaista lukijaa kiinnostaa. Eivätkä ne, joissa käsitellään jotain TV-sarjaa, jota ei itse ole katsonut (Tohtori Who yms.) En myöskään jaksa ymmärtää intoilua Sherlock-sarjasta tai Downton Abbeyn parjaamista. No ne ovat mielipidekysymyksiä.

Mutta enää en ihmettele, miksei kirjaa ole käännetty suomeksi. Ei olisi tarpeeksi menekkiä.

Osa kolumneista sentään on keskinkertaisen hyviä: lomamatkoista, lapsuudesta ja vastaavista kertovat. Niistä myös tämän bloggauksen kirjasitaatti, kolumnista Unlike Most of the Coalition, I Was Raised on Benefits:

"All through history, those who can't earn money have had to rely on mercy: fearful, changeable mercy, that can dissolve overnight if circumstances change, or opinions alter. Parish handouts, workhouses, almshouses - ad-hoc, makeshift solutions that make the helpless constantly re-audition in front of their benefactors, exhaustingly trying to re-invoke pity for a lifetime of bread and cheese.

That's why the invention  of the Welfare State is one of the most glorious events in history: the moral equivalency of the Moon Landings. Something not fearful or changeable, like mercy, but certain  and constanta - a right. Correct and efficient: disability benefit fraud is just 0.5 per cent. A system that allows dignity and certainty to lives otherwise chaotic with poverty and illness.

Certainty, that is, until you cut the budget so savagely, some benefits disappear altogether. Then, you bring back all the fear of he alms house, and the paristh dole. Then, you cut this country back to Victorian times."

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Tukholman risteily

Käytiinpä taas parin vuoden tauon jälkeen Tukholman risteilyllä, nyt taas Silja Serenadella. Vähän jotain vaihtelua, ja oli halpakin, koko risteily vain 30 euroa Promenade-hytissä. Tietenkin siihen matkat Helsinkiin ja takaisin, jotain syötävää ja pieniä ostoksia.

Laivalla mennessä muutoin aika hiljaista, mutta mukana joku mahdottoman iso sählyporukka palaamassa Ruotsiin. Kukaan ei viitsinyt edes valvoa nuorempia, jotka alkoivat pelata terminaalissa. Onneksi eivät jatkaneet laivalla...

Laivalla syömään patongit ja munkit Tax Freen aukeamista odotellessa, ja sieltä sitten suklaata, englanninlakua ja pari pulloa likööriä. Ei kovin paljon, piti muistaa että ne on itse kannettava satamasta rautatieasemalle ja eteenkinpäin palatessa.

Illalla join sen yhden ainoan Long Island Ice Tea -drinkin, jonka olin päättänyt. No, eipä ollut yhtään hyvä. Joku Mother Africa -show oli esitysvuorossa, sirkustyyliseksi sitä kai voisi sanoa.

Hiljaista edelleen, ja kun väsytti niin ajoissa nukkumaan. Aamulla sitten vuorossa Grand Puffet -meriaamiainen, jolla jaksoikin kävellä keskustaan ja vanhaan kaupunkiin.

Pääkohde tällä kertaa Tukholman Suurkirkko. Päältäpäin niin vaatimattoman näköinen, ettei koskaan aiemmin ole käynyt edes mielessä mennä sisään. Nytkin syynä oli yksi keväällä Teemalla esitetty dokumenttisarja renesanssin taiteesta(*.

Niin: kirkko oli todella upea sisältä. Ei mahdottoman suuri, mutta sitäkin loistavampi. Kirkon vanhimmat osat on vuodelta 1306 (nykyisen kokoinen 1480-luvulta), sen julkisivu on rakennettu uudelleen italialaisella barokkityylillä 1736-1742 (sopiakseen paremmin yhteen viereisen kuninkaanlinnan kanssa) ja viimeksi 1908 pylväistä on poistettu rappaukset keskiaikaisen tunnelman saamiseksi.

Mutta upein, ei sentään pienin, yksityiskohta on puuveistos Pyhä Yrjö ja lohikäärme. Luultavasti lyypekkiläisen Bernt Notken tekemä veistos on siunattu alttariveistokseksi 1489.

Olihan siellä kirkossa muutakin kuvattavaa: hopea-alttari, lähetyskynttelikkö, upeita maalauksia...Kyllä niiden vuoksi kannatti jaksaa raahata järkkärikamera naapurimaahan...

Kirkosta käveltiin Tukholman keskustaan, Sergelin torin kautta Galleriet-ostoskeskukseen, jossa syötiin jäätelöt taas American Cookies -jätskipaikassa. Ja sitten takaisin Värtahamneniin vähän eri reittiä kuin aamupäivällä. Muutama puisto ja suihkulähde matkalla.

Laivalla kahvilassa leivät ja prinsessaleivokset, ja istuskelua keulabaarissa parin alkoholittoman drinkin kera. Äkkiä sekin ilta siinä vierähti. Askeleita koko päivän aikana 22 840.

*) Ko. dokumentissa esiteltiin Suurkirkon Pyhä Yrjö -veistos, ja jo se innosti näkemään veistoksen oikeasti. Lisäksi huhtikuussa Suomen Kansallismuseossa näin suomalaisen version samasta aiheesta, ja varmaan samalta ajaltakin. Sitä ei vain voi olla ihmettelemättä, miksi joku  keskieurooppalainen on jo silloin ollut niin taitava, ja miksi Suomessa on riittänyt suoraan sanottuna kömpelö teos? Jos nyt olisi nuori ja mahdollisuus valita ammatti, niin kyllä historian tutkija olisi korkealla listalla.

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Toukokuu

Kaikkien aikojen huonosti menestynein kirpparipöytä siis päättyi alkukuusta, mutta jotain tuli silti
ostettuakin, kirpparilöytöjä osa 60:
  • Hematiitti-sävyinen kaulakoru (jostain pikkkukirppikseltä Helsingistä)
  • Musta-pinkki (eräänlainen) korsettilaukku (Hypecon-tapahtumasta)
  • Silkkinen huivimekko (värit vain olivat vastustamattomat)
  • Mustavalkoraitainen paita, mustat raidat läpikuultavia
  • Barbapörrö-pehmo (Barbabeau)
  • Jan Vis -muki

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Työttömyyskatsaus 5/2017

Kierrokset sen kun lisääntyvät hallituksen koettaessa keksiä yhä nöyryyttävämpiä keinoja työttömien rankaisemiseksi. Jos eivät aktiivimalli ja osallistumistulo olleet riittävän absurdeja, niin nyt tulee työelämäkokeilu!

"Kokeiluun osallistuva työtön työskentelisi työttömyysetuuden turvin enintään vuoden ajan joko kunnalla tai yksityisessä yrityksessä. Työelämäkokeilun päivittäinen kesto voisi olla vähintään neljä ja enintään kahdeksan tuntia päivässä ja viikoittainen kesto enintään viisi päivää.

Vastaavat paidat työelämä-
kokeiluun pakotetuille?
Työelämäkokeilu korvaisi nykyisen kuntouttavan työtoiminnan Raumalla, Porissa, Kuopiossa, Siilinjärvellä ja Tuusniemellä elokuun alusta vuoden 2018 loppuun saakka. Kunnat ohjaavat kokeilujakson aikana työelämäkokeiluun kaikki sellaiset työttömät, jotka kuuluisivat normaalisti kuntouttavan työtoiminnan piiriin." (Taloussanomat 18.5.2017)

Tämähän on vain kuntouttavan työtoiminnan lain muuttaminen laiksi työelämäkokeilusta; samalla poistettaisiin pienikin teoreettinen mahdollisuus, että kuntouttavan teettäminen yrityksissä olisi laitonta (nyt se on ollut, mutta rangaistusta ei ole kukaan saanut), ja palattaisiin taas mahdollisuuteen (ja tosielämässä vaihtoehdottomuuteen) teettää ilmaistyötä täydet kahdeksan tuntia viitenä päivänä viikossa.

Minna Närhi on tehnyt Lapin yliopistolle Pro Gradu -tutkielman otsikolla Velvoitetyöhön osallistuvan oikeudellinen asema; esimerkkinä kuntouttava työtoiminta, Se kannattaa lukea, kokonaisuudessaankin:

"Euroopan unionin tuomioistuin on lausunut että ”työntekijänä on pidettävä jokaista, joka tekee aitoa ja todellista työtä, eikä tällöin oteta huomioon sellaista työtä, joka on niin vähäistä, että sitä on pidettävä pelkästään epäolennaisena ja toisarvoisena”. Tuomioistuimen ratkaisun mukaan työtoimintakeskukseen otettua henkilöä voidaan lähtökohtaisesti pitää työaikadirektiivin ja
perusoikeuskirjan mukaisena ”työntekijänä”."

Pohjoismainen hyvinvointivaltio on hävinnyt hallitusohjelmista, ilmenee Helsingin yliopiston tutkimuksesta. 

"Tulokset viittaavat jopa niinkin hiljattain kuin vuosina 2014 ja 2015 tapahtuneeseen muutokseen. Pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon liittyvien keskeisten käsitteiden vesittyminen ja poisjättö hallitusohjelmissa on tutkimuksen mukaan tapahtunut kokoomuksen Alexander Stubbin ja keskustan Juha Sipilän pääministeriaikoina." (Savon Sanomat 15.5.2017)

Tähän voi päättää tällä kertaa.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Museoiden yö

Riihimäen museot järjestivät lauantaina Museoiden yön. Viiteen museoon oli ilmainen sisäänpääsy klo 17 - 22: Riihimäen Kaupunginmuseo, Metsästysmuseo, Lasimuseo, Taidemuseo sekä Työväentalomuseo. Kaikissa noissa käyneet olisivat voineet osallistua arvontaan, jossa palkintona oli Museokortti, mutta me kävimme vain kolmessa.

Riihimäen Kaupunginmuseo 

Sijaitsee vanhassa ratainsinöörin talossa hyvin huomaamattomalla paikalla. Olen ajanut ohi varmaan satoja kertoja kertaakaan huomaamatta museon opastekylttiä. Muutoin melko tavallinen museo, vanhaa tavaraa 1800-luvulta 1980-luvulle. Nyt oli menossa 100 aarretta -näyttely:
"Riihimäen kaupunginmuseo juhlistaa Suomi100 -juhlavuotta esittelemällä sadan eri-ikäisen ja -taustaisen oman henkilökohtaisen aarteen ja tarinan siitä. Valtioneuvoston kanslia on hyväksynyt hankkeen Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden 2017 ohjelmaan."

Metsästysmuseo

Miksiköhän tämmöisenkin asian ympärille on kannattanut tehdä museo? Ehkä metsästyksen historiaa voisi esitellä, mutta mitä "museollista" on nykyaikaisten koirakameroiden ym. esittelyssä? Sisältö oli aika heppoinen, huoneellinen aseita ja paljon täytettyjä eläimiä. Erityisen vastenmielinen oli trofeenäyttely: afrikkalaisten eläinten täytettyjä päitä seinäkoristeina, ja muutama talja sekä kokonaisia eläimiä. Ei sentään norsua, mutta norsunluuta kyllä.

Suomen Lasimuseo

Lasimuseossa käytiin viime vuonna marraskuussa, nyt vain sen vuoksi että se on Metsästysmuseon vieressä. Eipä siellä ollutkaan juuri mitään uutta, perusnäyttely on edelleen hieno, mutta vaihtuvat näyttely olivat aika latteita: 100 esinettä lasista, yksi joka itsenäisyyden vuodelta ja vähän jotain muuta.


sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Sitä sun tätä ja sitten vielä teatterissa: Radanvarsikaupunki

Koska pari raskaampaa blogikirjoitusta odottaa keskittymiskykyä tullakseen julkaisukuntoon. tässä kevyt välipala viikon ajalta:

Sunnuntai: Hyvinkään yhteiskoulun ja Sveitsin lukion yhteistyömusikaali ISP - Kristalliprinsessa. ISP oli musikaalissa bändi (ei mitään hajua mistä kirjaimet ovat lyhenne) ja muuten tarina kertoi nuorten ihastumisesta ja mustasukkaisuudesta. Hyvin näytelty ja laulettu, vaikka akustiikka koulun liikuntasalissa oli vähän hikinen.

Maanantai: Uimassa Rajamäellä ja kirjastossa Nurmijärvellä, ihan vain yhden kirjan vuoksi, mutta vinon pinon muitakin lainasin (toim. huom. ne saa palauttaa Hyvinkäälle, yhteinen järjestelmä)

Tiistai: Kirpputoripöydän tyhjennys. Ei koskaan ikinä ole mennyt näin huonosti. Tosin en jaksanut keskittyä kirjanpitoonkaan kunnolla, mutta ei se olisi myyntiin vaikuttanut.

Keskiviikko: Kerran vuodessa pitää käydä hierojalla. Se oli varmaan nyt.

Torstai: Ei mitään ihmeellistä.

Perjantai: Illan kokousta odotellessa Riihimäen Femmatorilta sattui löytymään Barbapörrö, jollaista olen etsinyt tietämättä niitä edes olevan.

Lauantai: Wanhalla Villatehtaalla Hypecon-tapahtuma. Eli anime & peli -tapahtuma, paljon eri tavalla pukeutuneita nuoria ja kai vähän vanhempiakin, erilaisia pelejä virtuaalipakohuonepelistä poffaukseen. Ihan mielenkiintoista katsella ja ihmetellä nuorten rohkeutta. Itse alkoi miettimään, olisiko nuorena voinut osallistua, jos tämmöisiä olisi silloin ollut? Vai olisiko mikään kaupunki ollut tarpeeksi suuri siihen, ettei törmää pilkkaajiin ja kiusaajiin, jotka aina löysivät aiheen kaikesta?

Illalla vielä Willan Nuorisoteatterin esitys Radanvarsikaupunki Studio Donnerissa. Hyvinkäällä lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneen Anna Brotkinin käsikirjoittama komediallisista paloista koostuva näytelmä 100-vuotiaan Hyvinkään kunniaksi; paikoin tosi hauska, muutama monologi hieman liian pitkä. Ajankohtaista sketsi siitä, miten Sipilän hallituksen todettua Hyvinkäällä olevan henkeä kohti eniten sekä pizzerioita että kampaamoita nämä päätettiin yhdistää: odottaessasi pizzan valmistumista saat hiustenleikkauksen! Ajattele mikä säästö! Pizzasta saattaa löytyä hiuksia, mutta se on se hinta, mikä on maksettava...

Kahdessa kuvassa vasemmalla Hypeconissa myytyjä koruja ja magneetteja; aivan älyttömän aidon näköisiä korvapuusteja, ja varmasti ainutlaatuisia karjalanpiirakka-jääkaappimagneetteja! Oikealla mainos.

tiistai 2. toukokuuta 2017

Ismo Loivamaa: Lastenkamarin aarteet

Eräänlainen kooste lasten- ja nuortenkirjallisuudesta 1940-luvulta nykypäivään. Nopeasti kirjastossa selatessa vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta kuin sitten olikaan.

Omasta lapsuudestani ja nuoruudestani tuttuja kirjoja ja lehtiä esiteltiin jonkin verran: Tiina-kirjat, Viisikot, Aku Ankka, Suosikki...Varsinaisen "nuortenkirjallisuus" jätin aikaan lähes täysin väliin, aiheet tuntuivat silloin niin kaukaisilta omaan elämään nähden, kaikenlaisia murrosiän ongelmia sun muuta. Siis olihan niitä minullakin, mutta niihin verrattuna kirjojen ongelmat olivat aika pinnallisia. Ja aivan erityisesti harmitti onnelliset loput, niitä kun ei omassa elämässä uskaltanut odottaa.

Ihan esineenä ei ollut kovin mukava luettava, paperi jotain karkeaa kierrätyspaperia ja hyvin voimakas painomusteen tuoksu. Tämmöinen kirja kuuluisi painaa kauniille kiiltopaperille....

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Huhtikuu

Huhtikuun kirpparilöytöjä, osa 59:
  • Pinkki-valkoinen tähtihuivi
  • 4 kpl Koziol-tabletteja
  • Kirsikkakorvakorut
  • Musta-valkoinen takki
  • Hopeanharmaat matot
  • Pehmopingviini
  • Pehmoankka (20 snt)
  • Tummanharmaa joutsenmaljakko
P.S. Kaikkien aikojen huonoin myynti kirppiksellä. Selvästi johtuu uusista pöydistä lähellä ovea; niiden jälkeen on pöytiä, joita kukaan ei halua vuokrata, eivätkä asiakkaat jaksa / viitsi kävellä niiden ohi "vanhalle puolelle". Enpä olisi uskonut sen vaikuttavan näin paljon.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Työttömyyskatsaus 4/2017

No olihan se tulossa jo kauan. Jotenkin vain toivoi, ettei tulisi. Ja kun vastustajiakin oli.
Maanviljelijätkin saivat tahtonsa läpi viime vuonna kun ajoivat traktorinsa Helsinkiin, mutta ei vain riittänyt työttömillä tarpeeksi joukkovoimaa ja tukijoita estääkseen työttömyysturvan aktiivimallin hyväksymistä hallituksen puoliväliriihessä.

Aioin jo aloittaa, että "aktiivimalli on järjettömintä mitä pitkään aikaan on keksitty työttömien rankaisemiseksi", kunnes muistin että järjettömiä ehdotuksia ja päätöksiä on tullut viime aikoina ihan liukuhihnalta: osallistumistulo, määräaikaishaastattelut, pakkohaku 15 työpaikkaan kuukaudessa, raportointivelvollisuus kerran viikossa...olipa joskus puhetta kuntouttavan työtoiminnan palvelusetelistäkin.

Aktiiivimallihan tarkoittaa sitä, että jos työtön ei ole kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana töissä joko 18 tuntia tai aktivointitoimenpiteessä viittä päivää, hän menettää yhden päivän työttömyyskorvauksen eli 32,80€ / kk. Kirjoitin tästä jo viime joulukuussa:

"Uutisten mukaan leikkaus olisi 32,40 € kuukaudessa eli 388,80 € vuodessa. Työttömyysturvaa haetaan ja saadaa kuitenkin neljältä viikolta kerrallaan, ja näitä neljän viikon jaksoja mahtuu vuoteen 13. Jos joka jaksosta vähennetään tuo summa, se tekee 421,20 €! Huomaako tätä kukaan? Välittääkö tästä kukaan?

Välinpitämättämän laskutavan lisäksi olen erityisen huolissani siitä, mitä tapahtuu jos ja kun ei löydä sitä kolmen päivän työtä. Silloin kuulemma tarjotaan olisi tarkoitus tarjota aktivointitoimenpiteitä:

"Työssäoloehdon täyttämisen lisäksi omavastuupäivän voi välttää työllistymistä edistävällä aktiivisuudella, jollaiseksi hyväksytään työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella, työnhakuvalmennus, uravalmennus ja työkokeilu sekä kotouttamista edistävä omaehtoinen opiskelu ja kuntouttava työtoiminta. Näissä työllisyyssuunnitelman mukaisissa työllistymistä edistävissä palveluissa on oltava viiden päivän ajan kolmen kuukauden sisällä."

Ja se, mistä siis olen erittäin huolissani, on tuossa mainittu kuntouttava työtoiminta, joka on ovelasti upotettu listan viimeiseksi. Koska sehän se on noista vaihtoehdoista ainoa, jonne on helppo työntää ihan kuka tahansa työtön. Opiskeluihin eivät kaikki pääse, valmennuksiin ja työkokeiluihin valitaan vain tietty määrä ihmisiä eikä samoja valmennuskursseja voi loputtomasti käydä, supisuomalainen ei tarvitse kotouttamista...siispä kuntouttava. Eikä se todellakaan tule olemaan mitään 5 pv / 3kk, vaan ikuinen ja päättymätön. kuntouttavan työtoiminnan sopimus toisensa perään hamaan loppuun saakka."

(Tuossa kirjoituksessani oli virhe, menetys ei siis olisi 32,40 € vaan 32,80 eli 393,60 €/vuosi, tai 13 viikon laskutavan mukaan 426,40 €.)

Edelleenkin on tosin epäselvää, laskettaisiinko vähennys noin, vai vähennettäisiinkö aina uudelleen jo valmiiksi vähennetystä summasta, kunnes vastassa olisi 0?

Aamulehti teki asiasta eilen lehtijutun, jonka toimittaja ei ollut vaivautunut selvittämään faktoja eikä kyseenalaistanut mitään:

"Jotta saisit pitää koko työttömyyskorvauksesi, tee näin:

1. Hanki työpaikka, jossa voit tehdä töitä vähintään 18 tuntia kolmen kuukauden aikana. Tunnit on tehtävä neljän peräkkäisen viikon aikana. Jos työttömyytesi jatkuu, tee sama uudestaan jokaisella kolmen kuukauden ajanjaksolla.

2. Jos et saa töitä, ilmoita te-toimistoon, että haluat osallistua työllistymistäsi edistävään palveluun. Palveluun pitää osallistua vähintään viitenä päivänä kutakin kolmen kuukauden työttömyysjaksoa kohti.

3. Pohdi yhdessä te-toimiston kanssa, mikä on sinulle sopiva työllistymistä edistävä palvelu. Vaihtoehdot ovat samat kuin tälläkin hetkellä: työnhaku- tai uravalmennus, työkokeilu ja koulutuskokeilu, työvoimakoulutus, omaehtoinen opiskelu työttömyysetuudella tuettuna, maahanmuuttajan tuettu omaehtoinen opiskelu ja kuntouttava työtoiminta.

Viiden päivän vaihtoehtoja ovat käytännössä työnhaku ja -uravalmennus.

Työkokeilu tarkoittaa työpaikalla tehtävää tavanomaista työtä, mutta palkkaa ei makseta eikä esimerkiksi työterveyspalveluita voi käyttää.

Osa työvoimakoulutuksista on melko lyhyitä kestoltaan. Esimerkiksi Tampereella haettavana oleva myynnin- ja asiakaspalvelun rekrykoulutus on kestoltaan 80 päivää. Näistä 56 päivää on työssäoppimista.

Jos haluat osoittaa aktiivisuutesi opiskelemalla tai yritystoiminnalla, ota ajoissa yhteyttä te-toimistoon."

Ensinnäkin tuo ensimmäinen kohta: ei kyllä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa vai saada hermoromahdus. "Hanki työpaikka". Siis miksi kukaan olisi työtön, jos työpaikka olisi vain "hankkimisesta" kiinni? Käsittämätöntä typeryyttä!

"Jos et saa töitä, ilmoita blaa, blaa, blaa...Siis pitää ihan itse ilmoittaa? Eikös sen ollut tarkoitus selvitä niissä määräaikaishaastatteluissa? Eikö tämä ollut juuri niiden tarkoitus, seurata työttömän aktiivisuutta?

Yritystoiminnan ehdottaminen (joka on mainittu myös artikkelin otsikossa) on jo epäasiallista. Toimittaja ei ole viitsinyt selvittää, että kaikenlainen yritystoiminta ja jopa sen suunnitteleminen katkaisee työttömyystuet välittömästi. Omituista on myös kirjoittaa, että 80 päivän rekrykoulutus olisi lyhyt. Toki verrattuna ammatilliseen koulutukseen, mutta sehän onkin täsmäkoulutusta, josta suurin osa tehdään ilmaistyönä jossain yrityksessä, ja jonka alussa luvataan työpaikka koulutuksen jälkeen (mitä ei tapahdu, koska paikkaan tulee vain uusi koulutettava).

Koska viiden päivän vaihtoehdot ovat vähissä, tosielämässä ainoaksi vaihtoehdoksi jää kuntouttava työtoiminta (vai onko "vaihtoehto" edes sopiva sana, jos niitä on vain yksi?). Sehän voi olla aivan mitä vain älyttömistä piirileikeistä 8-tuntisen oikean työn teettämiseen, mieluiten vielä samasta työstä palkkaa saavan rinnalla. Mielistelijät saavat aina välillä palkkatuetun työn ohjaajina. Miten tulikin mieleeni:

"Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti." (Jonh Dalberg-Acton)

Kuntotuttavan työtoiminnan lakia voi, ja ehkä myös aktiivimallin myötä täytyy, muuttaa niin ettei mitään maksimiaikaa sen teettämiseen ole, koska se on siis ainoa "vaihtoehto" useimmille työttömille vuosikausiksi.

Viikottainen raportointivelvollisuus on uusi keksintö, ja Talouselämä (28.4.2017) sanookin suoraan:

"Hurjin piiskaesitys on se, että jos työnhakija ei vähintään seitsemän päivän välein raportoi vielä suunnitteluvaiheessa olevassa verkkopalvelussa työnhakunsa jatkumisesta, työnhaun voimassaolo päättyy."

Vuodessa raportteja tulisi ainakin 17 miljoonaa. Raporttien lukeminen ei kuulemma vaatisi Työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Tiina Korhosen mukaan lisäresursseja.

"Tätä uutta viikoittaisen raportoinnin kautta saatavaa tietoa olisi Korhosen mukaan tarkoitus hyödyntää työttömän palveluissa.

”Siinä voisi sitten miettiä, että jos henkilö on hakenut runsaasti eri paikkoja, mutta ei hakemisesta huolimatta ole saanut työtä, niin raportointi antaa arvokasta tietoa sen miettimiseen, että mistä on kysymys.”

”Ovatko paikat olleet sen tyyppisiä, että henkilön osaaminen ei niihin riitä, vai onko työnhakutaidoissa kenties jotakin parannettavaa ja tarvitaanko tukea alueelliseen liikkuvuuteen”, Korhonen antaa esimerkkejä."

Eipä sitten tullut Korhoselle mieleenkään, että hakemisesta huolimatta työtön ei ole saanut työpaikkaa ihan yksinkertaisesti siitä syystä, ettei työpaikkoja ole? Eipä tietenkään, syy on AINA työttömässä (joita kolumnisti A-P. Pietilä nimittää Turkulaisessa yhteiskunnan syöväksi).

Eilisessä (28.4.2017) Politiikkaradiossa esitettiin viikon järkevin kysymys: Vaikka kaikki kannustinloukut poistettaisiin, mistä sitä työtä löytyy? Niinpä, ei mistään.

Samassa ohjelmassa suomen kielen dosentti Vesa Heikkinen kertoi laskeneensa, että 2010-luvun alussa sanaa "kannustinloukku" käytettiin n. 10 kertaa vuodessa, viime vuonna 447 kertaa! Eniten sitä käyttivät Orpo, Zyskowicz ja Essayah.

Näitä kaikkia toimenpide-ehdotuksia ja päätöksiä lukiessa tulee aivan absurdi tunne: työttömyyttä vähennetään asumistukia leikkaamalla, päivähoitamaksuja alentamalla, viikottaisella raportoinnilla, ties millä, mutta ei työpaikkoja lisäämällä; ei edes palkkatukimäärärahoja lisäämällä!

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Historian havinaa, osa 6

Löytyi vanhalta koneelta lisää työttömyysaiheisia tiedostoja, mm. osa (Vanhasen) hallituksen strategia-asiakirjaa, jonka valtioneuvosto vahvisti 25.9.2003. Tämähän voisi olla suoraan nykyisenkin hallituksen ohjelmasta:

Työllisyyden politiikkaohjelma

Hallitus toteuttaa vaalikauden aikana lukuisia työllisyysasteen nostamiseen ja työttömyyden alentamiseen vaikuttavia toimenpiteitä. Osa toimenpiteistä toteutetaan hallitusohjelman mukaisesti poikkihallinnollisessa työllisyysohjelmassa. Hallituksen työllisyyteen ja työvoiman kysynnän lisäämiseen vaikuttavat yleiset toimenpiteet sekä politiikkaohjelmista erityisesti yrittäjyysohjelma ovat keskeisiä myös työllisyysohjelman tavoitteiden toteutumiselle. Työllisyysohjelman painopiste on rakenteellisen työttömyyden alentamisessa ja työvoiman tarjonnan edistämisessä. Ohjelman päätavoitteita ovat:

  • Rakenteellisen työttömyyden alentaminen ja syrjäytymisen ehkäisy
  • Osaavan työvoiman saatavuuden varmistaminen ja varautuminen ikärakenteen muutoksesta
  • johtuvaan työvoiman niukkuuteen
  • Työmarkkinoilla nykyistä pidempään pysyminen
  • Työn tuottavuuden lisääminen sekä työn organisoinnin ja mielekkyyden parantaminen
Työllisyysohjelma toteutetaan neljänä osahankkeena, jotka sisältävät useita konkreettisia toimenpiteitä. Osahankkeet ovat seuraavat:
  1. Julkisen työvoimapalvelun palvelurakenteen uudistaminen
  2. Työmarkkinatuen aktivointi
  3. Työvoimapoliittiset aktiiviohjelmat ja koulutus
  4. Työurien pidentäminen
Jos tuo "työmarkkinatuen aktivointi" kuulostaa oudolta, niin se tarkoitti tätä:

Työmarkkinatuen käyttöä työnhakuvalmiuksia parantavana aktiivisena tukimuotona lisätään, ja
työmarkkinatuella olevien aktiiviohjelmien tasoa nostetaan merkittävästi nykyiseltä tasolta. Toimenpiteet liittyvät työvoimapalvelujen rakenteelliseen uudistamiseen. Työmarkkinatuen aktiivikäyttöä lisätään seuraavilla toimenpiteillä:

- Ylläpitokorvauksista kehitetään aktivointilisä, jolla parannetaan työhakijoiden omaa aktiivisuutta ja osallistumismahdollisuuksia työllistymistä edistäviin toimenpiteisiin. Lakiesitykset valmistellaan vuoden 2004 talousarvioon liittyen siten, että aktiivitoimenpiteiden ajalta maksettavaa ylläpitokorvausta voidaan korottaa vuoden 2004 alusta.

