torstai 31. joulukuuta 2015

Vielä vähemmän

Joulukuun kirppislöytöjä, osa 43:
  • Neljä pientä pingviiniä
  • Kapselikorvikset
  • Läpinäkyvät kartiokorvikset
  • Diddl-avaimenperä 
  • 2 Kiroileva siili -jääkaappimagneettia
  • Jouluyö, juhlayö -kuusenkoriste
Vuosi päättyy ikävästi, kun pyörävarastossa hajotettiin tänään vanha Carraro-maastopyöräni. Pyörällähän ei mitään rahallista arvoa ollut, ja takavaihtajakin hajosi viime viikolla, mutta harmittaa aivan käsittämättömän paljon. Kun niin moni muukin asia harmittaa, ja sitten tulee tämmöinen ihan konkreettinen harmi siihen päälle...ei kyllä ole uudenvuodenfiiliksiä ollenkaan!

tiistai 29. joulukuuta 2015

Työttömyyskatsaus 12/2015

Ja koko vuoden viimeinen...hallitus ja eduskuntakaan eivät enää ehdi tehdä työttömiä rankaisevia
päätöksiä tänä vuonna, koska ovat lomalla.

Kuukauden mieleenjäänein uutinen työttömyyden saralta:

Usko ja toivo auttavat työllistymään (Aamulehti 13.12.2015)

"Seurantatutkimuksen mukaan työnhaun ja ammatinvaihdon onnistumisessa avainasemassa on toiveikkuuden ja luottamuksen säilyminen. Työllistymisen mahdollisuuden tiedetään heikentyvän nopeasti työttömyyden pitkittyessä, mikä johtuu osittain työttömiin kohdistuvasta leimasta." (Aamuset 4.12.2015)

Näitä itsestäänselvyyksiä on tutkinut Tuija Karonen-Kannisto väitöskirjassaan https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/117697/AnnalesC414Kannisto-Karonen-diss.pdf?sequence=2.

Valitus toi moitteet Pirkanmaan TE-toimistolle (Aamulehti 20.12.2015)

Tamperelainen Petteri Vasenius sai TE-toimistolta kirjeen, jossa työttömyysetuuden menettämisen uhalla vaadittiin osallistumaan ulkopuolisen toimijan järjestämään uravalmennukseen. Kutsusta puuttui puhelinnumero, josta olisi voinut saada lisätietoa, eikä TE-toimiston julkisissa numeroissa asiasta tiedetty mitään. Merkittävintä oli kuitenkin väärä uhkaus työttömyysetuuden menetyksestä, sillä sellainen ei ollut mahdollista.

Kuinka moni jaksaa ryhtyä tuollaista asiaa selvittelemään ja vain menettää yöunensa moisten uhkailujen vuoksi?

"Kirjeessä ei ollut TE-toimiston mukaan kenenkään yksittäisen asiantuntijan nimeä, koska puhelut ja sähköpostiviestit vaikeuttaisivat palvelun hallintaa." (Aamulehti 20.12.2015)

Niin, pitäähän työttömiä voida pompotella ja määräille sinne tänne ilman, että nämä vaikeuttaisivat asioita kyselyillä ja tiedusteluilla. Sinne vaan minne käsketään!

Työvalmennuskin sitten loppui Joulun alla. Sehän ei sitten johtanut yhtään mihinkään, ainoastaan kahteen täysin turhaan avoimeen hakemukseen, jotka ovat ajat sitten siirretty lukematta roskapostikansioihin. Viimeinen ehdotus oli jonkin lomaketehtaan rekrykoulutus, josta olisi mahdollisesti palkattu 3-6 henkeä nollatuntisopiksella sinne tehtaalle. Siis 0 - 40 h/vko. Enpä taida.



perjantai 25. joulukuuta 2015

Joululahjoja 2015

Jotain sentään (ja paljonkin) tuli joululahjaksi tänäkin vuonna, eikä pelkästään tiistaina hajonnut maastopyörän takavaihtaja:
  • Asus ZenPad
  • Marilyn-laukku
  • Guess-lompakko
  • 4 lasijoutsenta
  • 3 pingviiniä
  • New York -verhokappa
  • Eiffeltorni-kuusenkoriste
  • Kenkäkuusenkoristeita
  • 2 Kuusenkoristelaatikkoa
  • Madagascarin Pingviinit -DVD

torstai 17. joulukuuta 2015

Luumukakku ja luumusydämet

Muistan joskus tehneeni tälläisen, mutta sitten en löytänytkään ohjetta eilen mistään. Lopulta sentään Googlesta, taisi olla Savon Sanomien ohje muutaman vuoden takaa:

200 g kuivattuja luumuja
1 dl glögiä (tai rommia*)
200 g margariinia
2 dl fariinisokeria
1 tl vanilliinisokeria
2 munaa
1 tlk ranskankermaa
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta

Liota pilkotut luumut yön yli glögissä. Vaahdota margariini ja sokeri, lisää munat, ranskankerma ja muut aineet, lopuksi liotetut luumut. Paista 175 asteessa noin tunti.

Leivoin myös vaaleita pikkuleipiä, joiden väliin tulee luumumarmeladia. Ohje on ikivanha:

250 g margariinia
1½ dl sokeria
1 muna
2 tl vanilliinisokeria
1 tl leivinjauhetta
4 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja

Pehmeä margariini (älä sulata!) ja sokeri sekoitetaan ja lisätään muut aineet. Annetaan jähmettyä jääkaapissa noin tunti ja leivotaan pipareiksi. Paistetaan 200 asteessa muutama minuutti.

Kuten kuvasta näkyy, tein koemielessä taikinasta myös muutaman joutsenen. Ei kannata, taikina on kypsaänäkin niin haurasta, että kaulat katkesivat, ja sitäpaitsi piparit kypsyvät äkkiä liikaa.

*Kuka malttaisi tuhlata rommia luumujen liotukseen?

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

Satu Vesihiidestä ja Kultasirkusta

Hyvinkääläinen harrastajateatteri Päivölä esittää (vielä 3 kertaa) Hyvinkääsalissa näytelmää Satu Vesihiidestä ja Kultasirkusta. Pari viikkoa sitten tuppauduin mukaan lavasteiden kasaamiseen ja purkamiseen, ja siinä sitä onkin mennyt aika monta iltaa. Ja vielä ne kolme...

Näytelmän näin muutaman kerran, viimeksi kenraaliharjoituksissa. Selkä ei toistaiseksi kestä useamman kerran istumista.

Näytelmä perustuu Anni Swanin yli 100 vuotta vanhaan satuun, ja ikä tietysti näkyy. Ja onhan se muutenkin suunnattu lapsille: parhaiten sen ehkä ymmärtää, jos on joskus lukenut tai kuullut ko. sadun. Minulle jäi muutamia omituisia aukkokohtia, jotka eivät missään kohtaa saa selitystä.

Näytelmä on virallisesti musiikkinäytelmä, ja siinä onkin aika monta laulua, jotka liittyvät tarinaan saumattomasti. Sitä en ihan ymmärrä, miksi vanha 70-luvun discobiisi "Lady Marmalade" on valittu näytelmän ainoaksi "ulkopuoliseksi" lauluksi; se ei liity tarinaan sitten millään eikä edes puvustuksessa jonkin verran käytettyyn steampunk-tyyliin. Onneksi sitä lopullisessa versiossa siirrettiin enemmänkin yhden kohtauksen taustamusiikiksi, eikä se enää pomppaa silmille ja korville niin paljon.

Muuten kyllä näytelmä on ihan hyvä, vain niin erilainen kuin mitä on tullut katsottua, mutta varmasti sopiva kohderyhmälleen eli lapsille, ja näyttelijät osaavat asiansa. Kovan työn ovat tehneet vain seitsemän esityskerran vuoksi. Tänään oli tosin jotain puhetta mahdollisista koululaisnäytännöistä keväällä.

Minä siis olen vain osallistunut lavasteiden kantamiseen, kokoamiseen ja purkamiseen. Kalastajamökin katon maalasin yhtenä päivänä tummemmaksi, mutta ei sen enempää.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Kerrankin onnistuneet piparit

Viime vuonnakin meni täysin pieleen, venyivät uunissa muodottomiksi. Päätin kokeilla paria pikku muutosta:
  • Vanhan koulun kotitaloustunnilta saadun ja käsin kopioidun ohjeen voi heittää roskiin. Siinä ei ole edes kaikkia mausteita (meillä kotona kun ei semmoisia käytetty) mutta liikaa soodaa.
  • Ennen kiehautin vain siirapin, sokerin ja mausteet ja kaadoin ne kulhoon kylmä(hkö)n margariinin päälle, mutta nyt laitoin sen margariinin samaan kattilaan.
  • Kuumensin uunin valmiiksi, ja paistoin joka pellillisen heti kun se oli täynnä. Paistamattomat piparit eivät ehtineet "sulaa" kuumassa keittiössä.
Nyt ainakin lopputulos näytti aika hyvältä, vaikka taikina aamulla jääkaapissa olikin oudon epätasaisen näköistä. Olisi pitänyt jaksaa illalla sekoittaa tehokkaamin.


Ohjeena käytin ensimmäistä Googlen hakusanalla "Paraisten piparit" löytämää:

3 dl siirappia
4 dl sokeria
500 g margariinia
4 tl kanelia
4 tl inkivääriä
4 tl neilikkaa
2 tl suolaa
4 munaa
4 tl soodaa
1 kg jauhoja

Siirappi, sokeri, mausteet ja margariini kiehautetaan, annetaan jäähtyä, lisätään muut aineet ja sekoitaan hyvin. Annetaan jäähtyä jääkaapissa yön yli, mieluiten jossain laakeassa astiassa (esim. iso vuoka) leivinpaperin päällä, niin sen käyttäminen on helpompaa.

Taikinaa kannattaa ottaa esille mahd. vähän, ettei se pehmene liikaa. Leivotaan pipareiksi (vahvuus n. 3 mm) ja paistetaan 200 asteessa 5 minuuttia.

lauantai 5. joulukuuta 2015

Gloria Steinem: Marilyn, Norma Jeane

Kirja viikossa, osa 69

Takakansitekstissä kirjan kerrotaan rakentuvan valokuvaaja George Barrisin Marilynistä kolme viikkoa ennen tämän kuolemaa ottamien kuvien ympärille, mutta kuvat ja teksti ovatkin kyllä ihan eri osioita.

Tekstiosuudessa käydään läpi Marilynin elämä melko nopeasti, joskin johdonmukaisesti ja sen jälkeen eri näkökulmista: naiseuden, kauneuden, Marilynin elämän miesten, tulevaisuuden jota ei tullut...

Gloria Steinem on tunnettu feministi mutta ei silti suhtaudu Marilyniin tyhmänä blondia, vaan yrittää ymmärtää tämän valintoja ja aikakauden, taustan ja ympäristön vaikutusta niihin.

Ihan hyvä kirja kaikkien niiden parinkymmenen Marilyn-elämäkerran joukossa, jotka olen lukenut.

"It is the lost possibilities of Marilyn Monroe that capture our imaginations. It was the lost Norma Jeane, looking out of Marilyn's eyes, who captured our hearts."

tiistai 1. joulukuuta 2015

Aika vähän...onneksi

...siis kirpparilöytöjä marraskuussa. Olen jo aiemminkin sanonut, että kun pitää kirpparipöytää, tulee
ostettua vähemmän. Mutta jotain kuitenkin, eli Marraskuun kirpparilöytöjä, osa 42:

  • Painajainen ennen joulua -huppari
  • Pinkit farkut
  • Metallinen sydänavaimenperä
  • Hopeanväriset kiemurakorvikset
  • Om Nom -pehmo
  • Takki 15 € (Poizen Industries, n. 80 €)
Tämä päivitys myöhästyi päivällä muiden kiireiden vuoksi. Tänään ehdin sen verran kirppareille, että todistin Tingi & Tongin nimen oikeaksi: joku nainen oli tyhjentämässä pöytäänsä, jossa oli upea lasijoutsen, 5 €. Sanoin, että ostaisin sen, jos olisi vähän halvempi ja tarjosin kolmea euroa. Sain joutsenen sillä, maksoin suoraan enkä kassan kautta.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Walter de Camp: Ja homot loivat naisen

Kirja viikossa, osa 68

Kuulin tästä kirjasta Ylen Kultakukume-ohjelmassa ja päätin lainata, kun kirjastosta sattui löytymään. Nyt kyllä tuntuu, että oli jotenkin turha kirja luettavaksi.

Kirjoittajan "suuri ja uusi" havainto on ollut se, että koska useimmat tunnetuimmat muotisuunnittelijat ovat olleet homoja, niin homot ovat päättäneet miten naisten milloinkin tulee pukeutua. Ja se näkyy eniten vaatteiden epäkäytännöllisyytenä ja epämukavuutena; koska homojen ei tarvitse itse pukeutua ko. vaatteisiin, näillä seikoilla ei ole mitään väliä.

No, aika suoraviivaista yksinkertaistamista; korsetit, korkokengät ja muut oli keksitty jo paljon ennen Christian Dioria, joka on kirjassa esitellyistä suunnittelijoista ensimmäinen. Hänen lisäkseen esitellään kahdeksan muuta suunnittelijaa aikajärjestyksessä.

"Pierre Cardinia naisen vartalo, naisen kurvit ja linjat eivät kiinnostaneet lainkaan. Miksi niiden olisi pitänyt kiinnostaa? "Kun muotoilen puvun, en muotoile sitä naisen vartalon ympärille. Muotoilen puvun ja laitan naisen sitten sen sisään."

Kaikki esittelyt toistavat samaa kaavaa: kuinka äidin poika kiinnostui vaatteista ja pääsi sitten lahjakkaana melko helpostikin sisään muotialalle. Lapsuusaikojen esittelyihin käytetään paljon enemmän aikaa kuin varsinaisen uran, ja vähäiset kuvat eivät auta hahmottamaan, millaista muotia kuin on luonut.

Minua lukijana haittasivat myös virheet: asiavirheet (käytetään ilmaisua "vuosituhannen vaihde" vaikka kyse on 1800- ja 1900 -lukujen vaihteesta) ja muutamat väärin kirjoitetut nimet, jotka eivät ole ainakaan käännösvirheitä, koska kirjoittaja on suomalainen.

Tekstin epäjohdonmukaisuus on myös välillä häiritsevää. Esim. Gianni Versacesta kertova luku siirtyy välillä esittelemään Emilio Puccin. Lukija odottaa jotain aasinsiltaa Versaceen, esim. hänen Puccin printtejä jäljitteleviin kankaisiinsa, mutta sellaista ei tule. Samoin muissakin luvuissa jokin asia tulee esille parikin kertaa kuin uutena asiana.

Kaiken kaikkiaan kirja, jota lukiessa tuli ensimmäisen kerran mieleen, että se olisi kaivannut kunnon kustannustoimittajaa ja oikolukua, ja nimien oikeinkirjoituksen tarkistamista.

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Ihan liikaa tavaraa...

...tänään aloitetulla kirpparipöydällä. En ymmärrä, mistä sitä tulikin niin paljon, ja vielä olisi kolme arkkia (120 kpl) hintalapputarroja käyttämättä.

Viime kerralla jotenkin tuntui, että myytäväksi sopiva tavara alkaisi pikku hiljaa loppua, mutta ei...jostain vain ilmestyy koko ajan lisää. Ja nyt tietenkin joulukoristeita, joita ei kannata muuhun vuodenaikaan myydä.

P.S. Ihan toinen asia...kummallista, miten huonosti tänä vuonna on kaupoissa seinäkalentereita, siis vuodelle 2016. Ei yhtäkään sellaista Marilyn Monroe- tai New York -kalenteria, joita olen ennen ostanut, ei edes Akateemisessa tai Suomalaisessa kirjakaupassa. Tilata voisi nettikaupasta, mutta haluaisin nähdä kalenterin ensin. Ja onhan niissä se ongelma, että viikko alkaa sunnuntaista...

Onhan se tietysti vähän turhaa tuhlaustakin, maksaa 15 € jostain, minkä voisi tehdä melkein ilmaiseksi vaikka Publisher-ohjelmalla. Pitää kai vain suunnitella sitäkin.

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pikkujoulu

Tämän vuoden ainoa pikkujouluksi luokiteltava tapahtuma eilen: päivällinen Hotelli Tornissa Tampereella ja siihen liittyen yöpyminen samaisessa hotellissa.

Plussat
  • Ystävällinen palvelu
  • Ihanan pehmeät tyynyt ja peitot; todella harmi, että niistä ehti nauttia vain yhden lyhyen yön!
  • Runsas ja riittävä aamiainen; mustaamakkaraa!!!
  • Saunat välittömästi kuntosalin yhteydessä
  • Saunat päällä koko päivän viikonloppuisin (tosin ehdin käydä vain sunnuntai-aamuna)
  • Upeat näköalat ylhäältä
Miinukset
  • Sisäänkirjautuminen vasta klo 15; tieto siitä piilotettu hankalaan paikkaan hotellin sivuilla
  • Hissejä täytyi odottaa tolkuttomasti joka kerta, vaikka olivatkin nopeita
  • Kallis lohiannos oli todella pieni ja jätti nälän
  • Näköalaterassi oli suljettu! Miksi?
  • Saunan pesuhuoneessa ei minkäänlaisia pyyhekoukkuja
  • Huonosti löydettävissä tieto, että kuntosalille / saunaan pääsee suoraan hissillä (sijaitsevat -1 -kerroksessa)
Hotelli oli kallein, jossa olemme olleet, mutta viikonlopun kirpparikierros (3) tuli halvaksi: ostin vain euron avaimenperän. Eikä Ikeastakaan juuri mitään, ei ollut tänä vuonna edes kivoja joulukoristeita. Ai niin, Stockmannilta ostin kolme kuusenkoristetta mutta pysyin hyvin budjetisssa, joka on ollut jo vuosia 20 € (siis uusiin kuusenkoristeisiin, kirppareilta saattaa tarttua mukaan muutama vuoden mittaan, mutta niitä en laske).

maanantai 9. marraskuuta 2015

Uimassa uudessa paikassa

Meridan Spinnig- pyörä, vain 199 €
XXLSportissa! Yleensä
paljon kalliimpia.
Hyvinkään Sveitsin uimala on remontin vuoksi suljettu koko talven. Juuri kun viime talvena ehdin innostua uimassa ja kuntosalilla käymisestä! Ihan minne vaan en voi edes mennä uimaan, tarvitsen normaalia lämpimämpää vettä, eikä esim. Riihimäen tai Tervakosken uimahalleissa ole lämminvesialtaita. Lähin on Rajamäessä, siis sinne tänään (http://rajamaen-uh.fi/).

