perjantai 31. heinäkuuta 2015

Helteetön heinäkuu

Heinäkuun kirppislöytöjä, osa 38

Olikohan kolme päivää, kun lämpötila ylitti 25 astetta? Kylmin kesä sitten vuoden 1962. Niin kylmää ja märkää, etten oikein muista, mitä ostin kirpparilta tässä kuussa. Ja sentään kävin kirppareilla kuudella eri paikkakunnalla.
  • Musta nahkatakki
  • Oranssi ohut ulkoilutakki
  • Vihreä-valkoinen tuubihuivi
  • Keltainen tuubihuivi
  • Musta New York City -huppari
  • Vogue-iltalaukku
  • Harmaa pehmopingviini
  • Late Lammas -kippo
  • Pinkki pitkähkö Adidas-huppari
  • Hopeanvärinen huppari
  • 2 New York -aiheista seinäkoukkua
P.S. Ja ehdinhän viime viikolla taas varaamaan kirpparipöydänkin, aloitukseen vielä melkein kolme viikkoa

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Daphne du Maurier: Linnut

Kirja viikossa, osa 59

Daphne du Maurier on kirjoittanut Rebekan, kirjan josta tehdyn musikaalin olen nähnyt pari kertaa, minisarjan kerran ja Alfred Hitchcockin ohjaaman elokuvan pari kertaa. Olen lukenut myös hänen kirjansa Serkkuni Raakel ja Talo rannalla, joten tartuin tähän nähdessäni sen kirjastossa.

Kirjassa on viisi novellia, tunnetuin tietysti Linnut, josta Hitchcock on saanut idean samannimiseen elokuvaansa ja joka, siis elokuva, on selvästi inspiroinut kirjan kansikuvakuvittajaa; kuva ei ole novellin mistään kohdasta.

Muutenkin elokuva on aivan eri asia kuin novelli, jossa linnut hyökkäävät pikkukylään Englannin rannikolla, ja jossa on selvästi viitteitä 50-luvun atomisotapelosta.

Muut novellit ovat Omenapuu, Pikku valokuvaaja, Alibi ja Rajatapaus. Kaikissa on lopussa joku yllättävä käänne, ja viimeistä lukuunottamatta ihan viihdyttävää lukemista.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Kesäteatterissa: Zorro

Nurmijärvellä Taaborinvuoren kesäteatterissa katsomassa näytelmä Zorro. Onneksi suurin osa katsomosta ja näyttämö oli katettu, satoi melkein koko ajan.

Muistaakseni näytelmää mainostettiin musikaalina, mutta eipä siinä kovin montaa laulua ollut, eikä kuorokohtauksia ollenkaan. Vaikeaa se ehkä olisi ollutkin, koko näytelmästä kun selvittiin kymmenellä näyttelijällä.

Ihan hyvä kuitenkin. Muutama hauska kohtaus, ja vaikka kyseessä oli ennakkoensi-ilta, näytteleminen oli sujuvaa eikä vuorosanoissa takelleltu. Pientä häiriötä vain ylilentävistaä koneista ja hälytysajoneuvoista läheiseltä tieltä.

Teatteri oli kyllä aika erikoisessa paikassa, todellakin "vuoren" huipulla erittäin luonnonkauniilla paikalla.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Simon Travaglia: Bastard Operator from Hell

Kirja viikossa, osa 58

In disk space, nobody can hear you scream.

Joskus ihan sattumalta tuli poimittua 50:llä sentillä kirpparilta. Kirja sijoittuu yliopiston tietokonekeskukseen päähenkilönään jonkin sortin ATK-tukihenkilö. Koska kirja on vanha (vuodelta 2001) käytössä on vielä levykkeitä ja nauhavarmuuskopioita, mutta muuten tapahtumat voisivat olla mistä tahansa vastaavasta paikasta.

Tukihenkilön neuvot apua pyytäville ovat näköjään samat kuin esim. Sastamalan Tukipalvelun ylimielisten tyyppien neuvot: "tarkista virtajohto", "sammuta ja käynnistä uudelleen" jne. Apua ja neuvoja pyytävää pidettiin tyhmänä ja turhaan häiritsevänä. Jos ongelma vaati paikan päällä käyntiä, sitä sai pyytää kerran jos toisenkin ja sittenkin yleensä turhaan.

Kirjan päähenkilö on sentään käyttänyt luovuuttaan sen verran, että on tehnyt listan selityksistä, joita käyttää, kun on ensin itse tuhonnut opiskelijoiden ja henkilökunnan tiedostoja tai muuten sotkenut asioita. Listassa ovat mm:
  • Elektromagneettinen säteily satelliittiromusta
  • Staattinen sähkö nailonalusvaatteista
  • Maapallon lämpeneminen
  • Häiriö luottokortin magneettiraidasta
jne. jne. No noista sai jo käsityksen. Seuraavassa lainauksessa päähenkilö opettaa uutta työntekijää:

"What we do for the users?"
"What they want?"
"No."
"What we think they want?"
"No."
"What we want?"
"No."
"I don't know!"
"I see. Well, the answer is, we do nothing for users. We do things to users. It,s a fine distinction, but an important one all the same. Now, what we do to users?"
"What we want?"
"Exactly. And why do we do it?"
"Because they deserve it?"
"No."
"To convince users not to call?"
"No again. We do what we do because we enjoy it. And because we can get away with it."

Ihan elävästä elämästä tämäkin tilanne varmaan, ja näiden kohtien vuoksi kirjan jaksoi lukea, vaikka siinä olikin paljon saman toistoa. Jatko-osakin on olemassa, mutta ei kuulu ehdottomasti luettavien listalle.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Lähde etelään...

...sanoi Google Mapsin navigaattori juuri kun olimme "saapumassa kohteeseen" eli Tuupovaaran Konnunniemeen viettämään myöhästynyttä juhannusta.


Torstai 9.7.

Hyvinkää - Tuupovaara. Lahdessa pari kolme kirppistä ja jotain pientä; Juvalla lohisalaatti ABCllä ja extraherkullista tuoretta rieskaa, jota helposti söi liikaa...   460 km


Perjantai 10.7.

Aamulla saunapuiden kantoa, päivällä pikainen Ilomantsin kierros: kirkot ja Hermannin viinitilan myymälä. Takaisin Tuupovaaraan ja kovan ukkosen keskelle; iski salaman tosi lähelle navetan päätyyn ja katkaisi sähköt, myöhemmin todettiin sähköpaimenen keskusyksikön hajonneen tuusan nuuskaksi. Sähköt palasivat vasta kymmenen jälkeen illalla, mutta silloin istuin vielä autossa paluumatkalla Sulkavalta, jossa ei ihan ehditty lossille saakka (kantavuusvaroitukset ainakin 20 km ennen...)    480 km

Lauantai 11.7.

Puhoksen Perinnepäivät Kiteen Puhoksella. Vanhoja autoja, traktoreita, mopoja, moottoripyöriä; tukkilaisnäytös, käsityölaisiä, vanha mylly ja koski... Myytävänä mm. paljon käytetyistä kahvipusseista tehtyjä tuotteita, uutta kansanperinnettä kai tuohen korvaaminen foliolla; joutsenet olivat kyllä niin upeita, että pakko ostaa yksi...Paluu vm. -62 Ford Zephyrillä; matkustusmukavuus ei ihan nykyaikaa, ja äänestä kuuli, kuinka bensaa paloi.     160 km

Sunnuntai 12.7.

Möhkön ruukkipäivä Ilomantsin Möhkössä, jossa joskus ennen eli 1837 - 1907 on toiminut rautaruukki, sittemmin metsätyökeskus ja joka nyt on jonkilainen museoalue suunnilleen keskellä ei mitään. Myös erilaisia työnäytöksiä ja tukkilaisia sekä maailman erikoisimmassa paikassa sijaitseva minikokoinen kirppis: vanhassa rannelle nostetussa proomussa nimeltään Möhkön Manta.  120 km

Takki, jonka upeita värejä valokuva
ei valitettavasti toista.
Maanantai 13.7.

