torstai 30. kesäkuuta 2016

Juhannusmatka


Neljännen kerran (ja viides kerta noin muuten) vietettiin juhannusta Joensuun Tuupovaarassa, keskiviikosta tiistaihin. Matka on edelleen pitkä, muttei tunnu enää niin pitkältä kuin ensimmäisellä kerralla. Hyttysiä oli parina ekana iltana enemmän kuin olisin halunnut muistaa, mutta tuulinen sää vähän torjui niitä. Muutenkin oli lämmintä, toisin kuin edellisellä juhannuskerralla kun satoi rakeita.


Menomatkalla pysähdyttiin lahtelaisilla kirppareilla (löydöistä lisää kesäkuun kirppislöydöissä) ja syömässä Juvan ABC:llä (mistä muistin, että sinne pitää laittaa palautetta epämääräisesti esillä olevista ruokalistoista). Söin niin ison annoksen lohta vastapaistettua rieskaa, ettei tarvinnut edes matkaeväitä (Tupla ja Frezza) syödä.

Torstaina vähän siivousta, perjantaina nopea käynti lähikaupassa (10 km suuntaansa) ja eikä sen jälkeen perjantaina eikä lauantaina mitään erityistä paisti upeiden auringonlaskujen kuvaamista. Sunnuntaina autolla Nurmekseen ja sieltä höyryjunalla Valtimoon ja takaisin, ja siinä menikin se päivä. Maanantaina kirpparikierros Joensuussa ja ihan muutama löytö.

Takaisin tiistaina. Ja sitten tietysti se epäonni, joka oli väistämättä edessä kahden kesälomamatkan jälkeen: tallentava digiboxi hajosi. Oli ilmeisesti tallentanut vielä matkan aikana, mutta virrankatkaisun jälkeen ei enää käynnistynyt uudelleen. Viitisen vuotta se kesti, eka sellainen noin kuusi vuotta. Kestääkö uusi sitten vain neljä vuotta?


tiistai 21. kesäkuuta 2016

Vanhanajan tiikerikakku

Enpä tiedä, mikä tässä on "vanhanaikaista" ja mikä jossain toisenlaisessa tiikerikakussa olisi "uudenaikaista"; tämän ohjeen muistan ekan kerran kuulleeni muinaisessa TV2:n Makupalat-ohjelmassa joskus 1990-luvulla, ja se on selkeästi paras tiikerikakku jonka olen tehnyt:

250 g voita tai margariinia
4 dl sokeria
4 munaa
6 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vanilliinisokeria
½ dl maitoa
2 rkl kaakaojauhetta

Vaahdota voi. Lisää voivaahtoon sokeri ja munat, vaahdota. Lisää muut aineet.
Paista n. 50 min. 175 asteessa.

torstai 16. kesäkuuta 2016

Caitlin Moran: How To Be a Woman

Kirja viikossa, osa 77:

Ihan sattumalta heräteostoksena ostin tämän kirjan kirpparilta pari vuotta sitten. Nyt vasta ehdin sen matkalukemisena lukea, ja kotona loppuun. Mutta olipa hyvä kirja!

Tämä pitäisi kaikkien tyttöjen lukea jo nuorena, mieluiten ennen murrosikää. Vaikka siinä jonkin verran aikuiten asiaa onkin.niin ei mitään K-18-juttuja. Kirja on käännetty myös suomeksi, ja varmasti saatavilla useimmissa kirjastoissa. Nytkin tekisi mieli lainata lukuisia kohtia kirjasta, mutta pitäisikö ensin hankkia käsiinsä se suomenkielinen versio ja ottaa lainaukset siitä?

Caitlin Moran on englantilainen toimittaja ja kirjailija, ja kirja perustuu vahvasti hänen omiin kokemuksiinsa 13-vuotiaasta alkaen sekä havaintoihin naiseudesta. Moran kävi kotikoulua (eikä juuri sitäkään) 11-vuotiaasta saakka, mikä selittää sitä että hän loi käsityksen aikuisuudesta ja naiseudestakin paljolti omin päin, ilman tyttökavereiden vaikutusta (osittain siksi osaankin samaistua häneen; vaikka kävinkin koulua, olin täysin ulkopuolinen).

Moran tunnustautuu feministiksi (niinkuin minäkin), joka voi naisten tasa-arvon puolustamisen, kehitysmaiden tyttöjen aseman parantamisen ja naiskaupan vastustamisen lisäksi välittää myös pienemmistä asioista

"On erittäin tärkeää, että sanot nämä sanat ääneen. OLEN FEMINISTI! Jos sinusta tuntuu, ettet voi sanoa sitä - edes maahan tuijottaen - olen huolestunut. Se on ehkä yksi tärkeimmistä asioista nainen voi ikinä sanoa."

Kirjassa on myös asiallista ja hauskaa asiaa (alus)vaatteitteista, kengistä laukuista, isojen ja kalliiden häiden järjettömyydestä, lasten hankkimisesta ja hankkimatta jättämisestä...ja paljosta muusta.

Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja! Haluan myös lukea Moranin kirjan Moranthology; sitä varten taidan joutua jonain päivänä matkustamaan Nurmijärvelle saakka, kirjaston...jos voisi yhdistää sen vaikka valokuvausmatkaan Myllykoskelle!


sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Taas myöhästyi...

...eli toukukuun kirppislöytöjen (osa 48) lyhyt listaus vasta nyt vaikka on melkein kesäkuun
puoliväli:
  • Punainen lasijoutsen
  • Messinkijoutsen
  • Pingviinipikkulaukku (1
  • Oranssi sifonkitoppi (2
1) Ostettu Buffalo Exchange -liikkestä, joka tuli ihan sattumalta vastaan ekana iltana New Yorkissa. En tiennytkään, että Chelsean kaupunginosa alkoi niin läheltä hotellia (114 W. 26th St.)

2) Ostettu Goodwill Industries -liikkestä tiistaina eli toukokuun viimeisenä (7 West 14th St.)

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Perjantai ja paluumatka

Torstai-iltana kävin vielä testaamassa hotellin kuntosalin. Hotellissa on 1 700 huonetta, ja asukkaita tietysti enemmän, mutta kuntosalilla ei ollut tungosta: ei ketään kun menin, pari muuta kun lähdin. Kuntosali ei kyllä ollut kaksinen, vain muutama juoksumatto ja kuntopyörä, ja yksi cross trainer -laite.

Sali sijaitsi yhdeksännessätoista kerroksessa, hissillä pääsi vain kahdeksanteentoista ja portaita viimeinen kerros. Portaikossa oli omituista; portaat tärisivät kuin olisi laivassa ollut. Ilmeisesti joku todella iso ilmastointilaite hyvin lähellä.

Perjantaina lähtöpäivä. Hotellista uloskirjautuminen vähän ennen yhtätoista; laukut jätin laukkusäilytykseen, en halunnut toistaa viimekertaista virhettä kun jouduin odottelemaan lentokentällä koko päivän. Nyt oli vielä aikaa kierrellä kaupungilla ja käyttää viimeiset käteiset.

Ensin etsimään jotain pientä syötävää eli Fairway-marketista omena ja kaupan oma jogurtti tuoreilla marjoilla, ja sitten syömään ja katselemaan oravia Madison Square Parkiin.

Sitten kävelyä pohjoiseen tarkoituksena löytää St. Patrickin katedraali, joka oli kauempana kuin oletin, mutta ehdin kuitenkin käydä ottamassa muutaman kuvan. Takaisinpäin tullessa poikkesin myös Manhattanin toisessa Desigual-liikkeessä. Alennusmyynti käynnissä, -40 %, mutta laukkuja saa silti halvemmalla Suomesta eli en ostanut mitään.

Ihan viimeiset rahat käytin täytettyy leipään Pennsylvania Stationin Duane Ready -drugstoressa, ja söin en hotellin aulassa ennen laukkujan noutamista. Ja sitten kohti Port Authority -bussiasemaa. Olin keskiviikkona testannut kävelyajan sinne: 20 minuuttia ilman laukkuja. Nyt ajattelin siihen menevän enemmän, mutta ei mennyt; ehdin neljältä lähtevään bussiin.
Manhattan kuvattuna New Jerseyn puolelta

Bussilla Newarkin lentoasemalle:Holland Tunnelia Hudson-joen alitse ja New Jerseyn puolella lentokentälle. Näytti vähän ankealta, mutta ei koko osavaltio varmastikaan sellainen ole.Ylitettiin myös Hackensack-joen suistoalue, jossa näkyi muutamia joutsenia.

Lentokentällä hyvissä ajoin, mutta onneksi lähtöselvityskin alkoi melkein kolme tuntia koneen olettua lähtöaikaa. Oletettua (20.45) siksi, että lähtö oli lopulta myöhässä yli puoli tuntia. Keflavikissa kone oli paikallista aikaa 9.35 ja jatkolennon piti lähteä 9.50, mikä ei tietenkään onnistunut, vaan kone lähti vasta puoli yhdentoista jälkeen ja oli lopulta Helsingissä noin 40 minuuttia myöhässä.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Torstai

Ihan varma en aamulla ollut mitä tekisin tänään, mutta päätin sitten kuitenkin lähteä Central Park Zoohon. Olin jo kerran päättänyt mennä sinne vasta huomenna, mutta onneksi menin tänään, siellä meni kuitenkin aikaa.

Menin sinne tietysti vain siksi, että se on ihanien animaatiopingviinien koti Madagascarin Pingviineissä. Noin muuten en ole pitänyt itseäni eläintarhaihmisenä, en ole käynyt Korkeasaaressakaan kuin kerran lapsena, mutta taidan olla väärässä. Ihan kiva niitä eläimiä on nähdä ja yrittää kuvata; lisäksi Central Park Zoossa oli todella mahtava luontoympäristö. Taisin kuvata eniten tänään...
Merileijona poseeraa
Ne pingviinit tietysti piti nähdä. Toisin kuin piirretyissä, allas eläintarhan keskellä ei ole pingviiniallas, vaan merileijonien jotka hyppivät ja välillä selvästi poseeraavat katsojille. Pingviinit ovat lasin takana viilennetyssä talossaan. Lasissa oli roiskevettä, eikä oikein hyviä kuvia saanut.
Keisaripingiviini ja muutama muu

Oli päivän kuumin hetki, karhuja ja lumiapinoita (joita siellä siis on) ei näkynyt, mutta eipä se haitannut. Pari lumileopardia ja kultapandat sen sijaan näyttäytyivät. Ja sitten oli tropiikkitalo, jossa linnut lentelivät vapaasti, ja käärmeitä ja kilpikonnia oli terraarioissa. Siellä oli myös madagascarilasia makeja ja tosi vikkeliä mangusteja. Kas kun kukaan ei ole yrittänyt jalostaa niistä lemmikkilajia...
Flamingo Central Park Zoon tropiikkitalossa

Ja sitten vielä haikaroita ja mustia joutsenia, jotka eivät ole ollenkaan niin jalomuotoisia kuin valkoiset. Ääni on yhtä kamala.

Eläintarha on kooltaan pieni, ja ihan hyvä ettei sinne ole tungettu enempää eläimiä. New Yorkissa on myös Bronxin eläintarha, joka on sitten isompi ja monilajisempi.

Siinähän se meni melkein koko päivä. Nyt Macy'ssa kirjoittamassa, yritin myös lennon check-iniä, mutta sen voikin tehdä vasta 24 h ennen lentoa. Siihen olisi vielä melkein 2 tuntia, täytyy katsoa lähdenkö etsimään nettiä vielä pakkaamisen jälkeen.

Askeleita toistaiseksi vain 19 536.

keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

Keskiviikko

Aamulla ekaksi selvittämään, mikä reitti olisi paras perjantaina lentokenttäbussille ja mistä: Port Authorityn bussiasemalta vai Bryant Parkista? Ehkä sieltä bussiasemalta, matka on yhtä pitkä, mutta sinne hiljaisempaa katua. Alunperin olin suunnitellut metron käyttöä, mutta bussi on vain 3 dollaria kalliimpi ja näkee New Jerseytä.

Sitten vasta aamukahvilla Starbucksissa päätin lähteä kokeilemaan, pääsenkö YK:n päämajaan. Jotenkin netistä sai sen käsityksen, että liput pitäisi varata etukäteen, koska opastetut kierrokset on täynnä ties minne saakka.

Hain passin hotellista ja kävelin aika nopeasti perille. Aika pitkä jono ensin siihen puljuun, jossa tarkastettiin passi ja otettiin kuva, josta sitten tulostettiin paitaan liimattava Identifikaatiotarra. Sen jälkeen YK-rakennukseen turvatarkastuksen kautta. Sisään pääsi ilmaiseksi, mutta se kierros maksoi, eikä niitä kokoustiloja muuten päässyt näkemään.
YK

No, olihan se ihan mielenkiintoista. Isossa salissa ei ollut kokousta, vaan joku kuoroharjoitus. Muuten rakennus oli aika kolkko, kiveä ja valkoista. Ja ilmastointi aivan järjettömän kovalla teholla, pitkähihaista tuli ikävä.

Ulos ja lämpimään, ja heti olikin kohdalla CitiBiken pyöränvuokrauspiste, jollaista olin ajatellut kokeilla. Niinkuin arvasinkin, Visa Electron -kortti ei riittänyt siihen luottokortiksi, eli ajatukseksi jäi. No, se luotto-ominaisuus tarvitaan pantiksi, jos pyörä vaikka varastetaan tai sen rikkoo huolimattomuudesta tai jotain.

Sitten vain kävellen takaisinpäin, ensin East Riverin rantabulevardia. Tällä puolen Manhattania on enimmäkseen asuinkerrostaloja ja tolkuttomasti parkkipaikkoja. Wikipedian mukaan Manhattanilla on n. 1 600 000 asukasta. Asuntoja kyllä näyttää olevan tarpeeksi, mutta onko kaikille todella työpaikkoja? Tai ei kaikille, onhan siinä myös lapsia, eläkeläisiä, opiskelijoita ja kotiäitejä. Mutta silti.
Ylhäällä FDR Drive, alhaalla "pikkutie" ja parkkipaikkoja sekä vasemmalla East River Esplanade

Poikkesin paluumatkalla myös Tigerissä; samanlainen kuin Suomessa eikä juuri isompi kuin vaikka Kauppakeskus Kaaressa; jäätelön ostin. Ja lopulta löysin myös saman ruokakaupan läheltä hotellia, jossa silloin 9 vuotta sitten kävin. Jogurttia sieltä illaksi ja aamuksi, saa nähdä miten viileänä pysyy ilmastointikoneen päällä huoneessa. (Se kone muuten alkoi eilen puhaltaa ihan täysillä, mikään säätökytkimien kääntö ei auta. Ei se kylmyys, mutta se meteli.)

Askeleita tänään vain 20 158. En käynyt missään kaukana.