No, olihan se hieno paikka, pari kuukautta sitten avattu remontin jälkeen. Oli lämminvesiallas (+32), kuulemma toinenkin jota en löytänyt, tavallinen sauna ja höyrysauna, ja sisäänkäynti ja pukukopit toimivat elektronisella rannekkeella. Parasta taisi kuitenkin olla kuntosali. Vähän liiankin hienoja laitteita, jotain core-juttuja joita ei kukaan osaa käyttää eikä tavallista selkä- tai vatsapenkkiä ollut ollenkaan. Mutta yläkerrassa upouudet crosstrainerit, juoksumatot ja erilaisia kuntopyöriä.

Tiedä sitten, onko hyvä vai paha, mutta nyt tekee mieli itsellekin hankkia spinnig-kuntopyörä. Ovat vain aika kalliita, ja kun entinenkin, tavallinen, kuntopyörä on vielä aivan kunnossa vaikka onkin melkein 16 vuotta vanha. Ainakin sen tiedä, että jos joskus ostaisi uuden, niin se olisi kyllä spinning-mallia, niin kiva semmoisella on ajaa!

Kuka kumma ostaa blogeista kootun lehden, kun ne voi lukea ilmaiseksi netissä?

Tämä kysymys tuli mieleeni eilen kaupassa, kun lehtihyllyssä bongasin lehden nimeltä Joulublogit; aivan oikein, sinne oli koottu netissä julkaistuja blogikirjoituksia kuvineen. Ja kuvia todella oli enemmän kuin tekstiä. Muistutti vähän sisustuslehtiä tai joulukirjoja, joissa on isoja kuvia epäkäytännöllisistä havu-, käpy- tai piparikoristeista, joita joidenkin mielestä on sitten pakko yrittää väsätä jouluksi, kun "ne ovat muotia".

torstai 5. marraskuuta 2015

Kaura-omenapiirakka

Kuinkahan monta vuotta siitä on, kun viimeksi tein tämän? Joskus vuosia sitten useinkin...

Pohja:

200 g margariinia
1½ dl sokeria
1 muna
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
3/4 dl maitoa

Päälle:

N. 4 dl omenahilloa



Kuorrutus:

100 g margariinia
1½ dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
2-3 dl kaurahiutaleita

Pehmeä margariini ja sokeri sekoitetaan, lisätään muna ja sen jälkeen muut aineet. Taikinan voi taputella jauhotetuin käsin uunipellille. Levitetään päälle hillo. Kuorrutusta varten
margariini sulatetaan ja sekoitetaan muiden aineide kanssa, ja
levitetään hillon päälle. Paistetaan 20-25. min. noin 200 asteessa.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Missä voi ilmoittautua vapaaehtoiseksi perustulokokeiluun?

Hallitus on lopultakin päättänyt toteuttaa perustulokokeilun vuonna 2017. Vielä ei ole päätetty,
minkälaisella ryhmällä sitä kokeillaan, mutta tässä yksi joka on ehdottomasti valmis osallistumaan tähän ihmiskokeeseen. Minne saa ilmoittautua?

Maksettava kuukausittainen rahasummakin on vielä epäselvä. Joko 800 € tai osittainen perustulo 550 €. Mutta mikä on tuo "osittainen perustulo"? Mikä on sen toinen osa? Joka tapauksessa minulle tuo 800 € olisi enemmän kuin nyt saan ansiosidonnaista päivärahaa, ja jopa 550 euroakin olisi enemmän kuin tuolloin vuonna 2017 saamani (?) työmarkkinatuki, joka viimeksi oli noin 520 €/4 vko. Toiseksii parasta olisi, että perustulon saisi sitä erikseen hakematta joka neljäs viikko.

Aamulehden jutuista lauantaina (31.10.2015) ja tänään (3.11.2015) ei selviä, onko perustulo verotettavaa tuloa. Ei kai pitäisi, mutta jos on, niin silloinhan tuo osittainen tulo olisi kyllä liian pieni elämiseen, 20 prosentin veron jälkeen 440 €. Mutta toisaalta asumistukea ei ehdoteta lakkautettavaksi, joten osittaisessa mallissa sen ehkä saisivat edelleen ne, jotka nytkin. Siis en minä.

"Valmistelemme tehtävänannon mukaisesti täyden ja osittaisen perustulon mallit. Täydessä perustulossa ei olisi juuri muita perusturvaetuuksia, joten sen olisi oltava aika korkea, noin 800 euroa kuukaudessa. Osittaisessa perustulossa lähdemme liikkeelle 550 eurosta, koska työmarkkinatuki on nettona sen verran.

Perustulokokeilussa olisi moraalisesti väärin tarjota kenellekään pienempää summaa, Kelan tutkimusjohtaja Olli Kangas painottaa."

Perustuloa tietenkin vastustetaan. Ensinnäkin ne, jotka saavat ansiosidonnaista yli tuon 800 €. Monet saavatkin, mutta eivät hekään ikuisesti. Kyllä kenelle tahansa työmarkkinatuelle tippuvalle tuo summa varmasti kelpaisi. Eniten vastustavat ne (kok.), joiden mielestä se takaisi liian helpon elämän työttömille (erityisesti tässä muistetaan mainita työttömät nuoret). Niin, vielä en ole lukenut yhtään juttua siitä, voitaisiinko perustuloa saava pakottaa osallistumaan älyttömiin aktivointitoimenpiteisiin? Miten pakottaa, jos nykyisin käytettyä keinoa eli uhkausta ottaa pois perusturva (työmarkkinatuki tai toimeentulotuki) ei voisi enää käyttää?

Eivätkö kaikenlaisten työpajojen pomot ja erityisesti kuntouttavan työtoiminnan ohjaajat ole vielä heräänneet? Ei kukaan, toistan EI KUKAAN lähde kuntouttavaan työtoimintaan jos häntä ei voida enää kiristää ja uhkailla millään!!!

Ja sitten vielä siitä kokeilusta eräs seikka, joka kannattaa pistää muistiin:

"Perustuloa on Kelan mielestä välttämätöntä kokeilla sekä jonkin alueen koko väestöllä että valitulla väestöryhmällä koko maassa. Oikeustieteen akatemiaprofessori Kaarlo Tuori ei torppaa maanlaajuista kokeilua.

- En suinkaan sano, että maantieteellinen kriteeri on ainoa mahdollinen. Kokeilun piiriin kuuluva joukko ei saa määräytyä mielivaltaisin perustein. Laissa on määriteltävä kriteerit niin tarkasti, ettei kokeilun järjestämisvaiheessa tapahdu mielivaltaa siinä, ketkä otetaan mukaan. Maantieteellinen kriteeri on selkeä, koska siinä kokeilun toimeenpanijalla ei ole harkintavaltaa."

Se muistettava kohtahan on siis: Laissa on määriteltävä kriteerit niin tarkasti, ettei kokeilun järjestämisvaiheessa tapahdu mielivaltaa siinä, ketkä otetaan mukaan.

Tietenkään tästä kokeilusta puhumattakaan perustulon käyttöönotosta ei kannata iloita ennen kuin asia todella on eduskunnassa päätetty. Ja jos kokeilu tuleekin, sen tavoitteena on selvittää kuinka paljon työllisyys kasvaa perustulon vuoksi. Sehän ei kasva, koska työpaikkoja ei yksinkertaisesti ole eikä pitkään työttömänä olleita kukaan työllistä vaikka olisikin. Siitä saadaan syy olla ottamatta perustuloa käyttöön.

lauantai 31. lokakuuta 2015

Pari pehmoeläintä

..eikä paljon muuta. Tulee ostettua paljon vähemmän kun samaan aikaan käy läpi kaappeja ja laatikoita etsiäkseen myytävää kirpparille. Ja rahat on vähissä kaikenlaisten yllätysmenojen vuoksi. Jotain pientä sentään, eli Lokakuun kirppislöytöjä, osa 41:
  • Pehmopesukarhu
  • Pehmopingviini
  • Adidas ForMotion -huppari (3 €, ovh. n. 85 €)
  • Joutsenkaulakoru (kuva alla)
  • Ikean Vessla -laatikko kansineen (2 €, Ikeassa 8 €)
  • Vaaleanpunainen lasijoutsen
  • Pieni pingviinipenaali
  • Raketti-yölamppu
P.S. Alla lainaus kansanedustaja Anna Kontulan (vas.) kolumnista tämän päivän Aamulehdestä. Aivan samoin täytyy työttömänä ajatella tämänhetkisestä pakolaisaallosta:

"Itse haluaisin keskustella varsinkin siitä, mitä tarkoittaa, kun työmarkkinoille paukauttaa kymmeniä tuhansia ihmisiä, joilla ei ole käsitystä suomalaisen työelämän pelisäännöistä ja jotka pakolaisleireille jääneiden läheistensä vuoksi ovat valmiita töihin millä ehdoilla tahansa.

Haluaisin myös nähdä vakavaa pohdintaa siitä, miten edelliseen suhteutuu hallituksen ponnistelu paikallisen sopimisen lisäämiseksi, jolloin ammattiyhdistysliike ei pääsisi näihin työn alennusmyynteihin kuokkimaan."

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Milla Paloniemi: Kiroileva siili 4

Kirja viikossa, osa 67

Kiroileva siili -kirjasarjan neljäs osa. Eihän näiden ostamisessa ole mitään järkeä, kirja luettu viidessa minuutissa, mutta silti pitäisi saada myös seuraavat osat, seitsemäs ilmestynyt näinä päivinä!

Kaikkea kummallista kirpparilla...ja kaupoissakin

Ensimmäiset joulukortit, -kalenterit, -suklaat yms. ovat ilmestyneet kauppoihin, samoihin aikoihin kuin ennenkin enkä jaksa ymmärtää sitä joka vuosi toistuvaa ihmisten kauhistelua asiasta; hirveän kovaan ääneen melskataan kuinka kauheaa on kuin näin aikaisin tulee joulutavaraa kauppoihin, sitten kuitenkin seisotaan sen joulukorttitelineen vieressä eikä päästetä muita vilkaisemaankaan kortteja!

Miten se voikaan olla joidenkin vaikea ymmärtää, että joulu tulee joka vuosi, on ihmisiä jotka haluavat valmistautua ajoissa, ja toisaalta kenenkään ei ole pakko ostaa yhtään mitään! Luulenpa, että kovaäänisimmät melskaajat ovat juuri niitä, jotka sitten jättävät kaiken viimetippaan, hermostuvat ruuhkaisissa kaupoissa toppatakeissaan sinä viimeisenä viikonloppuna ennen joulua, ja postissa silloin viimeisenä "halvempana" joulukortinlähetyspäivänä.

torstai 15. lokakuuta 2015

Työttömyyskatsaus 10/2015

Uudistus pelkkää keppiä, ei motivointia (Aamulehti 15.10.2015)

Tänään päätettiin lyhentää ansiosidonnaisen kestoa 500 päivästä 400 päivään. Muutos tulee voimaan 2017 eli ei koske minua, juuri äsken tajusin ettei koske ehkä koskaan, siis jos en enää koskaan pääse töihin ainakaan tarpeeksi pitkäksi ajaksi saadaksi tuota rahaa...

Aamulehden jutussa oli myös tosi ristiriitainen kommentti:

"Hallitus uskoo uudistuksen parantavan työllisyyttä. Onko näin? Vastaus: Ansiosidonnaiselta työllistytään paremmin kuin työmarkkinatuelta."

Öö? Siis jos ansiosidonnaiselta työllistytään paremmin kuin työmarkkinatuelta, eihän sen kestoa silloin pitäisi missään tapauksessa lyhentää!

"Pahimmassa tapauksessa käy niin, että työtä vailla olevan väestönosan elintaso heikkenee ilman, että tapahtuu merkittävää työllisyyden kohentumista, sanoo professori Markus Jäntti Helsingin yliopistosta."

Ja tämähän ei ole mikään "pahin tapaus", vaan se, mitä tapahtuu.

Työttömän tulevaisuus näyttää tukalalta (Yle Uutiset 15.10.2015)

"Ansiosidonnaisen keston lyhentäminen tuskin jää ainoaksi työttömän tulevaisuutta tukaloittavaksi muutokseksi. Monenlaisia lisäheikennyksiä pelätään. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan uudistuksessa kiristettäisiin työn vastaanottovelvoitteita ja velvoitetta erilaisiin aktivointitoimiin osallistumisesta."

Tämähän tarkoittaa kuntouttavan työtoiminnan lisäämistä, ja ehkä palkkatuke harvoille ja valituille:

"Lisävelvoitteet aktivointitoimiin osallistumiselle eivät suuresti vaikuta. Jo nyt erilaisia toimia työhönpääsyn helpottamiseksi kohdennetaan usein niihin, joilla on parhaat mahdollisuudet työllistyä.

Tulevan kannalta merkittävää tässä tilanteessa lienee se, ohjaako prosenttiperusteisuus yrityksiä jatkossa pestaamaan kallispalkkaisempaa väkeä korkeamman tuen toivossa. Eli käykö niin, että tukea edelleen saa yhä harvempi mutta palkattavien tulotaso on korkeampi. Ja että tukea saavat ne, jotka muutenkin työllistyisivät helpommin."

Niinpä. TE-toimistojen tilastot näyttävät hyviltä, kun entisestään silotetaan tietä työhön niille, jotka sinne pääsisivät ilman apuakin (toim. huom: Nokia /Microsoft).

Ja lopuksi se tämän jutun pelottovin lause, jonka aiemmin jo totesin:

"Yksi pelko on palkkatuen korvaaminen kuntouttavalla työtoiminnalla."
Vasemmalla Carlotta, oikealla Christine.

Ylen sivuilla myös Pieni työttömyyssanasto (ei niin kovin pienikään).

P.S. Pieni lisäys lauantain musikaalibloggaukseen: Katsoin yhtenä iltana vanhan (1943) elokuvan Suuren oopperan kummitus. Melko varmasti myös musikaalin puvustaja oli nähnyt sen; elokuvan Christine (DuBois, ei Däae) oli pukeutunut lähes täsmälleen samanlaiseen valkoiseen pukuun kuin musikaalissa roolihahmo Carlotta.

II P.S. Kirpparipöytä varattu jälleen eilen, aloitukseen viisi viikkoa!





tiistai 13. lokakuuta 2015

Jaana Suorsa: Huono aamuissa / Tout est dans le cochon 2

Kirja viikossa, osa 66

Piirroskirja hauskoilla teksteillä, Kiroilevan siilin ja Pahojen pingviinien tyyliin. Lisäksi kaikki tekstit on käännetty ranskaksi.

Sarjassa ilmestynyt myös ykkösosa, Elämä on laiffia, ja kolmososa, Suuri rakkauskirja (Le Grand Livre d'Amour).

Asiasta toiseen

Joskus keväällä kävin työvalmentajalla ja sain listan, jossa oli 7 painoalan työpaikkaa. Kuuteen olisin ollut valmis menemään, mutta yksi oli liian kaukana, 45 km päivittäistä ajoa on liian raskasta. No, viime kuussa oli toinen tapaaminen; kuusi niistä listan yrityksistä oli heti kieltäytynyt ottamasta minua edes työkokeiluun, ainoa jossa oli sanottu "ehkä" oli se liian kaukana oleva, ja sitten yksi listan ulkopuolinen.

Ja mitäs sitten? Ainoa ehdotus oli, että lähetän avoimen hakemuksen noihin kahteen paikkaan! Avoin hakemus yrityksiin, jotka saavat varmasti satoja hakemuksia viikossa! Eli yhtä tyhjän kanssa. Turha vaiva niidenkin hakemusten kanssa, ja turhaan odotin ratkaisua työllistämismäärärahoista.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Margaret Atwood: Uusi maa

Kirja viikossa, osa 65

Uusi maa on MaddAddam-trilogian viimeinen osa, aiemmat olivat Oryx ja Crake sekä Herran tarhurit.

Kirjassa eletään suurtulvaksi ja rutoksi nimetyn katastrofin jälkeistä aikaa. Lähes koko ihmiskunnan on tuhonnut SuperOnni-tablettien sisältämä virus. Vain muutama ihminen on säilynyt hengissä. Näiden ihmisten sekä geneettisesti luodun uuden "ihmisrodun", crakelaisten, elämää seurataan nykyhetkessä sekä takautumissa, joista kirja enimmäkseen koostuu.

Kirjaa olisi vaikea ymmärtää, jos ei olisi lukenut trilogian aiempia osia. Nytkin välillä tuli tunne, ettei kirjassa tapahdu mitään, kun lähes koko ajan tapahtumat kerrottiin vain takautumina. Eikä aika kirjassa edennytkään kuin ehkä muutaman viikon, pari kuukautta korkeintaan.

Muuten kyllä ihan hyvä ja mielenkiintoinen, siis sillä varauksella että muutkin osat on luettu. Kirjoittajan (ja kääntäjän) kieli on rikasta ja mielenkiintoista:

"Zeb piiloutuu joenrannan pusikkoon ja odottaa, että ensimmäinen pyöräilija ajaa ohi. Se on nainen, blondi, jonka kiiltäviin, ihonmyötäisiin pyöräilyhousuihin verhotut reidet jauhavat kuin pähkinänsärkijäjumalattaren ruostumattomat terässakset. Virtaviivaisen kypärän alta pilkistävät tuulessa viiruiksi siristyneet silmät, ja ohuiksi nypityt kulmakarvat ovat murhaavasti kurtussa trendikkään pienikokoisten tuuli-ja aurinkolasien yllä. Nainen vilahtaa ohi viuh-vauh, pinkeänä kuin tissi-implantti, ja siinä tulee nyt mies, joka pysyttelee jälkijoukoissa ja murjottaa suupielet alaspäin. Hän on suututtanut naisen ja saa nyt maistaa omaa lääkettään. Häntä painaa suuri ahdistus, jota Zeb voi pian lievittää."


lauantai 10. lokakuuta 2015

Oopperan Kummitus

11.11. ostin liput ja nyt 10.10. oli lopultakin näytös, eli Suomen Kansallisoopperan esittämänä musikaali Oopperan kummitus.

Olen nähnyt tästä tarinasta elokuvaversion (vuodelta 2004) ja DVD:ltä Royal Albert Hallissa esitetyn musikaalin 25-vuotisjuhlaesityksen. Tarina siis oli tuttu. Ja eteni tietenkin täsmälleen samaa tahtia noiden versioiden kanssa. Ei siis mitään yllätyksiä, paitsi erilainen lavastus.

Siinä olikin käytetty luovaa mielikuvitusta, ja aika näyttävää jälkeä olikin saatu aikaan. Erityisen upea oli Kummituksen luola kaltereineen ja metallisine köynnöksineen, jotka samalla olivat kynttelikköjä. Yhtenä teemana läpi musikaalin kulki myös rautainen vannehame / korsetti; se toistui mallinukkena, ylisuurena hameen vanteena ja näyttävimmin musikaalissa esitetyn oopperan Don Juan Triumphant lavasteena (josta valitettavasti en löytänyt kunnon kuvaa...).


Muissa versioissa on myös merkittävässä osassa kristallikruunu; tässäkin oli kattokruunu, mutta ei prismaakaan kristallia. Kruunu oli alussa lavalla, nostettiin sitten katsomon yläpuolelle, ja romautettiin näyttävästi ja tulta iskien jälleen lavalle ensimmäisen puoliajan lopussa. Toisella puoliajalla sitä ei näkynyt, toisin kuin elokuvassa, jossa kruunu putoaa vasta lähes tarinan lopussa.

Lieneekö johtunut tarinan tuttuudesta, että tässä musikaalissa ei ollut yhtään sellaista selkäpiissä tuntuvaa ja väreet nostattavaa kohtausta kuin joissain muissa (Jekyll & Hyde, Evita...) tai sitten tämä oli vain niin teknisesti hiottu ja vuosikausien kokemuksen mukaan tasoitettu?

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Pingviini ja jotain muuta pientä

Syyskuun kirppislöytöjä, osa 40

Tässä kuussa tuli käytettyä niin paljon rahaa käytettyyn tavaraan eli infrapunasaunaan, oli ihan hyvä ettei kirppiksiltä löytynyt kovin paljon, ja vaikka olisi löytynytkin, pystyin olemaan ostamatta kun tiedän etten tarvitse. En minkäälaisia juhlavaatteita, -kenkiä tai -laukkuja ainakaan, korkeintaan jotain juoksu- ja pyöräilyvaatteita.

No, ostin kuitenkin:
  • Adidas ClimaProof -takki (2,50)
  • Bukowskin Pingviini (samanlaisen aioin ostaa kesällä Tukholmasta)
  • MAC Dream -farkut (3 €, ovh 109,95!)
  • Hiuskukka
  • Koziol-nitoja

maanantai 28. syyskuuta 2015

Mehukakku

Ostinpa kerran Lidlistä persikka-viinirypälemehua, koska siellä joskus aiemmin myyty viinirypälemehu oli tosi hyvää; mutta tämä ei niinkään ollut, ei pahanmakuista mutta rakenteeltaan kuin jotain smoothieta eli runsaasti hedelmälihaa mukana. Yli puolet purkista kyllä join, mutta lopun käytän leivontaan, tänään tämmöiseen kakkuun, jonka ohjeen muokkasin Valion appelsiinikakusta:

4½ dl vehnäjauhoja
2½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl soodaa
150 g juoksevaa margariinia
1½ dl mehua
150 g créme fraîchea

Sekoitetaan ensin kuivat aineet ja sitten lisätään muut. Paistetaan 175 asteessa n. 50 min.

P.S. Kaikkea kummallista kirpparilla sarjaan: Tingi & Tongissa oli myytävänä diaprojektori ja sen mukana diakuvia: jotain perhekuvia, häistä sun muista! Todella noloa laittaa ne kuvat mukaan, vaikka niillä ei mitään käyttöä enää olisikaan!

perjantai 25. syyskuuta 2015

Työttömyyskatsaus 9/2015

Kylläpä oli kamala kuunnella eilistä A-Studion Talk-lähetystä; työtön myynnin ja markkinoinnin ammattilainen Jaana Immanen-Peuha kertoi kaksi vuotta epätoivoisesti ja kokopäiväisesti etsineensä töitä, mihin vastauksena Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz muistutti, että "kai tiedät, että ammattisuoja on vain 3 kuukautta ja sen jälkeen on pakko ottaa vastaan mikä tahansa tarjottu työ" ja myöhemmätkin kommentit olivat töykeitä, eikä hän myöskään ymmärtänyt, että työtön ei saa tehdä edes vapaaehtoistyötä menettämättä työttömyyskorvaustaan.

Immanen-Peuha kommentoi kerran, ettei hänelle ole tarjottu töitä. Tähän kohtaan tartuttiin vain lyhyesti. Koko ajan mediassa hoetaan, että laiskat työttömät makaavat mieluummin kotisohvalla isolla työttömyyskorvauksella, eivätkä ota vastaan tarjottuja töitä; ja tämän vuoksi työttömyyskorvauksia pitäisi leikata rajusti tai mieluiten poistaa kokonaan ja voilá! Työttömyys poistuu kun kaikki työttömät ryntäävät töihin!

Mutta kun töitä ei tarjota! Niitä kun yksinkertaisesti ei ole tarjottavaksi! Minulle on viimeksi tarjottu oikeaa palkkatyötä vuonna 1997 (sitä tarjottiin useammallekin, ja joku toinen valittiin) ja yhdistelmätukityötä vuonna 2003 (sen vastaanotin melkein väkisin*).

Ohjelmassa tuli esille myös se seikka, että työttömiä tällä hetkellä n. 350 000 ja avoimia työpaikkoja 66 000. Vaikka kaikki ne työpaikat täyttyisivät, jäisi vielä 284 000 työtöntä. Zyskowicz ei osannut hokea muuta kuin "työn määrä ei ole vakio", ja kyseli, jäikö muka 60-ja 70-luvuilla aina joku ruotsalainen työttömäksi, kun suomalaisia meni sinne töihin? Ruotsissahan oli silloin AVOIMIA TYÖPAIKKOJA, niin ei tietenkään kukaan jäänyt työttömäksi!

Zyskowicz hoki myös koko ajan fraasia "työ luo työtä", joka on täysin tyhjänpäiväinen ja todistamaton hokema. Suomessa vierailleen taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitzin mukaan ihmisiä ei kannata nykytilanteessa patistaa kepillä töihin.

"Tällä hetkellä ongelmanne on kysynnän puute. Näillä toimilla tuodaan laskupainetta palkoille, syödään kysyntää ja pahennetaan työttömyysongelmaa."

Suomen nykytilanteessa työnhakijoiden määrän kasvattaminen ei Stiglitzin mukaan luo lisää työtä.

"Ajatuskin on absurdi. Meillä Yhdysvalloissa oli taantuman huipulla viisikymmentä työnhakijaa jokaista työpaikkaa kohti. En ole koskaan nähnyt mitään järkevää analyysia siitä, miksi työnhakijoiden määrän lisääminen olisi ollut hyvä asia taloudelle."




*Yhdistelmätuki = esim. yhdistyksille maksettu tuki työttömän palkkaamiseksi, käytössä 2003 - 2006.

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Juha Kurvinen: Sirkus Pjongjang - keikka Pohjois-Koreaan

Kirja viikossa, osa 64

Jonglööri Juha Kurvinen sai vuonna 1998 kutsun Pohjois-Korean sirkusfestivaaleille, ja päätti lähteä, koska matkakulut ja 10 päivän täysihoito maksettiin järjestäjän puolesta. Ryhmään liittyi myös mm. taikuri Jori A. Kopponen, avustajia sekä Suomen Kuvalehden toimittaja Susan Heikkinen, joka kirjoitti matkasta jutun, joka on luettavissa täältä: http://suomenkuvalehti.fi/wp-content/uploads/sk/files/pdf-liitteet/032_041SK2004L.pdf.

Kirja on kuvaus tuosta matkasta, ihan sujuvasti kirjoitettu, mutta ei tarjoa mitään uutta lukijalle (no, en muista ennen kuulleeni, että pyöräily on kielletty naisilta "turvallisuussyistä"); vähänkin Pohjois-Koreasta kertovia juttuja ja TV-ohjelmia seurannut tietää, että maa todella on hirveä diktatuuri täynnä johtajaansa palvomaan aivopestyjä kansalaisia. Suuri osa väestöstä näkee nälkää, eliitti nauttii etuoikeuksista Pjongjangissa ja suurin osa budjetista käytetään asevarusteluun.

Kirjassa häiritsee yletön ryyppäämisen kuvaaminen, mikä toisaalta varmaan oli totta. Huvittavinta oli, kun Kurviselle selvisi, miksi hänen moottorisahanumerolleen ei osoitettu suosiota:

"Lehdistön edustajat olivat kiinnostuneita eniten ohjelmassani käyttämästä moottorisahasta. Sen kanssa minun piti paistatella milloin istuen, milloin seinään nojaten, ja vihdoin aloin ymmärtää yleisön hiljaisuuden. Ehkä kukaan ei edes tiennyt, mikä on moottorisaha. Varmistin asian Kimiltä: 'Niin', hän vastasi. 'Maassamme ei käytetä moottorisahoja, vaan puut kaadetaan käsin."

Myöhemmin, lukiessani Susan Heikkisen lehtijutun, huomasin ainakin yhden virheen tai tahallisen unohduksen: kirjassa Juha Kurvinen antaa ymmärtää, että vaikka hän sai kutsun myös seuraaville sirkusfestivaaleille, hän päätti kieltäytyä. SK:n jutussa (vuodelta 2014) taas mainitaan "neljättä kertaa osallistuva jonglööri Kurvinen"!? Samaisesta lehtijutusta myös tähän hyvä päätös:

"Jos vuosikymmenien henkilönpalvonta ja eristäytyminen yhtäkkiä lakkautettaisiin, montako sukupolvea veisi, että pohjoiskorealaisten mielet olisivat taas jotakuinkin eheät?"

lauantai 19. syyskuuta 2015

Tuuli Hypén: Nanna, cityeläinkirja

Kirja viikossa, osa 63

Sarjakuvastrippejä ketusta, joka suorittaa yhteiskuntakelpoisuuskurssin ja muuttaa kaupunkiin. Ja siellä tietenkin on myös citysiilejä, -huuhkajia, -kaneja, -rusakoita sun muita ja ihmisiäkin.

Hauskoja ja vähän yhteiskuntakritikkisiä strippejä, haluaisin saada käsiini myös neljä muuta julkaistua Nanna-kirjaa.

P.S. Pieni lainaus Vesa Norosen Kreikan vaaleja käsittelevästä kommentista:

"Suomalaisen on hankala kuvitella, miltä tuntuu, kun edes turhia toiveita ei ole enää tarjolla kotimaassa. Siihen pisteeseen ei kukaan myöskään halua joutua. Toivon menetys on pahimpia asioita, mitä ihmiselle voi sattua." (Aamulehti 18.9.2015)

On suomalaisia, joiden ei tarvitse kuvitella, vaan jotka tietävät, miltä tuntuu kun edes turhia toiveita ei ole enää tarjolla.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, ovatko aikuiset ihmisiä?

Kirja viikossa, osa 62

Viimeinen Nuija päiväkirja. Ainakin viimeinen suomennettu. Sarjan alkupuolelta, joten kirjan tapahtumat eivät tulleet yllätyksinä. Hauska niinkuin aiemmat ja myöhemmät.

"En erityisemmin pidä huoneeni siivoamisesta, mutta on periaatteessa ihan mielenkiintoista tehdä siellä kaivauksia ja löytää rojun alle hautautuneita merkkejä aiemmista Jamie-sivilisaatioista."

P.S. Perjantaina varmistui, ettei tänä vuonna ole saatavissa työllistämistukirahaa. Mahdollisen lisäbudjetin rahat menevät pitkäaikaistyöttömille, ehkä myös starttirahoihin ja aivan varmasti Microsoftin isopalkkaisten irtisanottujen muutosturvapaketteihin. Jollakin rahalla olisi heidän työssäollessaan kyllä ehdottomasti pitänyt järjestää "Miten säästän pahan päivän varalle" -kursseja, ja nyt saisivat olla samalla viivalla muiden työttömien kanssa.

torstai 10. syyskuuta 2015

Työasiaa

Kuvassa oikealla kaikki tekemäni Vaparit. Aika nollasta aloitin, takana vain tietokonekurssin pikatutustuminen Adobe PageMaker-ohjelmaan. Painosta tuli sivukoot ja muut määritykset, piti oppia, miksi kuvien on oltava TIFF-muodossa ja miksi tekstiväri pitää aina määritellä erikseen mustaksi (vaikka se näytöllä näyttää mustalta, määrityksessä voikin olla "kaikki värit". No, kyllä viimeinen lehti oli parempi kuin ensimmäinen.

Tähän blogipäivitykseen oli tarkoitus kirjata erilaista osaamistani työllistymisen kannalta. Muuta ei tule mieleen kuin nämä ATK-jutut:

Käyttöjärjestelmät:
  • Windows 3.1, 95, 98, NT, 2000, XP, Vista, 8, 10
  • Apple OS
  • Linux
  • Android
Ohjelmat:
  • Microsoft Office
  • Adobe Photoshop
  • Adobe PageMaker
  • Adobe InDesign
  • Corel PhotoPaint
Tekemistäni www-sivustoista on edelleen nähtävänä DWC:n sivusto (http://www.dreamwearclub.net/ ), jonka tein ja jonka ylläpitäjänä olin viime vuoden kevääseen saakka. Sivuston mahdollisesti vanhentuneet tiedot eivät siis johdu minusta, vaan uudesta ylläpitäjästä.

Myös Vammalan Kuntourheilijoiden sivusto (http://www.vammalankuntourheilijat.kopteri.net/index.htm) on minun tekemäni.

P.S. Mahdollisen työnantajan on ehkä hyvä tietää, että blogin nimi "Oleskelijan päiväkirja" ei tarkoita, että sitä haluaisin aina olla, vaan se on ironinen viittaus presidentti Niinistön uudenvuoden puheeseen, jossa hän sanoi työttömiä oleskelijoiksi, mikä ei vastoin omaa tahtoaan työttömänä olevan korvaan kuulostanut kovin mukavalta.

tiistai 8. syyskuuta 2015

Donald Spoto: Ingrid Bergman

Kirja viikossa, osa 61

Tämä kirja on ollut hyllyssäni ties kuinka monta vuotta, mutta vasta nyt ehdin sen lukea; kuinka sattuikin, juuri Ingrid Bergmanin 100-vuotissyntymäpäivän aikoihin!

Olen lukenut samalta kirjoittajalta myös Marilyn Monroen ja Elizabeth Taylorin elämäkerrat. Kirjoittaja kyllä osaa asiansa, ja faktat on tarkistettu. Suhtautuminen kohteeseen on välillä vähän liiankin positiivista; todella selvästi huomaa eron kahteen viimeksi lukemaani elämäkertaan (Keisarinna Elisabeth ja Eva Peron) joiden kirjoittajat suhtautuivat kohteisiinsa syystä tai toisesta hyvin negatiivisesti.

Yltiöpositiivinen suhtautuminen ilmenee mm. siinä, ettei Spoto kritisoi millään tavalla Bergmanin kritiikitöntä suhtautumista natsi-Saksaan ja tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä maailmanpolitiikasta; Ingrid oli kesällä -39 lähdössä saman vuoden syksyllä tekemään elokuvaa Saksaan, ja oli yllättynyt kun alkoikin sota.

Vähän liikaa ymmärrystä saa myös se seikka, että Ingrid jätti 11-vuotiaan Pia-tyttärensä tämän isälle, ja seuraavien kahdeksan vuoden aikana tapasi tämän vain kerran! Spoto korostaa sitä, että ura oli Ingridille tärkeämpi, mutta toteaa kyllä, että jättäessään perheensä ja Hollywoodin toisen miehen vuoksi hän samalla lähes tuhosi tuon tärkeän uran menettäen siitä ainakin vuosikymmenen parhaassa iässään.

Kirjasta saa vähän sellaisen kuvan, ettei Ingrid ollut kovin älykäs. Hyvä näyttelijä varmaan, mutta tunteiden ja toisten ihmisten vietävissä. Ura kai sitten oli niin tärkeä, että muulle ei jäänyt aikaa; edes kunnon kotia hänellä ei ollut vuosiin, vaan hän asui hotelleissa ja muissa tilapäisissä asunnoissa milloin Roomassa, Pariisissa tai Lontoossa sen jälkeen, kun oli jättänyt Hollywoodin.

Kovin paljon tämä kirja ei edes innosta katsomaan hänen elokuviaan; ainoastaan elokuvan Tri Jekyll & Mr Hyden vuodelta -41 haluaisin nähdä uudestaan (viimeksi TVstä vuonna 1990).

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Ikuisuusaihe

Ihan pakko taas palata työttömyysaiheeseen; keskiviikon Aamulehdessä oli juttu vihaamastani kuntouttavasta työtoiminnasta otsikolla "Vaikeasti työllistyvät tarvitsevat yritysten apua".

"Yhä useampi työtön joutuu turvautumaan kuntouttavaan työtoimintaan." Noin kuuluu jutun toinen lause. Oikea muotohan olisi "Yhä useampi työtön pakotetaan osallistumaan kuntouttavaan työtoimintaan", sillä kuka siihen vapaaehtoisesti menee; ehkä prosentti tai kaksi.

"Kuntouttava työtoiminta on tärkeä sosiaalipoliittinen työkalu, josta on pidettävä kiinni. Peräti 35 prosenttia sen jälkeen työllistyneistä on vammaisia ja pitkäaikaissairaita. Ilman tätä palvelua moni erityisryhmä jäisi kokonaan työelämän ulkopuolelle."

Miksi sitten KT:tä ei kohdisteta pelkästään vammaisille ja sellaisille sairaille, joilla on mahdollisuus kuntoutua ns. "normaalityökykyisiksi". Siis esim. onnettomuuden tai akuutin sairauden vuoksi tilapäisesti työkykynsä menettäneille, tai alkoholismista tai mielenterveyden ongelmista kuntoutuville?

Miksi KT:hen pakotetaan kroonisesti sairaat, ja uskotaan heidän maagisesti parantuvan, kunhan heille vain tarpeeksi huudetaan ja heille jatkuvasti huomautellaan laiskuudesta ja syytetään yhteiskunnan loisiksi?

Ilmeisesti jutun kirjoittaja, filosofian maisteri Antti Siika-Aho, saa palkkansa KT:n pyörittämisestä ja siinä pyörivien ihmisten pompottamisesta. Hän ehdottaa KT:n laajentamista myös yksityisiin yrityksiin: työttömät vain joka paikkaan ilmaiseksi töihin, niin työttömiä onkin äkkiä tuplasti lisää!

Blogia ko. kirjoittaja on pitänyt vasta neljän päivityksen verran, eikä siitä selviä, onko kyseessä sama henkilö joka nelisen vuotta sitten kehui YleX:llä Pohjois-Koreaa mukavaksi paikaksi ja Kim Jong-iliä päteväksi johtajaksi. Jos on, niin ei hänen asenteensa työttömiä kohtaan ole mikään ihme.

Niin, tuohon ensinmainittuun myös netissä julkaistuun juttuun kirjoitin kommentin, joka myös julkaisitiin:

"Aivan ensiksi: nimike "kuntouttava työtoiminta" tulisi poistaa kokonaan. Se on äärimmäisen nöyryyttävää kaikille, mutta erityisesti nuorille, joille se saattaa olla opiskelujen jälkeen ensimmäinen kosketus työelämään. Leimaa loppuiäksi ja antaa aivan väärän kuvan työssäkäynnistä.

Toiseksi, työhaluiset ja -kykyiset voisi palkata tietyissä tapauksissa vastaaviin töihin, mutta siis työsuhteeseen palkattuna samalla rahalla, kuin he nyt saavat, joka käsittääkseni on n. 700 €/kk. Ja työaika sen mukaan, eli 10-15 h/vko. Korjatkaa, kun olen varmasti väärässä, niin paljon olen elämässäni ollut työttömänä että käsitys palkoista on vähän hämärtynyt.

Tälläisessa työsuhteessa noudatettaisiin normaaleja työehtosopimuksen sääntöjä, ja siitä kertyisi lomaa,eläkettä ja oikeutta ansiosidonnaiseen päivärahaan ja jonkinlaiseen työterveyshuoltoon. Palkkahan olisi tosi pieni, mutta toisaalta vain sen verranhan saa nytkin kuntouttavassa työtoiminnassa. Mutta ihmisarvolle ja itsetunnolle olisi ihan eri asia olla oikeasti töissä.

Enkä usko, että palkansaajaa ikinä kohdeltaisiin niin kuin esim. minua aikanaan kohdeltiin kuntouttavassa työtoiminnassa. Hänellä kun saattaisi olla turvanaan myös ammattiliitto ja työtuomioistuin. Työttömällä ei ole minkäänlaista oikeusturvaa ja valitusmahdollisuutta kohtelustaan."

Sen sijaan jo edellisellä viikolla kuuntelin radiosta työttömyyteen järkevästi suhtautuvan Ville-Veikko Pulkan haastattelun,, ja ajauduin lukemaan hänen blogiaan, jota suosittelen kaikille aiheesta kiinnostuneille. Pulkka on tehnyt myös pro gradunsa aiheesta "Osallistava sosiaaliturva: syrjäytymisen ehkäisyä vai pakkotyötä?"

"Pulkan tutkimuksen mukaan työttömyysturvan oikeutukseen liittyvät ongelmat palautuvat aktiivipolitiikkaa ohjaavan uusklassisen talousteorian oletukseen vapaamatkustamiseen taipuvaisista työttömistä, jotka valitsevat työnteon sijaan mieluummin sosiaaliturvan varassa elämisen. Vapaamatkustajaoletusta vahvistaa omalta osaltaan osallistavan sosiaaliturvankin valmistelun yhteydessä hahmotettavissa ollut ja Suomessa yleisenä pidettävä työttömiä syyllistävä "laiskat työttömät" -puhetapa. Havainnot tukevat kuitenkin heikosti vapaamatkustajaoletusta, sillä tutkimusten mukaan työttömien työmotivaatiossa ei ole ongelmia, korkeakaan sosiaaliturva ei tyytyväiseksi elämään ja palkkatyön merkitys on edelleen suomalaisille suuri. Myös Pulkan haastattelemien osallistavaa sosiaaliturvaa vastustavien kansalaistoimijoiden tärkein vaihtoehto valmisteilla olevalle mallille oli nimenomaan oikeat palkkatyöt."

Tämän kanssa ei voi muuta kuin olla samaa mieltä.



tiistai 1. syyskuuta 2015

Elokuun 2015 kirppislöytöjä...

..., vaikka ehtikin jo vaihtua syyskuuksi, osa 39:
  • Puna-valkoraitainen Raiskin takki (ihan kuin Marianne-karkki)
  • Mustat farkkucaprit
  • Musta huppariliivi
  • Kullattu joutsen valokuvakehyksen kera
  • Valkoinen (posliini)origamijoutsen
  • Lentävää joutsenta kuvaava lasijoutsen
  • Puuleikkaus-joutsentaulu
  • Lego-kaappi (kuva 3.8.)
  • Everest-rinkka 8 €
  • 4 kpl musta-valkoraitaisia tabletteja yht. 50 cnt

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Työttömyyskatsaus 8/2015

Aamulehti 26.8.2015
Työttömyysaste vuoden 1997 tasolla? Onko se hyvä vai paha? Silloin se ainakin oli tulossa ylöspäin, nyt menossa alaspäin. Muistan vuonna 1997 ensimmäisen kerran kuulleeni, kuinka Suomeen pitäisi tuoda ulkomaista työvoimaa työvoimapulaa hellittämään, ja siitä saakka toistuvasti. Nytkin jotkut poliitikot ovat sitä mieltä.

16.8. oli Aamupostissa sivullinen asiaa työttömyydestä. Kauhukseni sain lukea,, ettei parin vuoden takainen suunnitelma "osallistavasta sosiaaliturvasta"(* olekaan kadonnut minnekään, vaikka siitä ei juurikaan ole enää kirjoiteltu.

Samassa jutussa mainitaan myös, että kritiikin kohteena on nyt eniten kuntouttava työtoiminta, niinkuin oikein onkin.

"Pitkäaikaistyöttömät kysyvät, mihin kuntoutusta tarvitaan, kun heidän ongelmansa ei ole työkyvyssä eikä -halussa, vaan työpaikkojen puutteessa. Samalla on alettu kyseenalaistaa erilaisia työtoiminnan muotoja, joissa teetetään yhdeksän euron päiväpalkalla käytännössä normaaliin palkkatyöhön tai vähintäänkin tukityöllistettyyn työhön kuuluvia tehtäviä." (Heikki Hiilamo, Aamuposti 16.8.2015)

No, minähän olen kyseenalaistanut sitä viimeiset kymmenen vuotta!

*)Aamuposti 16.8.2015. Laitoin tähän kuvankaappauksen, koska muuten olisin kuitenkin lainannut koko tekstin!
P.S. Eka päivä ikinä, kun kirpparilla ei mennyt kaupaksi yhtään ainutta tavaraa! Ja juuri kun eilen alkoi tuntua siltä, että saattaa mennä paremmin kuin toivoin.

torstai 27. elokuuta 2015

Mustikkamuffinit

Elokuussa jokaisella maastopyörälenkillä on ollut ihan pakko tyhjentää juomapullo ja noukkia se ainakin puolilleen mustikoita; niitä kun on ollut niin paljon ihan siinä polun reunassa.

Aiemmat olen syönyt jogurtin kanssa, mutta nyt tein (ehkä) syksyn viimeisistä muffineita tällä KakkuKatrin sivuilta löydetyllä ohjeella:

3,5 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
1 dl maitoa
1 dl juoksevaa margariinia
2 munaa
3 dl mustikoita

Kaikki ainekset vain sekoitetaan, viimeiseksi mustikat. Paistetaan 200 asteessa noin 16-18 min.

Kokeilin samalla ensimmäistä kertaa aikoja sitten ostettua silikonista muffini"peltiä". Hyvin tuntui toimivan. Viikko sitten kirpparille myytäväksi viemäni tefloninen vastaava sitä vastoin katosi pari päivää sitten pöydästä. Jotenkin outoa sellaisen varastaminenkin, hankala piilottaa...

perjantai 21. elokuuta 2015

Erittäin hiljaista

...kirpputorilla, jossa aloitin eilen taas parin viikon pöytävuokrauksen. Niin hiljaista ja tyhjää, että päätin vaihtaa kirppistä seuraavalla kerralla, eli ennen joulua kun on joulukamaa kuitenkin menossa myyntiin.

Vähätkin kävijät kuitenkin saavat pöydän päivässä totaalisesti sekaisin, ja olikohan joku tarkoituksella piilottanut Niken harmaat lenkkarit pöydän alle? Ja miksi?

No, pääasia, että saisi pöytävuokran verran tuottoa, ja muutaman isoimman tavaran myytyä.

P.S. Viikon järkevin mielipide kaatuneesta Yhteiskuntasopimuksesta:

"Työssäkäyviä syyllistetään nyt täysin tarpeettomasti Suomen huonosta kilpailukyvystä. Media on ostanut työnantajajärjestöjen taitavan lobbauksen ja ilmapiiri on negatiivinen.

 En tunne yhtään toimivalla liikeidealla ja hyvällä johtamisella varustettua yritystä, jonka menestys olisi kaatunut viisi prosenttia liian suuriin työntekijöiden palkkoihin. Markkinataloudessa yritystoiminta on riski ja asiakkaat päättävät yrityksen menestyksestä. Huono tuote ei myy maailmalla, vaikka se olisi kuinka edullisesti tehty. Hyväkään tuote ei myy, ellei sitä osata markkinoida."Kalle Kiili, Aamulehti 19.8.

tiistai 18. elokuuta 2015

Jäätelötaivas

Tänään sen löysin, Tampereelta. Minetti Jäätelön jäätelökahvila Kalevan Prismassa, tarjolla noin 44 makua, joka sekin on vain murto-osa mauista, joita yritys tuo Italiasta. Isoin ongelma on, mitkä maut valitsisi. Nyt otin toisen pallon donitsia ja toisen smurffia, samaan tötteröön. Hinta tietysti oli maun mukainen eli ei halpa.

Juu, pitkästä aikaa pyörällä Tampereella, neljä vuotta taitaa olla edellisestä kerrasta. Sattui vain niin hieno ilma kun muutenkin sinnepäin oli pakko mennä.

Onkohan se nyt sitten merkki lamasta vai nousukaudesta, kun joka toinen katu oli kaivettu auki ja joka toisella oli poikittain puominosturi? Eli ainakin joka paikkaan rakennettiin jotain. Pyörällä liikkuminen oli selvästi helpompaa kuin autolla.

Tietysti piti käydä munkkikahvilla Pyynikin näkötornilla, ja muutamalla kirpparilla. Niistä tosin ei löytynyt juuri mitään. Tai en ainakaan ostanut. Jossain mielessä hyvä ja taloudellinen ajankohta käydä kirppareilla juuri silloin, kun on penkonut vaatevarastonsa läpi kirpputorille lähtevää tavaraa etsiessä. Siis ei tee mieli ostaa, kun tietää kuinka paljosta pitäisi päästä eroon.

Ja edelleen kummastuttaa TAYSin vointikysely, joka on pakko täyttää joka käyntikerralla. Osa kysymyksistä on aika hölmöjä, kuten "Pystytkö avaamaan kierrettävän vesihanan?" Vastausvaihtoehdot ovat "Kyllä", "Pienin vaikeuksin", "Suurin vaikeuksin" ja "En pysty". Ei ole mahdollisuutta vastata, että en tiedä, kun en ole moneen vuoteen nähnytkään kierrettävää vesihanaa. Tai kysymys "Pystytkö käyttämään kylpyammetta?" ja samat vastausvaihtoehdot. No, en tiedä sitäkään, koska olen viimeksi käyttänyt kylpyammetta vuonna 2007.


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kesän sarjat

Tämä kesä oli ehkä surkea sään puolesta, mutta harvinaisen hyvä TV-sarjakesä. Ja nyt kun lähes kaikki sarjat ovat viime tai tällä viikolla loppuneet, sää puolestaan parani huomattavasti.

Happy Valley: varjojen laakso

Yksi kausi oli vain kahdeksan jakson mittainen mutta toinenkin kausi on tehty, eli jonkinlainen sarjan ja minisarjan välimuoto. Ikävästä aiheestaan huolimatta aivan loistava, jokaista jaksoa odotti innolla. Hyvin selvästi englantilaista tuotantoa.

Ensimmäisen asteen murha

Poliisisarja, jonka alussa vaikutti hyvältä, mutta hyytyi loppua kohti; sarjan pääpoliisipari selvitteli koko ajan vain yhtä rikosta, mikä ei taida olla kovin realistista. Uudet rikokset olisivat tuoneet sarjaa uutta mielenkiintoa. Toinen kausi menossa USAssa, siinä ilmeisesti se uusi rikos.

Emily Owens, M.D.

Vähän erilainen sairaalasarja, vähän komediallinen mutta toisaalta paljon realistisempi kuin joku Greyn anatomian kaltainen suhdesiirappi. Ei silti tehonnut katsojiin,, jäi harmillisesti vain yhden kauden sarjaksi.

Fortitude: Ikiroudan kirous

Vähän outo Huippuvuorille sijoittuva mutta Islannissa kuvattu sarja, johon oli väkisin ympätty viitteitä yliluonnollista asioista, vaikka lopulta syy tapahtuneisiin murhiin oli joku ikiroudassa muhinut virus. IMDBn mukaan tehty kaksi kautta, muiden lähteiden mukaan vain yksi.

Outlander: matkantekijä

Diana Gabaldonin ilmeisesti kuuluisaan ja myytyyn kirjaan (en ollut ikinä kuullutkaan) perustuva sarja naisesta, joka Toisen maailmansodan jälkeen lähtee häämatkalle Skotlantiin ja siirtyy yhtäkkiä 1700-luvulle. Lähtökohta on siis lupaava, mutta sarja (ja varmaan se kirjakin) aika lattea. Nykyajan mukavuuksien ja kehityksen taakse joutuminen tai oman suhteellisen vapaan 40-lukulaisen elämän katoaminen ei näytä päähenkilöön kovinkaan paljon vaikuttavan, mikä ei tunnu kovin realistiselta.

Bates Motel

Käsikirjoittajalta ideat lopussa, kun täytyy kaivella vanhoja filmiarkistoja: tämä sarjahan on siis eräänlainen "prequel" elokuvaan Psyko. Eli mitä tapahtui, että Norman Batesista tuli se, mikä tuli.
Elokuva sijoittuu jonnekin 50-60-lukujen vaihteeseen, tämä sarja taas nykyaikaan kännyköiden ja muun tekniikan muodossa, mutta vaatteet ja osittain autot ovat hyvin 70-lukulaisia. Silti odotettua parempi sarja, toinenkin kausi alkoi juuri.

Kadonnut

Englantilainen pikkupoika katoaa Ranskassa, ja tapausta selvitellään vuoroin katoamishetkessä, nykyajassa vuosia myöhemmin ja siinä välissäkin. Hyvä sarja, vaikka päättyikin oudosti.

The Affair

Newyorkilainen perhe matkustaa lomalle Long Islandille ja mies aloittaa suhteen paikallisen tarjoilijan kanssa. Joka jaksosta puolet ajasta katsotaan tapahtumia miehen kannalta, puolet naisen. Mielenkiintoinen ratkaisu. Välissä on kohtauksia jostain "tulevasta" ajasta, jossa selvitellään murhaa, jota ei ainakaan ensimmäisellä kaudella edes ehdi tapahtua.

lauantai 8. elokuuta 2015

Joanna Rubin Dranger: Neiti Tärkeä ja uraputki

Kirja viikossa, osa 60

Sarjakuvaromaani, joka oli pakko ostaa kirppikseltä pienen silmäilyn jälkeen; niin monta osuvaa kuvaa teksteineen siinä oli. Tämä takakansiteksti kattaa lähes kaiken:

"Varoitus! Tämä kirja sisältää kuvia, jotka saattavat pelottaa herkkätunteisia henkilöitä. Kuvissa esiintyy muun muassa epävarma päähenkilö (jolla on suorituspaineita), joukko itsetietoisia kuusikymmentälukulaisia, it-miljönäärejä, taiteilijasieuluja, kompatuskiviä, avaruusraketteja, henkilökohtaisia epäonnistumisia sekä täysin päättömiä pohdiskeluja."

Kirjasta on tehty myös animaatio, joka on esitetty Yle Teemalla viime vuonna, eikä valitettavasti ole enää nähtävissä. Harmi.

Ja sitten muutama linkki, jos ei muuten niin itselle muistettavaksi ja luettavaksi:

http://toivotontyoton.blogspot.fi/

http://kiitoshakemuksestasi.blogspot.fi/

Ja lopuksi vielä Huonojen uutisten (autossa luultua isompi vika, pyöränrengas puhkesi, uimahalli suljetaan koko talveksi...) viikon Uusi Vanha Huono Uutinen:

"Hämeen vielä jäljellä olevat rovot (palkkatukirahat) on korvamerkitty yli 300 päivää työmarkkinatukea saaneille." (Aamuposti 8.8.2015)

Mitenkäs tuon voi selvemmin sanoa? Ei toivoa työstä tänä vuonna. Mahdollisen lisäbudjetin työllisyysmäärärahathan käytetään Microsoftilta irtisanottujen "ykkösluokan työttömien" tukemiseen.


keskiviikko 5. elokuuta 2015

Legokaappi ja jotain kummallista kirpparilla

Satuin maanantaina Riihimäen Femmatorille kun joku halusi pöytänsä tyhjäksi ja oli laittanut kaikki 90:n prosentin alennukseen! Enpä ole ennen noin suurta alennusprosenttia kirpparilla nähnyt. No, muuta minulle sopivaa ei ollut, mutta sain kuudella eurolla hienon Lego-merkkisen neliosaisen kaapin. Etsimisestä huolimatta en löytänyt netistä vastaavaa, enkä siis sen alkuperäistä hintaa. Jotain samantyyppisiä olen kyllä aikaisemminkin kirppareilla nähnyt.

Vammalasta käymässä olleella vieraallani sen sijaan kävi loistava tuuri hyvinkääläisellä kirpparilla: kahden euron sekalaisten korujen pussissa oli 109 euron arvoinen koru, Kalevala Korun hopeinen Lähde-riipus! Samanlainen löytäjällä oli jo kaulassaan, ja saman sarjan rannekoru ja korvikset.


lauantai 1. elokuuta 2015

Kesäteatterissa: Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen

Toinen kerta kesäteatterissa tänä kesänä, Ridasjärvellä  Teatteri Päivölän esitys Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen.

En tuntenut tarinaa ennestään, vaikka siitä on tehty kansainvälisesti kuuluisa neuvostoliittolainen elokuva vuonna 1975 ja lukemattomia teatteriesityksiä (tälläkin suunnalla tänäkin kesänä; aiheesta syntyneen pienen kiistelyn jälkeen se toinen esitys muutti esityspaikan mukaan nimekseen "Mustalaisleiri muuttaa Miinan monttuun"). Tarina perustuu Maksim Gorkin novelliin vuodelta 1892 ja kertoo Itä-Euroopan mustalaisista.

Näytelmä ei ollut huono, mutta juoni tuntui aluksi aika hataralta. Loppua kohti jonkin verran selventyi. Välissä oli lauluja, mutta akustiikka ulkona aika kehno eikä sanoista läheskään aina saanut selvää. Vuorosanat sen sijaan kuuluivat hyvin, ja muutenkin kaikki näyttelivät sujuvasti; viiden esityskerta, mutta selvästi kunnolla harjoiteltu. Myös hevosten osalta!


perjantai 31. heinäkuuta 2015

Helteetön heinäkuu

Heinäkuun kirppislöytöjä, osa 38

Olikohan kolme päivää, kun lämpötila ylitti 25 astetta? Kylmin kesä sitten vuoden 1962. Niin kylmää ja märkää, etten oikein muista, mitä ostin kirpparilta tässä kuussa. Ja sentään kävin kirppareilla kuudella eri paikkakunnalla.
  • Musta nahkatakki
  • Oranssi ohut ulkoilutakki
  • Vihreä-valkoinen tuubihuivi
  • Keltainen tuubihuivi
  • Musta New York City -huppari
  • Vogue-iltalaukku
  • Harmaa pehmopingviini
  • Late Lammas -kippo
  • Pinkki pitkähkö Adidas-huppari
  • Hopeanvärinen huppari
  • 2 New York -aiheista seinäkoukkua
P.S. Ja ehdinhän viime viikolla taas varaamaan kirpparipöydänkin, aloitukseen vielä melkein kolme viikkoa