Työttömyyskatsaus 1/2016

Viime vuonna irtisanottiin 12 000 ihmistä. Varmaan jostain tilastosta löytyisi myös tieto, kuinka moni pääsi töihin, mutta ei sitä tietoa, kuinka moni noista 12 000:sta. Suurin osa uudessa työpaikassa aloittaneista kun on työpaikkaa vapaaehtoisesti ja tietoisesti vaiihtavia, ei työttömänä olleita. Lyhytkin työttömyys leimaa tekijänsä...eikun tekijättömänsä (onkohan tuo edes suomen kieltä?).

Tähän on pakko lainata eilisessä (8.1.2016) Aamulehdessä ollutta Yrjö Sarasteen mielipidekirjoitusta:

"Työllisyystilanne maassamme on nykyisin jo sellainen, että marketin kassalla saattaa hyvinkin istua akateemisen loppututkinnon omaava henkilö. Tilanne on työntekijän tulevaisuuden kannalta hyvin ristiriitainen.
Työnantaja saattaa ajatella, kuten minä vuosikymmeniä sitten. Mikäli työnhakija oli ollut työttömänä esimerkiksi puoli vuotta, häneltä tiukattiin, miksei hän ollut mennyt töihin vaikka satamaan, jonne siihen aikaan saattoi pyrkiä joka aamu. Miehen epäiltiin vähintään nirsoilevan, eikä häntä pestattu.
Seuraava mies ilmoitti olleensa viime ajat satamassa töissä. Koska herätti ihmetystä miksi ammattimies oli joutunut menemään sekatöihin, ei häntäkään palkattu. Kolmas mies oli vastavalmistunut, jolla ei siis ollut selvitystä kaipaavaa "menneisyyttä". Hänet palkattiin."

Alkuvuodesta on lehdissä ollut useitakin juttuja erilaisista ura-ja työvalmennuksista, TE-toimistojen ostopalveluna hankkimista palveluista työttömien ohjaamiseksi töihin. Jutuissa tietenkin hehkutetaan, kuinka moni on saanut töitä, mutta ei mainita miten käy niille, jotka eivät saa. Esim. Hamk:in järjestämään Ura Ovi -projektiin osallistui 247 työtöntä, joista 30 sai vakituisen ja 63 määräaikaisen työpaikan, opiskelun aloitti 42 (yhteensä 135. jutussa mainittiin 153:lle löytyneen pitkäkestoisen ratkaisun, luku taisi olla väärinpäin). Yli sata jäi edelleen (pitkäaikais)työttömäksi. Pääsevätkö he ikinä uudelleen vastaavanlaiseen projektiin vai ovatko tuomittu "liian vaikeiksi tapauksiksi" lopuksi ikäänsä?

Löysin aiheeseen liittyvän Suvi Pikkusaaren kirjoittaman pdf-kirjan Työ(hön)valmennus on taitolaji . Sieltä seuraava lainaus:

"Työhönvalmentajat tukevat työnteon mahdollisuuksien tasa-arvoa. Tavoitteena on, että myös ne henkilöt, jotka ovat jääneet, jättäytyneet, jätetty tai jäämässä pois avointen työmarkkinoiden ansiotyöstä, saisivat mahdollisuuden henkilökohtaiseen ja riittävään tukeen. Tukea tarjotaan palkkatyöhön pääsemiseksi, toimeentulon tavoittelemiseksi ja elintason vahvistamiseksi. Työhönvalmennuksen ensisijainen päämäärä ei siten ole henkilöiden työelämäosallisuuden lisääminen palveluilla, aktiiviseen kansalaisuuteen osallistaminen työtoiminnassa tai syrjäytymisen ehkäiseminen kuntoutujayhteisöissä. Aktiivinen kansalaisuus ja osallisuus yhteiskunnassa voivat olla tärkeitä ja merkityksellisiä tekijöitä niille henkilöille, jotka omasta tahdostaan eivät ole halukkaita palkkatyöhön työllistymään. Kaikkien työtä toivovien henkilöiden työhönvalmennuksen tavoite ja valmennuksen toivottu lopputulos on kuitenkin yksiselitteinen."

Tämä kyllä antaa jonkinlaisen selityksen siihen, miksi oma työvalmennukseni päättyi nollatulokseen; koska ei (palkka)työtä löytynyt, ei sitten yritetty saada muutakaan (esim. työkokeilu ilman ennakkolupausta työsuhteesta). Samasta julkaisusta (kuten loputkin vihreät lainaukset):

"Valmentajien tulee antaa mahdollisuus innostua palkkatyöhön työllistymisestä. Ratkaisuksi valmennuksessa ei riitä työn tekemisen ilo tai syrjäytymisuhkan poistaminen valmennusyhteistyön ajaksi. Työhönvalmentajan pitää pystyä toimimaan palveluun liittyvän arvolupauksen mukaisesti. Palvelun ja toiminnan tulee olla lupauksensa mittaista, aidosti työllistymistä ja työhön pystymistä edistävää."

No onneksi en innostunut palkkatyöhön työllistymisestä. Pettymys olisi ollut paljon kovempi, kun niin ei käynytkään.

"Valmentajien työn tarkoituksena ei ole muokata työllistyjää työn näköiseksi tai muuttaa häntä, vaan ennen kaikkea löytää sellaista työtä, missä työllistyjä voi olla parhaimmillaan omana itsenään."

"Jos työllistymisen mahdollisuuteen uskotaan vain näennäisesti, velvollisuudentunteesta tai tehtävän puolesta, putoaa aidolta työllistymisratkaisun tavoittelulta puhti ja pohja pois. Epätodennäköistä ei kannata eikä jaksa tavoitella sen paremmin työhönvalmentaja kuin työhön valmentautujakaan."

Enempää samaa mieltää ei voi olla. Vielä lainaus kohdasta, jonka otsikko on Varasuunnitelma:

"Kirjataan sellaisia vaihtoehtoja, jotka voisivat tulla kysymykseen tilanteessa, jossa ensisijainen päämäärä ei toteudu kokonaisuudessaan tai täysin toivotulla tavalla. Mallinnetaan vaihtoehtoja, jotka voisivat tuottaa saman lopputuloksen tai sitä sivuavan ratkaisun eri tavalla toteutettuna. Vaihtoehtoja tulisi olla mielellään 3–5."

Ei tehty varasuunnitelmia eikä mitään loppulausuntoa, tai en minä ainakaan ole nähnyt. Mielenkiintoista olisi kyllä tietää, minkälainen lausunto valmennuksesta lähti TE-toimistolle.

" Kun uskoa asiakkaan työllistymismahdollisuuksiin ei ole tai jos luottamus työllistymiseen ei ole aitoa, työhönvalmentajan tarjoamasta valmennuspalvelusta voi muodostua vakuuttamisen ja vallankäytön väline. Palvelu voi tuottaa virheellisesti sellaista tietoa, joka on merkittävänä haittana työllistymisen seuraavissa vaiheissa. Jos palvelun tulos on, että asiakkaan työkyky on heikko ja työllistymisen todennäköisyys vähäinen tai olematon, muodostuu työhönvalmentajan tehtäväksi työhön valmentamisen sijaan asiakkaan sopeuttaminen palvelussa todettuun tilanteeseen ja käsittely työn toivosta luopumiseksi."

Tämä oli vielä pakko lainata tähän lopuksi, vaikka ei näitä varmaankaan kukaan jaksa lukea.