- Valmistellaan malli, jossa työmarkkinatuen saajan tulee tuen ehtona tietyn työttömyysajan jälkeen osallistua aktiivitoimenpiteisiin. Osallistumisvelvollisuuden edellytyksenä on, että varmistetaan aktiivitoimenpiteiden riittävyys.

Täytyy tunnustaa, etten ollut kuullutkaan moisesta aktivointilisästä aiemmin. Ei ole osunut kohdalleni koskaan, ja ainakin Kansan Uutiset uutisoi 18.3.2010 että se on muodostanut kannustinloukun toimeentulotukea saaville työttömille.

Tiedostoista löytyi myös Tuija Kotirannan väitöskirja Aktivoinnin paradoksit vuodelta 2008, julkaisu Passivoiko työttömyysturva vuodelta 2006 sekä Työministeriön projektin "Varhainen puuttuminen työllisyyspolitiikan menetelmänä" loppuraportti vuodelta 2004, jota ei jostain syystä löydy netistä.


torstai 20. huhtikuuta 2017

Otsikko?

Viimeksi kirppispöytä tuotti sen verran hyvin, että varasin uudestaan saman tien, ja aloitin siis eilen. Ei ollutkaan niiän hyvä idea; kuudessa viikossa ehti kasaantua niin paljon muuta stressiä, etten jaksanut ollenkaan keskittyä tähän hommaan eli tavaroiden etsimiseen ja hinnoitteluun. No, ladoin vain pöydän täyteen kesävaatteita osin vanhoilla (saman pöydän tosin) hintalapuilla, ja taas liikaa kaikkea. Ajatus ei kulkenut ollenkaan, ei edelleenkään, eikä kolmen päivän jatkuva päänsärky ainakaan auta asiaa.

Eikä kauppa käy. Kaksi tavaraa ostettu tänään; johtuneeko siitä, että viime viikolla kirppistä laajennettiin ja nyt siellä on uusia pöytiä ja tietysti uutta tavaraakin. Kaikki asiakkaat eivät taida edes jaksaa kiertää vanhaa puolta.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Tuorejuustobrownie

Aika monta vuotta kun viimeksi tein tämän, eikä tainnut niin hyvin onnistua ulkonäöllisesti. Maku on kuitenkin hyvä:

200 g leivontasuklaata
150 g margariinia
2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
3 munaa

Päälle:

200 g vaniljatuorejuustoa
1 muna
  • Sulata suklaa (mikrossa) ja sekoita margariini joukkoon niin, että sekin sulaa.
  • Sekoita kuivat aineet ja lisää sula suklaa.
  • Riko munien rakenne ja lisää ne taikinaan.
  • Levitä taikina suorakaiteen muotoiseen vuokaan leivinpaperin päälle.
  • Sekoita tuorejuusto ja muna, älä vatkaa. Lisää vuokaan taikinan päälle ja levitä.
  • Paista 175 asteessa n. 30 minuuttia.

torstai 13. huhtikuuta 2017

Marilyn, Marilyn; tarinoita ikonista ja ihmisestä

Kertomuskokoelma, jossa 12(* kirjoittajaa kertoo jonkinlaisen näkemyksensä Marilyn Monroesta. Osa oikeasta Marilynistä, osa kuvitteellisesta ja osa aivan aiheen sivusta.

Toisen novellin jälkeen oli hyvin lähellä, etten keskeyttänyt kirjan lukemista kokonaan. Kirjan toimittaneet Salla Simukka ja Marika Riikonen olisivat voineet karsia vähän kovemmalla kädellä; tosin kirjasta olisi tullut vieläkin ohuempi kuin nyt (193 s.). Vahvistaa vain päätöstäni lukea mahdollisimman vähän suomalaista kirjallisuutta.

*) Peter Franzén, Päivi Haanpää, Jari Järvelä, Riina Katajavuori, Milja Kaunisto, Tommi Kinnunen, Siri Kolu, Taija Tuominen, Marika Riikonen, Salla Simukka, Antti Tuomainen, Saara Turunen

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Suomen Kansallismuseo

Oli ihan muuta asiaa Helsinkiin, mutta kun virallinen osuus oli hoidettu, päätettiin Heidin kanssa poiketa Kansallismuseossa. Minä en siellä ollut koskaan käynytkään.

Vaikka Kansallismuseon päärakennusta saattaisi luulla entiseksi kirkoksi, niin se on kuitenkin rakennettu suoraan museoksi, valmistunut v. 1916 rakennuttaja Yleisten rakennusten ylihallitus. Akseli Gallen-Kallela maalasi sisääntuloaulan kattofreskot. Rakennuksen arkkitehtuuri jäljittelee jostain kumman syystä keskiaikaista linna- ja kirkkorakennustyyliä holvikattoineen ja kivisine ulkoseinineen. Rakennus muistuttaa jonkin verran linnaa jollaista Suomessa ei ole, ehkä jossain Keski-Euroopassa.

Museon perusnäyttelyitä ollaan uudistamassa ja osa museosta oli suljettu, mutta kun ei ollut etukäteen suunniteltu käynti niin ei voi mitään, ja onpa syy mennä toistekin. Esihistorian osasto oli todella uusi, avattu 1.4. Avoinna oli myös Valtakunta-näyttely sekä vaihtuvat Come to Finland- ja Arktisen henki -näyttelyt.

Come to Finland -näyttelyssä oli ulkomailla Suomea markkinoineita julisteita; todella upeaa grafiikkaa, mutta, no...sanoisinko että epärealistisia. Luonto aina kaunista, Lapin (?) laskettelumäet muistuttivat Alppeja, Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön kuvituksessa laiva kuin entinen SS Normandie... Yksi talviaiheinen juliste toi mieleen elokuvan Arabian Lawrence; samanlaiset huivit päässä...

Arktisen henki - näyttely oli aika pieni, muutama valaanluinen veistos ja jonkun merieläimen nahasta tehty kajakki.

Perusnäyttelyssä oli esineitä keskiajalta alkaen. Paljon erilaisia kirkkoissa olleita pyhimyksiä
kuvaavia puuveistoksia ja alttarikaappeja, ikivanhat urut ym. Varsinkin 1700-luvulta oli porvariston huonekaluja, ja erityisen maininnan ansaitsevat Jakkarilan kartanosta(* siirretyt pellavatapetit vuodelta 1764. Hyvin epäsuomalaisia maisemia; englantilaisia puutarhoja ja italialaistyylisiä rakennuksia!

Esihistorian näyttely oli ehkä vähän liikaakin rakennettu lapsia ja nuoria ajatellen. Interaktiivisuutta ja liikkuvaa kuvaa, aika turhaan mielestäni. No, olipa osasto ainakin valoisa, jos ei muuta.

*) Jakkarilan kartano on Porvoossa, edelleenkin olemassa, mutta missä käytössä sitä ei Google kerro.


tiistai 4. huhtikuuta 2017

Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin

Lainasin tämänkin, koska luin pari vuotta sitten Marja Björkin kirjan Poika. Ja tämä käsittelee samaa aihetta eli sukupuolenkorjausta. Tietysti varsinkin nuorille, joita tämä asia tavalla tai toisella koskee, on ihan hyvä tuoda asiaa esille fiktiivisilläkin kirjoilla (ja tämäkin oli nuortenkirjaosastolla).

Siri Kolu on tunnetuin Me Rosvolat -lastenkirjasarjasta, ja on hän kirjoittanut aikuisillekin. Mitään tietoa minulla ei ole siitä, miten paljon tässä kirjassa on omia kokemuksia edes tuttujen tai perheenjäsenten kautta.

Kirjan päähenkilö on Peetu, joka on jo alaikäisenä päässyt korjausprosessiin ja käyttää hormoneita, nyt hän odottaa 18-vuotispäiväänsä ja pääsyä leikkauksiin. Prosessi on hänelle selvässä vaiheessa: enää ne leikkaukset syksyllä ja sitten kaikki on toisin. Ongelma on se, että hän haluaa vain muuttua itse, ja vaatii muilta samana pysymistä, mikä tietysti on mahdotonta.

"-Mä en käsitä. Olen ollut hoidoissa iänkaiken. Kun mä täytän 18, hoidot jatkuu niin että meen siihen leikkaukseen ja sitä kohti on menty. Teille kaikki oli muka tosi jees paitsi ettei oikeasti olekaan. Te ette ole ajatelleet, mitä siitä seuraa."

Näkyviä ongelmia on tyttöystävä Aamun kanssa, ja erityisesti äidin:

"Juuri niihin kysymyksiin, joihin se haluaisi vastauksia, mä en uskalla vastata, koska pelkään, että se käyttää niitä vastauksia väärin. Ja juuri niitä kysymyksiä, joihin äiti tarvitsisi vastaukset voittaakseen tietämättömyytensä, äiti ei uskalla itse kysyä."

Ohuessa (112 sivua) kirjassa on todella paljon tyhjänpäiväistä lätinaa purjelentämisestä; sitä käytetään kehyksenä ja tuntuu, että vähän täytteenäkin. Kaikkea verrataan purjelentoon; tosi harva harrastaa sitä oikeasti, eikä oikein ymmärrä vertauksia.

Enpä tiedä, kenelle kirja on tarkoitettu; ehkä jonkun korjausprosessissa olevan siskolle, veljelle tai ystävälle.

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Maaliskuu

Ei pitäisi ostaa yhtään mitään kirpparilta, tavaraa on ihan tarpeeksi, mutta silti. Maaliskuun kirpparilöytöjä, osa 58:
  • Tähtifleecepeite
  • Kiroileva siili -yöpaita
  • Pakoon pahaa maailmaa -OnePiece-haalari
  • Huivi, jossa Manhattanin kartta
  • Pienet mustavalkoiset korvikset

torstai 30. maaliskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 3/2017 osa 2

Tällä kertaa katsaus ihan omaan tilanteeseeni:

Sain viime vuoden lopulla kotikunnaltani maksusitoumuksen Terveystalolle työkyvyn arviointia varten (mahdollista työkyvyttömyyseläkehakemusta varten). Kävin vuodenvaihteen molemmin puolin neljällä lääkärillä, joista kaksi ilmoitti kirjottavansa eläkettä puoltavan lausunnon, kolmas oli silmälääkäri (aika turha, sanoisin) ja neljäs työterveyslääkäri, joka kirjotti yhteenvedon.

Pettymys oli todella kova, kun helmikuun lopulla sain sen yhteenvedon: lausunnolla lääkäri vain lähettää minut...työkykyarvioon!!!

Lausunnolla ei voi hakea eläkettä eikä muutakaan, se on käytännössä aivan yhdentekevä. Tai ei ehkä sitäkään; täysin järjetöntä saada työkykyarvioinnista lähete työkykyarviointiin.

Eipä tätä tainnut ymmärtää muutkaan; eilen olin tapaamisessa sen tahon kanssa, joka teki sen alkuperäisen työkykyarviointilähetteen ja maksusitoumuksen. Kunnaltahan meni myös turhaan rahaa neljään erikoislääkärikäyntiin, jotka ehkä on käytävä jonkin ajan päästä uudelleen, koska lausunnot ovat voimassa vain vuoden.

Keskusteltiin siitä, mikä mahtaisi olla se lääkärin tarkoittama työkykyarvio; että jos se kävisi läpi, niin voisiko sitten pyytää samalta lääkäriltä uuden lausunnon uusilla rasteilla. Jonkinlaista työkokeilua kuulemma riittäisi 16 työpäivää. (Vielä en ole löytänyt mistään, mihin lakiin tuo perustuu.)

Kuntouttavaa työtoimintaa vastaan esitin jyrkän vastalauseen, eikä sitä tosissaan ehdotettukaan; kunnalla ei ole sopivaa työpajaa, ja jos jossain kävisin puuhastelemassa kerran viikossa tarvittaisiin 16 viikkoa eli 4 kuukautta vaadittuun määrään! Aivan älytöntä!

Vajaan parin viikon päästä tiistaina on seuraava tapaaminen, En tiedä, onko silloinkaan tarkoitus tehdä mitään sopimusta, ehkä vain miettiä sitä sopivan työkokeilupaikan löytymistä, mikä on todella epätodennäköistä.

Mutta sen sain huomata, että paras keino kaikenlaisiin ehdotuksiin ja mahdollisesti tuleviin uhkailuihin varautumisessa on lukea asiaan liittyvät lait ja opetella ne vaikka ulkoa.

P.S. Facebook-päivityksessä eilen mainitsin, että keksin vasta aivan äskettäin pelätä joutumista ammatilliseen kuntoutukseen. Se on aivan totta; minulla ei vielä vuodenvaihteessa ollut aavistustakaan, että on olemassa "kuntoutusta", jossa maksimissaan työtön voidaan määrätä yhdistettyy työkokeiluun ja työhönvalmennukseen jopa 240 päiväksi! Siis 240 työpäivää! 48 viikkoa ilmaistyötä yhdistettynä erilaisiin "teoriapäiviin" kestäen yhteensä jopa 26 kuukautta. 26 kuukautta on yli 2 vuotta! Kannattaa olla tosi varovainen, millaisiin papereihin nimensä pistää...

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 3/2017 osa 1

Työttömiä vihaavan hallituksen vuoksi kolme suurinta haastetta työttömille tänään ovat osallistumistulo, osallistumistulo ja osallistumistulo.

Tämä osallistumistuloehdotushan tehtiin jo helmikuussa, ja oli tarkoitus kirjoittaa siitä ihan oma juttunsa, mutta muiden harmien lomassa en sitä ehtinyt. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

”HEIKKI HIILAMON johtama työryhmä esitti helmikuussa julkistetussa raportissaan pitkäaikaistyöttömille tarkoitettua, työmarkkinatuen korvaavaa osallistumistuloa. Sitä saadakseen työttömien pitäisi osallistua kuntouttavaan, yhteiskunnallisesti hyödylliseen toimintaan.

Osallistumispakko voi loukata perusoikeuksia tai olla kansalaisten tasavertaisen kohtelun vastaista. Jos oikeus perustoimeentuloon on ansaittava luopumalla itsemääräämisoikeudesta, osallistumistulosta tulee köyhien alistamisen ja kontrollin väline. Vapaaehtoistoimintakin muuttuu itsensä irvikuvaksi.

Osallistumistuloon liittyvä julkinen kontrolli ja raportointivelvollisuus ulottuisivat asioihin, jotka kuuluvat muilla kansalaisilla yksityisyyden piiriin. Osallistumistuloa saavien pitäisi raportoida toimeentulon leikkaamisen uhalla viranomaisille esimerkiksi siitä, mikä järjestö tai kansalaisopiston kurssi heitä kiinnostaa. Tämä valjastaisi sosiaalityöntekijät alan etiikan vastaiseen asiakkaiden kontrollointiin.

Osallistumistulo ei takaa pääsyä työmarkkinoille, ja sen lupaaminen olisi luottamuksellisessa asiakassuhteessa epäeettistä.

ERIARVOISUUTTA ei voida vähentää kustannusneutraalisti. Etuuksiin ja palveluihin tehtyjen leikkausten kautta työttömät ovat jo osallistuneet säästötalkoisiin suuremmalla osuudella kuin hyväosaiset.

Osallistumistulon yhteiskunnallista arvopohjaa mitataan kysymällä, voisiko osallistumisvelvoitteen kohdistaa samoilla ehdoilla muillekin kuin pitkäaikaistyöttömille.”

Näin kirjoittivat 11.3.2017 Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla Jyväskylän yliopiston sosiaalityön professorit Aila-Leena Mathiés ja Kati Närhi.

Osallistumistulokiihkossaan poliitikot ja heidän asettamansa tutkijaryhmä ovat myös, ehkä vahingossa, purkaneet pitkään toistamansa myytin siitä, että kaikki työttömät voisivat työllistyä avoimille työmarkkinoille, jos vain eivät olisi niin laiskoja sohvallamakaajia. Nyt jopa Työteekin johtaja (Tiina)  ”Leppäniemi arvioi, että työmarkkinat ovat muuttuneet jo niin paljon, että monelle pitkäaikaistyöttömälle sieltä ei työtä löydy. Se ei Leppäniemen mukaan ole työttömän oma vika, työmarkkinoilla ei vain ole valmiuksia ottaa heitä vastaan.” (Yle Uutiset 230.3.2017)

Kylläpä hän minun kuntouttavan työtoiminnan aikoina oli kovasti syyllistämässä työttömiä työttömyydestään, kummasti on ääni muuttunut kellossa. 

Passiiviosallistumistulo määritellään nykyisen toimeentulotuen suuruiseksi, n 485,50 €/kk ja aktiiviosallistumistulon kohdalla käytetään aina summaa ”noin 700 €/kk. Kukaan ei viitsi mainita sitä, että ensinmainittu summa on veroton, mutta toinen verollinen eli n. 520 €/kk. Silloin se on vain 35 € suurempi kuin passiivituki. 

”Suomeen suunnitellun perustulon rinnalle tarvittaisiin osallistumistulo. Tämä olisi uusi etuus, joka korvaisi työmarkkinatuen pitkäaikaistyöttömillä. Sen taso olisi sama, mutta sen saantiehdot olisivat lievemmät ja enemmän tapauskohtaiseen harkintaan perustuvat kuin työmarkkinatuessa. Se olisi enemmän toimeentulotuen tyyppinen.”

Näin sanoi hallituksen asettaman työryhmän tutkijatohtori Pasi Moisio (THL) Kansalaisareenassa 9.3.2017.

Tässä on ääneen lausuttu se, mitä eniten pelkään: että osallistumistulo todella olisi saantiehdoiltaan toimeentulotuen kaltainen. Nykyisinhän pelkkää työmarkkinatukea saava työtön saa asua joko omistus- tai vuokra-asunnossa, saa saada pankkitilille rahalahjan, palkinnon, pienen perinnön tai vakuutuskorvauksen ilman, että menettää euroakaan tuestaan. Toimeentulotukea saavan tilille ei saa ilmestyä senttiäkään ilman, että se vähentää tukea, eli on käytännössä plus miinus nolla.

Moisio mainitsee myös, että osallistumistulo tulisi perustulon rinnalle. Siis mitä? Perustulo uusille työttömille, ja sitten kun lipsahtaa "pitkäaikaisen" puolelle, eli yli vuoden, työtön pudotettaisiin osallistumistulolle? Eihän silloin mistään perustulosta edes olisi kyse, miksi käyttää moista nimeä?

Ja jos tässä suunnitelmassa ei ole mitään järkeä, niin sen rinnalla yhtäaikaa mutta eri paikassa on edelleen menossa työttömien aktiivimallin suunnittelu. Sehän on jo lähes päätetty ottaa käyttöön ensi vuoden alussa, ja siitä piti päättää ensi kuussa hallituksen puoliväliriihessä, mutta siitäkin on tulossa farssi, josta taidan kertoa vasta seuraavassa osassa. Tässä kuitenkin linkki hyvään tekstiin aiheesta:

http://www.talouselama.fi/uutiset/tyottomien-aktivoinnista-tulossa-suuri-farssi-itsenainen-tyonhaku-voi-johtaa-karenssiin-6635541


torstai 23. maaliskuuta 2017

Tuuli Hypén: Ketun koko kuva

Pari vuotta sitten löysin kirppikseltä Tuuli Hypénin kirjan Nanna: Cityeläinkirja, ja Nanna-strippejä on julkaistu myös sunnuntaisin Aamupostissa. Nyt löytyi kirjastosta kirjat Nanna, Nanna 2 sekä Ketun koko kuva.

Muissa on tuttuja kolmen ruudun strippejä, mutta viimeksi mainitussa koko sivun tarinoita. Eihän näissä mitään syvällisiä totuuksia ole, mutta kaikki ovat höpsön hauskoja, eivätkä ainakaan vielä toista itseään. Suosittelen.

Olen nyt innostunut lainailemaan kirjastosta sarjiksia enemmänkin, kaikista en ole arvosteluja tänne kirjoittanut, mutta läpi on luettu jo aika monta Kamua sekä Fingerporin naamakirja, nyt vuoroaan odottamassa Kiroilevia siilejä ja vähän muutakin.

Pari päivitystä myös Kaikkea kummallista kirpparilla -sarjaani:

Minulla oli helmi-maaliskuun vaihteessa kirppispöytä 3 viikkoa, niinkuin olen täälläkin kertonut. Oli myynnissä pussi (2 €), jossa 4 pientä pehmoeläintä, ei mitenkään erityisen söpöjä. Joku sitten oli sen pussin ostanut, ja laittanut kaikki erikseen myyntiin, hintaan 1,50 €/kpl. Luuli siis saavansa reilun voiton, mutta siellä pöydässä näyttävät vieläkin (yli pari viikkoa) olevan.

Toinen outo juttu oli se, kun näin kirpparilla erään naisen sukkasillaan. Muuten ihan kunnolliset talvivaatteet, ja kouluikäinen tyttö mukana, mutta ei kenkiä, vain tavalliset ohuet sukat. Ei voi olla miettimättä, oliko tarkoitus pistää kirpparilla sopivat kengät jalkaan ja vain kävellä ulos? Missä olivat naisen omat kengät?

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Ari Turunen: Ettekö te tiedä, kuka minä olen. Ylimielisyyden historiaa

Tämä kirja oli eräänlainen herätelaina (vrt. heräteostos), sattui vain osumaan silmiin kirjaston hyllyssä.

Kirjassa oli jotain samoja aiheita kuin tammikuussa lukemassani Vesa Sisätön kirjassa Unohtunut avain joka upotti Titanicin. Ainakin talidomidi, Enron ja eurooppalaisten päätös jakaa Afrikka siirtomaiksi...

Asioiden ryhmittely on erilainen; sen sijaan että kerrottaisiin tapauksista yksitellen niitä on ryhmitelty ylimielisyyden lajin mukaan, kappaleiden nimet ovat: Kun se nousee päähän, Ego, Maailmannapa, Paremmat ihmiset, Monopoli ja Nöyryyden taito.

"Yhteiskunnissa on aina ollut parempien ihmisten luokka, jolla on omasta mielestään oikeus valtaan. He ovat halveksineet köyhiä ja vähemmistöjä."

Ja halveksivat edelleen.

"Orjuutta ja toisten alistamista pidettiin vuosituhansia itsestäänselvyytenä. Mitä muuta olisi voinut tehdä voitetuille sotilaille? Joidenkin oli kuitenkin tehtävä työt, joita muut eivät viitsineet tehdä. Jotkut varhaisista paaveista pitivät orjia, ja 1700-luvun Britanniassa orjakauppiaat olivat pormestareita tai jopa kansanedustajia. Filosofi John Locke oli osakkeenomistajana Royal African Company -yhtiössä, jonka bisnes oli orjakauppa. Ja mistä John Locke kirjoittikaan mielellään: vapaudesta ja tasa-arvosta. Hänen mukaansa kukaan ei saa riistää eikä vahingoittaa toisen elämää, terveyttä, vapautta eikä omaisuutta. Britannian parlamentti lopetti orjuuden vasta vuonna 1807."

Orjuus ei ole loppunut, se on vain muuttanut muotoaan. Edelleen parempina itseään pitävät pakottavat muita rangaistuksen uhalla erilaisiin ilmais- eli orjatöihin, eikä kukaan suostu myöntämään kuntouttavaa työtoimintaa virheeksi, joka pitäisi poistaa laista kokonaan.

Helposti tätä kirjaa lukee verraten erilaisia ylimielisyyskuvauksia työttömien kohteluun. Mutta voi tämän lukea muutenkin, sopivan kevyt välipalakirja.

perjantai 17. maaliskuuta 2017

UPSista, meniköhän kaikki ihan niin kuin piti?!

Olimme Heidin kanssa pitkään ihailleet yhtä tiettyä Desigualin laukkumallia (Desigual London Mini Military Luxe). Sattuipa niin, että naistenpäivän aikoihin Desigualin laukkuja sai puoleen hintaan (tai kaksi yhden hinnalla, miten vain) tilaamalla suoraan merkin nettikaupasta, ja toimituskin oli ilmainen jos rekisteröityi Amig@ksi (espanjalainen yritys kun on kyseessä).

No, tilasin laukut. Ainoa mahdollinen toimitusmuoto oli kansainvälinen lähettipalvelu UPS, jonka tarkoitus on toimittaa paketti kotiovelle. Mutta eipä toimi, ei.

Keskiviikko 8.3. klo 14:30 Spain
Tilaus käsitelty. Valmis UPS:lle.

Torstai 9.3. Frankfurt Germany

Perjantai 10.3. Glostrup Denmark

Tähän saakka kaikki OK, ja sitten paketti saapuu Suomeen:

Tiistai 14.3. Helsinki klo 15:07 sekä 20:55
Kuljettajan on saatava turvaluokitus toimituksen tekemiseksi. Yritämme saada pääsytiedot.

Näin luki UPS toimituksen seurantatiedoissa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että UPSin lähetti on käynyt alaovella, todennut että se on lukossa eikä ovikoodia tai summeria ole, ja jatkanut matkaa paketti mukanaan. Siis ei ole soittanut tai muullakaan tavalla yrittänyt saada pääsytietoja. Ja tehnyt saman uudelleen illalla, sekä seuraavana päivänä:

Keskiviikko 15.3. klo 11:18
Kuljettajan on saatava turvaluokitus toimituksen tekemiseksi. Yritämme saada pääsytiedot.

Seurasin tätä melkein reaaliajassa netissä, mutta olin keittiössä ja melko varmasti olisin kuullut jos etupihalla olisi kääntynyt auto. Ei kääntynyt, en siis tiedä mistä käsin noita pääsytietoja muka yritettiin saada. Mutta soitin tuolloin välittömästi UPSin asiakaspalveluun, jossa tyly asiakaspalvelija sanoi, ettei voi välittää autoon viestiä siitä, että pitäisi soittaa, eikä siitäkään voisiko paketin mahdollisesti jättää Hyvinkää UPS Access Pointiin K-Market Ukko-Pekkaan. Ainoa mahdollisuus olisi joko odotella päivästä toiseen alaovella tai vaihtaa toimitusosoite. Joten vaihdoin sen Heidin työpaikalle. Oli puhetta seuraavasta päivästä, ja painotin että ennen puoli viittä sitten. Yrityksen nimi oli tiedossa.

Keskiviikko 15.3. klo 20:40
Kuljettajan on saatava turvaluokitus toimituksen tekemiseksi. Yritämme saada pääsytiedot. / Toimitus siirretään.

Kyllä, kyllä, luitte oikein. Toimitusta oli yritetty toimittaa työpaikalle vähän ennen iltayhdeksää samana päivänä. Kuka Suomessa kuljetustyötä tekevä ja täällä asuva kuvittelee, että katsastusasema olisi auki illalla yhdeksältä? Tässä oli järki loppunut täydellisesti.

Torstai 16.3. klo 11:49
Toimitettu

Lopultakin. Laukut perillä.

Tuli myös vastaus UPSille lähettämääni sähköpostipalautteeseen:

"Soittopalvelua ei UPS:lla varsinaisesti ole.

Sen vuoksi tilanteissa joissa jakelu suljetun alaoven vuoksi onnistuu ainoastaan soittamalla, tulisi UPS:n asiakaspalveluun soittaa paketin saapumis aamuna jotta kuljettaja osaa varautua soittamaan tai laittamaan käsitietokoneella viestin ajojärjestelyyn josta vastaanottajalle soitetaan.

Lähettäjälle kannattaa ilmoittaa suoraan vaihtoehtoinen osoite mikäli päiväsaikaan ei ketään ole kotona."

Eipäs informoitu asiasta missään, eikä se puhelimessa vastannut asiakaspalvelija myöskään kertonut mitään siitä, että pitää soittaa "saapumisaamuna". Äärettömän huonoa palvelua.

Minä tietysti osasin tilata laukut englanninkieliseltä sivustolta, ja seurata lähetystä UPSin palvelusta, mutta osaavatko kaikki, ja tietävätkö edes siitä mahdollisuudesta? Mitä laukkupaketille olisi tapahtunut, jos vain olisin odottanut enkä olisi koskaan soittanut asiakaspalveluun? Entä jos vaihtoehtoista osoitetta ei yksinkertaisesti olisi ollut? Kuinka kauan pakettia olisi kuljeteltu edestakaisin ja koska lähetetty takaisin lähettäjälle Espanjaan?


sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Teatterissa: Karkurit

Tiina Alapaattikoski (Elma) ja Marko Lindholm (Tyko).
Kuva: Aleksi Nurminen
Teatteri Päivölän esittämänä Aleksis Kiven vuonna 1865 julkaistuun tekstiin perustuva näytelmä Karkurit.

Koska vähän osallistuin tämän valmisteluihin (muutaman lavasteen kantamisella), niin sain mahdollisuuden lukea käsikirjoituksen hyvissä ajoin. Tai lukea ja lukea; jotenkin koin Kiven tekstin niin raskaslukuiseksi, että lähinnä selailuksi jäi, eikä juonikaan oikein auennut.

Torstaina sitten näin ensi kertaa koko näytelmän sen kenraaliharjoituksissa, perjantaina ensi-illassa ja vielä lauantainakin. Ja kyllähän se tarinakin sieltä löytyi. Kovin traaagista, Romeo ja Julia -tarinan suomalaisena versiona tätä on joskus pidetty, ja niin se olikin: kaksi riidoissa olevaa sukua ja lopussa nuoren parin traaginen kuolema. Loppuun oli sijoitettu energinen ja positiivinen yhteislaulu, jota alkuperäistekstissä ei ole; katsojille jää parempi mieli.

Vaikka tekstiä oli vähän vähennetty alkuperäisestä niin pitkiä vuorosanoja oli monella näyttelijällä, ja aivan hämmästyttävän hyvin he ne muistivat; lukuharjoituksia oli selvästi pidetty todella paljon. Eikä muutenkaan minkäänlaista hapuilua tai epävarmuutta ollut näkyvissä.

Teksti on osittain runomuodossa ja kuulostaa välillä teennäiseltä; ei Kivenkään aikana oikeasti puhuttu noin. Hän lienee saanut juonen lisäksi muitakin vaikutteita Shakespearelta, joka myös kirjoitti näytelmänsä jonkinlaiseen runomuotoon eikä aidolla puhe- tai edes kirjakielellä.

Ihan oma-aloitteisesti en ehkä tätä olisi mennyt katsomaan, mutta oli välillä mielenkiintoista nähdä muutakin kuin musikaalia tai nykyteatteria. Ja tekemiseen käytettyä aikaa ja energiaa täytyy arvostaa.

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Émile Zola: Naisten paratiisi

Valkoiset hintalaput kangaspakoissa olivat kuin lumihiutaleet joulukuisen mustassa maassa…

Näinkin runollista tekstiä on tässä vuonna 1883 julkaistussa kirjassa (julkaistu myös nimellä Naisten aarreaitta), joka kertoo suuresta pariisilaisesta tavaratalosta. Kirjan tavaratalon esikuva on 1838 perustettu Le Bon Marché(*. Kirjan alku on myös lähes suoraan kopioitu muutama vuosi sitten esitettyyn TV-sarjaan Mr Selfridge -sarjaan, vaikkakin ko. sarjan pitäisi perustua tositapahtumiin. Loppua kohti toki tulee eriävyyksiä.

Émile Zola oli Wikipedian mukaan naturalistinen ja realistinen kirjailija; melkeinpä inhorealistinen. Esimerkkinä kuvaus nuoren Denisen saapumisesta tavarataloon kysymään työtä:

"Jo kymmenen minuuttia hän oli harhaillut osastolta osastolle pohjakerroksen sokkeloissa myyjien ilkeiden ja välinpitämättömien katseiden ristitulessa."

Kirjassa kuvataan useassakin kohtaa työntekijöiden vihamielisyyttä toisiaan ja halveksuntaa uusia työntekijöitä kohtaan. Tämän selittänee se, että myyjät tekivät töitä provisiopalkalla ja kilpailivat asiakkaista; uusi työntekijä oli aina potentiaalinen uhka omalle menestykselle. Näin on edelleen ainakin joissain amerikkalaisissa tavarataloissa ja erikoisliikkeissä, esimerkiksi kenkäkaupoissa.

Ja hetken kuluttua, samaa työnhakukohtausta:

"Mouret hämmästyi kun hän jälleen huomasi kohtaavansa Denisen. Mouret kääntyi rouva Aurélien puoleen ja tiedusteli tytön asiaa. Kun osastonjohtaja kertoi tytön olevan esittäytymässä työhönottoa varten, niin naisvihansa säestyksellä Bourdoncle ihmetteli moista töykeyttä.

-Mitä vielä, murisi Bourndoncle, - se on vain leikinlaskua ja pilaa, sillä hänhän on liian ruma!"

Au Bon Marché, kirjan esikuvana ollut tavaratalo.
On aika käsittämätöntä, että työnhakijaa haukutaan rumaksi päin naamaa, takanapäin kylläkin. Ehkä tuollainen on ollut totta joskus, nyt siitä taitaisi joutua oikeuteen.

Kirjan juoni kaikista 518:sta sivusta huolimatta lyhyt: Mouret rakastuu Deniseen ja lopulta saakin tämän omakseen. Sanoisin, että vähemmälläkin sivumäärällä tuon olisi kertonut. Tavaratalon osastot (nenäliinaosasto!?) on varsinkin esitelty turhankin laveasti, henkilöitä ei niinkään.

Jotenkin tämän silti jaksoi lukea, mutta ei ehkä innosta lukemaan Zolan muuta tuotantoa.



tiistai 28. helmikuuta 2017

Helmikuu

Tosi vähän tuli ostettua, vaikka käytiin useammankin kaupungin kirppiksillä: Tampereella, Turussa ja Järvenpäässä. Eli helmikuun kirpputorilöytöjä, osa 57:
  • USA-lippuhuivi
  • Musta-valko-raitahuivi
  • Kaj Stenvallin ankkataulu
  • Pehmoankanpoika
  • Pehmopingviini
  • Muovinen Madagascarin pingviini
  • Kaulakoru (kuva alla)
Samaan aikaan on ollut oma kirppispöytä, jota en ole ehtinyt hoitaa ihan niin kuin pitäisi. On ollut kiireellisempää tekemistä. Mutta on sieltä kaupaksi mennyt ihmeen paljon. Jos jaksaisi, ottaisin arkillisen hintalappuja lisää, mutta eipä se enää kannata, ensi maanantaina täytyy pöytä tyhjentää kuitenkin.

lauantai 25. helmikuuta 2017

Työttömyyskatsaus 2/2017

Jaoin 3. helmikuuta linkin Aamulehden juttuun otsikolla ”Muistatko Ronjan, 20? Työharjoittelupaikka irtosi! ”Pärjään työttömyystuella älyttömän hyvin!” Juttu oli jatkoa marraskuiselle artikkelille Ronja Strandista ja hänen ongelmistaan työttömyysturvaviidakossa. Osittain omasta syystään hän oli menettänyt oikeutensa työmarkkinatukeen eikä työnantajan kanssa sovittua työkokeiluakaan voinut noin vain byrokratian vuoksi aloittaa.

No, Ronja pääsi lopulta haluamaansa paikkaan työharjoitteluun (kokeiluun?) ja saa työmarkkinatuen + 9 euroa työpäiviltä eli noin 700 euroa kuussa. Lehtijutun mukaan hän on erittäin tyytyväinen, ja kaikki rahakin menee säästöön koska hän asuu kotona.

Itse ja useimmat jutut kommentoijat ovat sitä mieltä, että tämä on väärin: Ronja on ”töissä” mutta palkan maksaa Kela eli me veronmaksajat, eikä hänen työpaikkansa joka saa hänen työpanoksensa. Se, mihin tuon rahan käyttää, tuhlaa tai säästää, on toissijaista: jos henkilö on oikeutettu tukeen, hänen kuuluu saada se, vaikka se sitten menisi säästöönkin.

Lähtökohtaisesti ilmaistyöntekijän käyttäminen on väärin, ja vääristää työmarkkinoita: miksi palkata kun ilmaiseksi saa. Mutta jos miettisikin asiaa Ronjan tai hänen kaltaisensa kannalta?

Jos itse olisin ollut nuorena tuonkaltaisessa tilanteessa, tai jos nyt olisin nuori työtön, ja olisin syystä tai toisesta ollut kuukausia ilman minkäänlaista ”omaa rahaa”, ja sitten yhtäkkiä saisin 700 euroa kuussa, välittäisinkö siitä mistä raha tulee? Ehkä teoriassa, mutta käytännössä olisin kyllä myös todella iloinen. Varmasti myös säästäisin suurimman osan mutta myös käyttäisin: kiva vaate silloin tällöin, kahvilaan, elokuviin…tuossa iässä en ehkä vielä olisi kaivannut hierontaa tai jalkahoitoa.

En kyllä menisi sillä rahalla lehtiin leuhkimaan. Kolme kuukauden jakso on myös niin lyhyt, että siinä ei huomaisi epäkohtia, jotka huomaavat ne jotka tekevät vastaavanlaisia ilmaistöitä vuodesta toiseen: ei tule kesälomaa, ei ole työterveyshuoltoa, ei kerry eläkettä eikä sitä lomaoikeutta…

Ronja aikoo opiskelemaan, toivottavasti pääsee; mutta kaikki eivät pääse (eivätkä ehkä lopulta haluakaan jäädä olemattoman opintotuen varaan) vaan jäävät ilmaistöiden ja työttömyyden kierteeseen. Ja yhtä mahdollista, että siihen päätyy myös opiskeluiden jälkeen. Työpaikkoja, niitä joista maksetaan palkkaa, ei vain ole tarpeeksi kaikille.

Mediassa ilmaistöitä tekeviä nuoria ja vanhempiakin ylistetään, tyyliin "tekevät sentään töitä eivätkä makaa sohvalla". Palkasta ei näissä jutuissa koskaan mainita. Samoin nuoren tuttavat ja sukulaiset muistavat aina mainita, "kuinka heidän nuorensa käy töissä eikä vetelehdi niinkuin monet muut". Vaikkapa isovanhemmille ei ehkä kerrota totuutta palkattomuudesta, kerrotaan vain "töihin" pääsystä.

Tämä vääristää käsitystä siitä, miten vaikeaa on päästä oikeisiin töihin, joista maksetaan oikeaa palkkaa. Ja eikö kukaan kunnon veronmaksaja huomaa, että jos Kela eli valtio maksaa työttömälle 700 €/kk kun tämä tuottaa voittoa jollekin yritykselle, se tulee veronmaksajille kalliimmaksi kuin maksaa hänelle vaikkapa pelkkää toimeentulotukea 485 €/kk? Miten tämä on jäänyt huomaamatta?

Oikein väärin ymmärretty

Viime vuonna hallitus suunnitteli yksityistävänsä työttömille määrätyt kolmen kuukauden määräaikaishaastattelut, mutta joutui perumaan suunnitelmansa perustuslain vastaisena: yritys ei saa määrätä karenssia, vaan sen saa tehdä vain viranomainen. Nyt kuitenkin hallitus on päättänyt ostaa viidellä miljoonalla yksityisiltä yrityksiltä "työllistämistä tukevia palveluita", jotka siis eivät ole lain tarkoittamia haastatteluita, vaan mitä?

TE-toimistojen helmikuussa tekemässä kilpailutustarjouksessa ja TE-toimistojen sekä ELY-keskusten tiedotteissa lukee tarkalleen ottaen: ”yksityiset palveluntuottajat vastaavat määräaikaishaastattelujen toteuttamisesta määräajassa”. Mutta tätä ei pidä ymmärtää niinkuin se on kirjoitettu, vaan: 

"Huhtikuusta eteenpäin tuhansia työttömiä ohjataan enintään kuuden kuukauden ”työllistymispalvelujaksoille”, joista vastaavat yksityiset yritykset, jotka järjestävät työttömälle parhaaksi katsomaansa ”sparrausta”, haastatteluja ja vaikkapa tapaamisia työnantajien kanssa. Suuri osa yritysten palkitsemisesta perustuu siihen, miten hyvin ne onnistuvat työllistämään työttömiä tai edistämään työllistymistä. Kilpailutustarjous umpeutuu vasta maaliskuussa, joten Arffman Consulting on palkkaamassa väkeä hyvissä ajoin. Kilpailutuksessa on mainittu haastattelut, mutta muutoin siinä ei ole määritelty, mitä yritykset oikeastaan tekevät.

– Tässä voi vaikka syntyä innovaatioita, Pirkanmaan Ely-keskuksen aikuiskoulutuspäällikkö Riikka Joutsensaari toivoo.

Toisin sanoen yksityiset yritykset kyllä pääsevät haastattelemaan työttömiä ja tekemään heidän kanssaan paljon muutakin – vain virallisia, laissa tarkoitettuja haastatteluja ne eivät voi tehdä.

Kuuden kuukauden ajanjaksolle osuu vähintään yksi te-toimiston pakollinen määräaikaishaastattelu, ja käytännössä kuvio toiminee niin, että palvelujakson aikana TE-toimistosta soitetaan työttömälle muodon vuoksi lyhyt haastattelupuhelu." (Taloussanomat 21.2.2017)

Kirjaimellisesti ottaen tuon lauseen, ”yksityiset palveluntuottajat vastaavat määräaikaishaastattelujen toteuttamisesta määräajassa”, voisi ymmärtää vaikka niin että yksityinen sparrausyritys huolehtii ihan konkreettisesti, että työtön on määräaikaishaastattelussa ajallaan eli hänet viedään sinne vaikka kotoa noutaen...



tiistai 14. helmikuuta 2017

Sitä olisi taas tavaraa myynnissä...

Eka kirpputoripöytä tänä vuonna, huonoimmassa tapauksessa myös viimeinen koska pöydän vuokra on kuudesosa työmarkkinatuesta ja se on aika paljon se, varsinkin kun pitää maksaa etukäteen...

Tavaraa kyllä olisi edelleen, kesävaatteita ja joulukoristeita, joita ei nyt viitsi laittaa myyntiin kun eivät kaupaksi menisi kuitenkaan.

Saa nähdä, meneekö ylipäätään mitään. Kirpputori tuntuu aavemaisen hiljaiselta, mutta toistaiseksi olen valinnut sen enkä paikkakunnan toista.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Halpakauppojen (nousu ja) tuho

Pakasterasiat Aholaidasta, muki Tiimarista,
sukat Halpa-Hallista, koru Löytötavara-
talosta ja laatikko Nekalan Löytöliiteristä.
Yksi toisensa jälkeen kaikki ns. halpakaupat häviävät kaupunkien kartoilta. Eipä sillä enää ole väliä, joskus nuorempana niissä oli kiva kuljeskella ja katsella, ja ennen kunnollisten kirpputorien ilmestymistä myös suurin osa vaatteista ja käyttötavarasta tuli ostettua niistä.

Aholaita

Ensimmäinen halpakauppa, jonka muistan. Perustettu 1967, ensimmäisen kerran taisin käydä Tampereella 80-luvulla. Sijaitsi muistaakseni rakennuksessa, joka oli Hämeenkadun ja Pellavatehtaankadun kulmassa, siinä missä nyt on Clas Ohlson. Rakennuksessa toimi tavaratalo Centrum vuoteen 1983, joten olisiko Aholaita ollut siinä sen jälkeen? En ole aivan varma; muistan vain, että liikkeessä oli leveät portaat alakertaan ja vaatteet jonkinlaisissa laareissa sekaisin.

Vammalaan Aholaita ilmestyi 80-luvulla, yläasteen ja lukion aikana sieltä tuli ostettua jonkin verran vaatteita, T-paitoja sun muuta. Laatu oli kohtalaista, kesti sen verran kuin vaatetta halusi käyttää.

Joskus vuosituhannen vaihteessa Aholaitaan iski suuruudenhulluus, ja se perusti Tampereen Lielahteen valtavan kokoisen myymälän, ja Vammalaankin aika ison. Ja niinhän siinä sitten kävi: konkurssiin 2005!

Anttila

Anttilasta kirjoitinkin jo viime vuonna sen konkurssin aikoihin: Muistoja Anttilasta.

Halpa-Halli

Ei ihan nimensä veroinen, 1969 Pohjanmaalla perustettu ketju, jolla oli parhaimmillaan 3 myymälää Tampereella. Jotain pientä joskus 2000-luvun ensimmäisellä kymmenellä ostin, erityisesti sieltä sai hyviä sukkia. Perheyrityksen hengellisen taustan vuoksi ei avoinna sunnuntaisin eikä myynnissä alkoholituotteita eikä tupakkaa. Tämänkö vuoksi myymälät kaikkosivat Tampereelta? Jatkaa edelleen Pohjanmaalla.

Löytötavaratalo

Vuonna 1972 perustettu vanhaan navettaan Lempäälän Kuljussa, nykyisin nimenä Kuljun Kartano. Itse olen siinä liikkeessä tainnut käydä vain kerran, mutta paljon useammin Lielahden myymälässä, joka nyt on päätetty lopettaa. Toistaiseksi Kuljun ja Nokian myymälät jäävät.

Itse olen ostanut Löytötavaratalosta muutamia vaatteita ja vähän jotain muuta. Erityisesti mieleen jäävät ensimmäiset lumikenkäni (29,90 €), jotka kestivät (kerta viikossa) käyttöä alle kolme kuukautta ja joista sain sitten rahat takaisin. Myyjä ei halunnut uskoa, että ne olivat käytössä menneet rikki, koska "niitä oli myyty jollekin naparetkikunnallekin". No, toivottavasti ei sentään, kai naparetkikunta sentään ostaisi laadukkaampia.

Nekalan Löytöliiteri

Ei mikään ketju, vaan yksi ja ainoa liike Tampereen Nekalassa, perustettu 1986 myymään Tammer-Tukun tuotteita tavalliselle kuluttajalle. En muista, koska löysin tämän ensimmäisen kerran, varmaan vasta joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla.

Liiteriin ei kannattanut mennä kuin alennusmyyntiaikaan eli joulun ja juhannuksen jälkeen, silloin suurin osa tuotteista myytiin puoleen hintaan. Jos ennen joulua oli jossain nähnyt jonkin uudenlaisen jouluvalojutun, niin joulun jälkeen sitä kannatti mennä tuolta etsimään. Ostin ainakin meteorivalosarjan ja valoikkunat, joiden kynttilöissä sisällä jotain tulelta näyttävää nestettä ja joita ei juuri ole muualla näkynyt.

Hupaisin ostos oli kenkäteline vuosia sitten. Etsin ihan tietynlaista, tarpeeksi leveää kaksitasoista jonka allekin mahtuisi edes matalia kenkiä. No, löysin Löytöliiteristä mustan takorautaiselta näyttävän, normihinta 29,90 € eli puoleen hintaan 14,95 €. Päätin ostaa, koska mistään muualta ei ollut löytynyt. Siinä oli se yksi kappale koottuna, arvelin että on mallikappale ja että on parempi ostaa laatikossa osina oleva. Ja siinähän oli vieressä yksi laatikko, hintakin kirjoitettu mustalla tussilla päälle.

Se laatikko vain painoi ihan järjettömän paljon. Hain ostoskärryn, johon juuri ja juuri jaksoin sen nostaa, kassa sanoi ettei tarvitse nostaa hihnalle, hän saa viivakoodin luettua kyllä. Niin, ja maksoin todella sen 14,95 €. Ulkona melkein vedin sen maata pitkin autolle, ja just ja just sain takaluukkuun. Kotona olin niin väsynyt, että päätin raahata sen sisälle vasta seuraavana päivänä.

Raahasin kyllä, ja aloin avata pakettia. Laatikon päällä kyllä luki "4 pcs", yhdessä kenkätelineessä on niin monta osaa, mutta kun sieltä laatikosta tuli 16 osaa! Eli koottuna 4 kenkätelinettä! Mitä siinä pitäisi tehdä, kun itse ei ole tehnyt virhettä? Ajaa 100 km Tampereelle ja takaisin palauttamaan ne?
Päätin, että kun virhe on kaupan ja olen rehellisesti sen paketin ostanut ja kassakin siitä hinnan ottanut, niin pidän kaikki ne neljä.

Nekalan Löytöliiteri ehti jo lopettaa alkuvuodesta. Omistaja Tammer-Tukku ottaa tilat käyttöönsä.

Tiimari

Olihan tämäkin alun perin halpakauppa, mutta keskittyi vain pikkutavaraan, ei vaatteita eikä kemikaliotuotteita. Tiimari-nimellä vuodesta 1975, ensimmäisen kerran kävin Turussa 80-luvulla ja ostinkin halpoja kuusenkoristeita. Vammalaan 80-luvun lopulla, jotain pientä mutta kaunista turhuutta taisin ostaa. 2000-luvulla valikoima muuttui, erilaista askartelu- ja silloin muodikasta skräppäystavaraa tuli myyntiin runsaasti, mutta eipä sellainen tainnut olla kovin kannattavaa. Kaikenlainen "kiva" tavara hävisi. Ja sitten tuli konkurssi 2014. Tämäkin ketju yritti tavoitella jotenkin hienompia asiakkaita, ja menetti entisetkin (vrt. Anttila).

Niin, tuossa se olikin, yksi merkittävä syy kauppojen häviämiseen: imago "halpakauppana" koettiin negatiivisena ja siitä haluttiin eroon; myymälöitä stailattiin ja myyntiin otettiin muka muodikkaampaa tavaraa, ei kuitenkaan parempilaatuista mutta hintoja hilattiin silti ylöspäin. Halpa ei ollutkaan enää halpa. Toki netistä tilaamisen helppous ja ihan oikean halvan (ja turhankin) tavaran tilaaminen kotiin saakka on osittain vaikuttanut kauppojen myyntiin.