Paitsi muistoja, pari viikkoa sitten lukemani suomalaisen mainonnan historiakirja herätti ajatuksia asiasta, joka ei siihen tuntuisi liittyvän mitenkään: kehitysavusta. Mistä tarjoaa hyvän näkökulman Aamulehden juttu tammikuulta (ko. lehti onkin odottanut aikaa tämän kirjoittamiseen jo melkein kaksi kuukautta, nyt voin sitten lopultakin poistaa sen!).

Kehitysapua jaetaan liikaa ja liian kauan (Aamulehti 17.1.2015)

Ulkoasiainneuvos Matti Kääriäinen näki kehitysavun arkea vuosikymmenten ajan. Kaivoja tehtiin, tehtaita nousi, mutta köyhyys ei kadonnut mihinkään. Lopulta hänen oli myönnettävä kiusallinen totuus: kehitysapu ei toimi, eikä sen tehottomuus kiinnosta ketään.

Jutun ydin on se tosiasia, että monet Afrikan köyhimmät maat ovat kehityksessään niin kaukana länsimaista, etteivät länsimaiden keinot ja yritys viedä demokratiaa toimi siellä: "Unohdetaan, että meilläkin on ollut omaan hyvinvointiimme satojen vuosien matka. Köyhimmissä maissa (BKT alle 300 $/vuosi) ei ole demokratian kannalta tarpeellisia rakenteita, kuten toimivaa oikeuslaitosta, poliisia ja vapaata mediaa.

Ei tunneta yhtään maata, joka olisi ensin siirtynyt demokratiaan, laittanut hallintonsa kuntoon, alkanut kunnioittaa ihmisoikeuksia ja vasta sitten alkanut kehittyä."

Kehitysapurahat valuvat enimmäkseen suoraan köyhien maiden johtajien taskuihin, eikä heillä ole minkäänlaista kiinnostusta käyttää niitä ongelmien ratkaisuun.

"Tietämätön ja voimaton kansa on heidän oman asemansa edelletys. Johdon valta on mennyttä, jos ihmiset kyselevät, miksi johtajalla on talli täynnä Mersuja."

Kääriäisen mielestä ruoan ja rahan viemisen sijaan pitäisi kehittää Afrikan omaa maanviljelystä ja erityisesti maiden välistä logistiikkaa. Hätäapua tarvitaan kriiseissä, mutta sitä pitäisi antaa erittäin rajallisesti ja lyhytaikaisesti. On harhaa, että nenäpäivillä ja joululahjavuohilla olisi laajempaa vaikutusta. Päinvastoin, paikallinen ja yksittäisiin ihmisiin tai ryhmiin kohdistuva apu voi aiheuttaa kateutta ja aggressiivisuutta, joka vain pahentaa tilannetta.

Itse ajattelen juuri näin, enkä sen vuoksi lahjoita keräyksiin. Mutta miten tämä sitten liittyy siihen mainoskirjaan? No, sehän oli yhteiskuntahistoriaa, jota lukiessa ymmärtää, että yhteiskuntien vain on käytävä läpi tietyt vaiheet kehittyäkseen. Ei voi hypätä kivikaudesta eikä edes keskiajasta nykyaikaan noin vain.