Joensuun kirpparikierros, neljä kirpparia ja jotain pientä löytyi, erityismainintana upea pinkki-musta collegekankainen takki. Paluumatkalla Selkien kylän ja upeiden näköalojen kautta Jakokosken museokanavalla. Möhköäkin keskemmällä ei mitään. Paluumatkalla upea sateenkaari, ja pikainen pysähtyminen Haarajoen museosillalla.   160 km

Tiistai 14.7.

Taas Joensuussa, ihan muuten vaan matkaseurana. Enimmäkseen odottamista autossa, paluu Kiihtelysvaaran kautta.   110 km

Keskiviikko 15.7.

Paluu Hyvinkäälle, itäistä reittiä Imatran ja Lappeenrannan kautta.   450 km


Yhteensä noin 1940 km autossa istumista. Tunneissakin aika paljon. Ylimääräistä vapaa-aikaa ei juuri jäänyt. Yhden ohuen kirjan ehdin lukea (siitä myöhemmin), mutta ei yhtään päiväunia eikä muuta loikoilua. Saunan lämmitin viidesti, joka kerta yhdellä tulitikulla. Mikä on aika hyvin minulta.

Pari ekaa päivää oli hiostavan kosteaa, ukkosta ilmassa, mutta sitten viileni. Sunnuntai taisi olla kylmin päivä. T-paitoja ei tarvittu, pitkiä kalsareita kyllä. Hyttysiä ja mäkäräisiä riitti kylmästä huolimatta. Oikein kesä- ja lomatunnelmaan ei päässyt, mutta kiva reissu silti!

.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Elokuvissa: Kätyrit

Itse Ilkimys -elokuvien pienet keltaiset Kätyrit saivat oman elokuvan! Eihän siinä mitään järkeä ollut, mutta hauskaa kyllä. Oli jokin juonentapainenkin, ja kaikenlaisia viittauksia sinne tänne.

Improvisoitu omenakakku

Piti tehdä viemisiksi Vironperän vieraskakku -niminen kakku, johon tulee omenahilloa. Ja hyvin (huonosti) kun kaikki oli suunniteltu niinkuin aina, hillot olivat jossain ihan muualla kuin leivontapaikalla. Eli nopeasti improvisoiden omenahillon tilalle omenapaloja:

3 dl omenamehua
3 dl sokeria
2 tl soodaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
1 tl inkivääriä
1 dl voisulaa
1 dl omenahilloa (eli tällä kertaa omenaa)

Mehu (voi käyttää myös maitoa tai piimää) ja sokeri sekoitetaan, ja lisätään muut aineet. Paistetaan 180-200 asteessa noin tunti.

Kakkutaikina tuoksuu aivan piparilta kanelin ja inkiväärin vuoksi, ja lopputulos on melko tumma. Toivottavasti hyvä, ainakin on aina ennen ollut!

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Työttömyyskatsaus 7/2015

Pari lehtijuttua parin viime päivän aikana todellisesta epäkohdasta, joka kumma kyllä on mediassa huomatta vasta äskettäin, eli kuntouttavasta työtoiminnasta josta käytän jatkossa nimeä KT:

Työtön turhautuu jatkuvilla kursseilla (Aamulehti 5.7.2015)

Kurssilla istuvat työttömät kokevat, että heitä nöyryytetään luennoimalla porkkanan terveellisyydestä. Nämä ihmiset eivät tarvitse kuntoutusta, vaan työtä.

Lehtijuttu kertoo kolmesta kuntouttavan työtoiminnan ikiliikkujaan jumiutetusta työttömästä, joista vain yksi on suostunut esiintymään nimellään. Ihmettelin ensin, miksi niin, eikö selvästi epäoikeudenmukaisesta kohtelusta voisi kertoa nimellään, mutta luultavasti ko. henkilöt pelkäävät mahdollisten työnantajien silmissä leimaantumista.

Nämä työttömät on Nokialla vääristellyillä lupauksilla pakotettu kuka minnekin, mutta aina "kuntouttavan työtoiminnan" sopimuksella.

"Työtön Jari Mäntylä luuli pääsevänsä sähköalan ammattiaan vastaavaan työkokeiluun kaupungille. Sen sijaan hän päätyi kolmeksi kuukaudeksi kunnan järjestämään kuntouttavaan työtoimintaan.
- Se oli vääristeltyä totuutta, vastoin alkuperäisiä lupauksia, pettynyt Mäntylä huokaa."

Ei tainnut olla hänenkään kohdallaan ensimmäinen petetty lupaus, sillä mies on työskennellyt varastomiehenä, elektroniikan purku- ja kierrätystöissä ja autoalan korjaushommissa sekä toiminut rakennusapulaisena ja suurmoduuliasentajana. Hän on ruuvannut kasaan konttiasuntoja asunnottomille, kärrännyt ruumiita terveyskeskuksessa ja putsannut räjähtäneen paskaputken jälkiä.

"- Kaiken tämän tein yhdeksän euron päiväkorvauksella. Työkaverit paiskivat vieressäni samoja hommia täydellä palkalla."

Niin, tämähän on yksi KTn pahimmista ominaisuuksista. Teet normaalia työtä normaalin työajan, mutta et saa palkkaa, ei kerry eläkettä eikä lomaa eikä oikeutta ansioturvaan.

"Työtön, pian eläkeikäinen Karita on osallistunut Mäntylän tavoin selkokieliselle lukihäiriöluennolle, vaikka on ammatiltaan toimittaja ja yrittäjä. Ravitsemusasiantuntijan luennolla hän on kuullut, että porkkana on terveellistä.
- Ei kai kuntouttavan työtoiminnan tavoite voi olla se, että osallistujan omanarvontunto romahtaa, hän kysyy."

Kyllä, KTn tavoite on juuri tuo, työttömän omanarvon- ja itsetunnon romahduttaminen. Eihän sitä äänneen myönnetä, mutta kaikki sen tietävät.

"Samoilla luennoilla on istunut myös Mikko, työtön opettaja, joka saisi alaansa vastaavia töitä korkeintaan pätkätöinä toiselta puolen maata. Mikko käy kuntouttavassa työtoiminnassa, vaikka se on viimesijainen palvelu. Siihen ohjataan ihminen, joka ei kykene työhön tai muuhun työttömiä aktivoivaan toimintaan."

Lain mukaan KTn pitäisi olla viimesijainen palvelu. Miksi sinne siis pakotetaan lähes kuka tahansa työtön?

Kuntien on maksettava puolet työmarkkinatuesta jo 300 työttömyyspäivän jälkeen. Maksaja vaihtuu, jos kunta aktivoi pitkäaikaistyöttömän kuntouttavaan työtoimintaan, joka on kunnan vastuulla oleva, työllistymistä edistävä palvelu. Aktiivitoimien aikana valtio maksaa koko työmarkkinatuen eli kunta säästää. Samalla tilastot siistiytyivät, sillä kuntouttavassa työtoiminnassa olevia ei lasketa työttömien kokonaislukuun. Heidät tilastoidaan erikseen "työllistymistä edistävissä palveluissa".

Siis säästön ja tilastojen kaunistelun vuoksi.

"- Työttömien riistoa halpatyövoimaksi kutsutaan nykyään sosiaalipalveluksi ja kuntoutukseksi, nettiblogisti Henri Autero täsmentää ja manaa sitä, että keppiä annetaan kahteen suuntaan: valtio rokottaa kuntia, jos ne eivät aktivoi työttömiä, ja kunta rokottaa työttömiä, jos he eivät suostu aktivointiin.

Työttömän aktivointi on kuuminta hottia muuallakin kuin Nokialla. Kuntouttavassa työtoiminnassa oli huhtikuun lopussa 19 500 suomalaista. Se on neljänneksen verran enemmän kuin vuotta aiemmin."

Miksi ihmeessä tämä toiminta saa jatkua ja jatkua?