Riihimäen Teatterin ja Näyttämöyhdistys 3T:n yhteistuotanto, "hyytävä musiikkiteatterielämys, jossa lohduton kauneus ja pimeistä pimein kohtaavat".
No, jopa oli outo. Huonoksi ei voi sanoa, näyttelijät esiintyivät ja lauloivat sujuvasti ja suunnitellusti, musiikki soi (välillä liiankin) kovaa ja lavasteet ja puvut oli varmaan tarkkaan suunniteltu. Mutta näyelmän ideaa en tajunnut lopultakaan.
Oli Grimmin satujen hahmoja, Lumikki, Ruusunen, Tuhkimo, Punahilkka ja paha äitipuoli, satuja kampelasta ja seitsemästä korpista ja omenapuista...Muutama kerrottiin osittain, ehkä Kampela* ainoana kokonaan...Pitkä kohtaus myös modernia tanssia, joka asianharrastajille aukeaisi varmaan enemmän. Mutta ei lopultakaa minkäänlaista kokoavaa juonta, ei mitään loppuratkaisua joka olisi auttanut ymmärtämään miksi tämä oli yleensä tehty.
Ikäraja oli K-16 ja kauhumusikaaliksi tätä mainostettiin, mutta ei kovin kauhea ollut kuitenkaan.P.S. Punaiset kengät oli kyllä napattu Hans Christian Andersenin sadusta...
*Kampela tunnetaan myös nimellä Kalastaja ja hänen eukkonsa, ja sitä nimeä kantaa myös suomalainen lyhytelokuva vuodelta 1978, jossa kalastajaa esitti Matti Ruohola ja eukkoa Elina Salo. Jotenkin jäänyt lapsuudesta mieleen, sadun kartanona käytettiin silloista Nesteen, nykyistä Fortumin pääkonttoria, joka oli valmistunut 1976.
Kaikkea kummallista kirpparilla
Ostin Kilmanock-merkkisen kevyttoppatakin (tuuria sinänsä, ihailin sitä perjantaina mutta en malttanut maksaa yhdeksää euroa; tänään oli puoleen hintaan!) ja pesun jälkeen huomasin, että vasemmassa hihassa on vuorin ja päällisen välissä kolikoita. Lopulta löytyi pieni reikä oikeanpuoleisesta taskusta. Nyt täytyisi vain ujuttaa ne kolikot koko takin läpi sinne taskuun...
Toinen asia: isojen mattojen myynti kirpparilla. Joku oli vienyt tosi ison mutta ohuen maton Tingi & Tongi -kirppiksella. Sehän ei millään tavalla mahtunut myyntipöytään tai sen alle, ja niinpä se lojui kasassa lattialla, ja kapean käytävän vuoksi asiakkaat kävelivät edes takaisin sen päältä. Ei taida olla kauan edes myyntikunnossa. Itse olen aina tiukasti rullannut ja sitonut myymäni matot, ja yleensä vielä laittanut läpinäkyvän muovin päälle ja maton koon hintalappuun. Asiakas ei näe silloin koko mattoa, mutta ostaja saa siistin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti