torstai 28. huhtikuuta 2016

Kirpputorien moraalinen dilemma

Tavaraa kertyi yllättäen niin paljon parissa kuukaudessa, että täytyi kuin täytyikin ottaa kirppispöytä vielä ennen kesää.

Mikä aiheutti moraalisen dilemman: Minähän olen työtön, ja siksi köyhä; ostan suurimman osan vaatteista ja käyttötavaroista kirpputoreilta. Ja muutaman kerran vuodessa vuokraan pöydän ja myyn tarpeettomia tavaroita pois.

Moraalinen ongelma tässä on se, että suuri osa kirppiksistä käyttää yhdeksän euron ilmaistyövoimaa, harjoittelijoita ja kuntouttavan työtoiminnan tekijöitä, joka on ehdottomasti väärin ja vastustettava asia.

Miten väärin siis teen, jos ostan tai myyn orjatyövoimaa käyttävällä kirppiksellä? Periaatteessa moisia pitäisi boikotoida, mutta mistä sitten ostaa mitään? Kierrätetty tavara on kuitenkin ekologisempi kuin uusi, eikä köyhän vaihtoehto ole ostaa uutta ja kallista; vaihtoehto on olla ostamatta mitään. On kuitenkin kiva, jos joskus on jotain "uutta"; ja juoksua harrastava todella tarvitsee enemmän kuin sen yhden paidan.

Sama juttu tarpeettoman tavaran myynnissä, tai yleensäkin poistossa: on äärimmäisen epäekologista ja tyhmää heittää käyttökelpoista tavaraa roskiin. Jos vain vien vanhat vaatteet esimerkiksi SPR:lle, tilanne ei ole sen parempi; SPR tunnetusti käyttää orjatyövoimaa Kontti-tavarataloissaan. Samoin tekevät muut tavaraa vastaanottavat ja myymät hyväntekeväisyysjärjestöt (FIDA yms.) ja kirppiksiä pitävät seurakunnat (yleensä helluntaisellaiset). Myös kierrätyskeskukset, luultavasti Suomessa kaikki, toimivat orjatyövoimalla. UFF on täysin poissa laskuista, sen kansainvälisen moraalittomuuden pitäisi olla yleisesti tiedossa.

Yksi vaihtoehto on tietysti erilaiset nettikirppikset. Ne vain eivät toimi läheskään kaikissa tilanteissa. Tori.fi:ssä voi kyllä myydä ostaa jotain isompaa, huonekaluja ja polkupyöriä, mutta huonosti vaatteita. Samoin Facebookin "paikallisilla" kirppiksillä liikkuvat huonekalut ja sisustustavarat, mutta vaatteita ja kenkiä on sitä kautta vaikea sovittaa. En minä halua mennä kenenkään kotiin jotain farkkuja sovittelemaan, tai päästää ketään kotiini. Ihan liian henkilökohtaista. Sitäpaitsi tavaroiden toimittaminen ja noutaminen ja aikataulujen sovitteleminen on pidemmän päälle työlästä.

Mikä siis on oikea vaihtoehto?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti