perjantai 31. lokakuuta 2014

Maailman ihanin ankka...

...ja muita lokakuun
kirpparilöytöjä, osa 29:
  • Pinkki Adidas-mekko
  • Vihreä pieni kukkaruukku
  • Kaksi joutsenta -maljakko
  • Metallinhohtokynsilakkoja á 0,30 €
  • 2 valkoista minimuovikaappia
  • Liukuvärjätty rannerengas
  • niin ja se Ankka!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tampereella

Eilinen päivä Tampereella, pitkästä aikaa. Tai ainakin ilman erityistä kiirettä.

LOPULTAKIN pääsin viemään 3 jätesäkillistä poistettavaa tavaraa SPR:n Konttiin. Kumma, kun lähempänä ei ole mitään SPR:n vastaanottopistettä. UFFille en periaatteesta vie mitään, ja turhalta tuntuu viedä Pelastusarmeijallekin. SPR sentään lähettää niitä eteenpäin, ja jotain varmaan menee myyntiinkin.

Sitten 3 kirpputoria, ja muutama löytö, osa 28:
  • Kukkakirjailtu korsettilaukku
  • Keltainen H&M:n toppaliivi
  • New York -printattu hame
  • Diddl-avainmenperä
  • Cheezeed-hiiri
  • Musta ryppyhelmainen mekko
  • Hupullinen pitkä ruutupaita
  • Nippu rannerenkaita
Pitkästä aikaa myöskin auto Koskikeskuksen parkkihallissa. Pois lähtiessä ei tarvinnutkaan laittaa korttia lukulaitteeseen: portti aukeni itsestään. Ilmeisesti joku rekisterinumeron tunnistussysteemi (kortissa oli numero, eli se oli luettu sisäänajossa). Ja kahvit sitruunacronizin kera Arnoldsissa.

Anttilaan sen sijaan tuli käveltyä turhaan: ei vielä joulukoristeita esillä. Muistelisin, että näihin aikoihin ne ovat joskus jo olleet myynnissä, ja olihan nytkin jossain, ainakin Ikeassa. Jossa siis kävin myös, ostamassa laatikonkansia, oransseja tabletteja ja jotain kuusenkoristeita. Sekä syömässä porsaanleikkeen (oli tarjouksessa, yli puolet halvempi kuin lohifile).

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Pulla

Viikko meni, että ehdin laittaa tännekin sen viime sunnuntaina leipomani pullan ohjeen:

0,5 dl kädenlämpöistä vettä
0,100 g hiivaa (2 palaa!)
0,012 g suolaa
0,200 g sokeria
0,100 g (eli 2 kpl) munaa
0,008 g kardemummaa (valinnainen)
0,250 g voita
1,300 g vehnäjauhoja

  • sekoita ensin hiiva veteen, ja sen jälkeen muut aineet järjestyksessä
  • nosta taikina kulhosta pöydälle ja anna levätä 10-15 min.
  • leivo pulliksi
  • anna nousta 40-60 min.
  • voitele munalla ja ripottele raesokerilla(*
  • paista 210-asteisessa uunissa n. 10 min.

*) Jos teet kristallipullia, älä voitele ennen paistoa, vaan paiston jälkeen sulalla voilla, ja sen jälkeen kierittele sokerissa


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Elokuvateemaan täytekakku

Vähän hankala keksiä kakunkoristeaiheita elokuvateemaiseen synttärikakkuun, kun mikään pieni näpertely tyyliin "elokuvakamera ja ohjaajantuoli" ei kuitenkaan onnistu. Klaffi sentään jotenkin, ja varmaan Pinterestistä idea, että filmikeloja voi helpohkosti tehdä kekseistä; Oreoista tietty Amerikassa, mutta käytin Lidlin piraattikopio-oreoita eli Neo-keksejä.

Kakussa täytteenä mangorahka-kermavaahtoa ja paloiteltua säilykemangoa. Maistui hyvältä, mutta ei kovin esteettinen näky; mangon hedelmälihassa on selvästi näkyviä pitkiä kuituja, jotka näyttävät vähän karvoilta. Suussa niitä ei enää huomaa.

Lisäksi pullaa ja popcornia.


maanantai 13. lokakuuta 2014

Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, aurinko ei paista risukasaaan

Kirja viikossa, osa 45

Sarjan 10. kirja. Tällä kertaa Carol-täti lupaa viedä Jamien ystävineen kesälomalla huvipuistoon, jos tytöt onnistuvat tienaamaan kesätöillä 300 dollaria.

"Emme myyneet ainuttakaan mukillista mehua. Muutamat lapset kyllä pysähtyivät, tuijottivat meitä ja sanoivat, ettei heillä ollut rahaa, joten suurisydäminen Isabella lupasi antaa heille ilmaisen mukillisen, jos joku heistä söisi muurahaisen.
Eikä kukaan koko kadulla halunnut autoaan pestävän. Yksi auto kyllä pysähtyi, mutta vain väistääkseen kadulle juossutta poikaa, joka yritti sylkeä suustaan muurahaista."

Rahan ansaitseminen ei tietenkään onnistu, mutta tytöt pääsevät huvipuistoon, kun joku (luultavasti Jamien isä) ostaa heidän nettihuutokaupassa kauppaamansa tavarat.

Pieni välipäivitys ja muistutus itselleni, mitkä sarjan kirjat vielä on lukematta:
  • Varo lieroja hyväntekijöitä!
  • Ovatko aikuiset ihmisiä?
  • Nerous on yliarvostettua
  • Minä nyt vain tiedän kaiken
  • Minullako supervoimia?
  • Hyvät tavat ärsyttävät

perjantai 10. lokakuuta 2014

Alicia Dujovne Ortiz: Evita - köyhien kuningatar

Kirja viikossa, osa 44

Evita-musikaalin katseltua teki mieli lukea jotain konkreettista Evitasta; vähän selvyyttä siihen, miten todellinen musikaalin ja elokuvan tarina oli. Kirjastosta löytyi kaksi aihetta käsittelevää kirjaa, tämä ja yksi toinen (siitä myöhemmin).

Kirja antaa ylipäätään hyvin negatiivisen kuvan Evitasta, mutta kirjoittajakaan ei ole kovin objektiivinen; hänen kommunistipuoleeseen kuulunut (ja Perónia vastustanut) isänsä oli kaksi vuotta vankilassa Perónin valtakaudella. Toisaalta koko ajan pitää muistaa, että 40-luvun Argentiina oli täysin eri maailma kuin nykymaailma tai edes 40-luvun Eurooppa. Se oli hyvin tiukka luokkayhteiskunta; 1804 sukua omisti kaiken maan, ja lähes kaiken muunkin ja muut ihmiset olivat heidän silmissään täysin arvottommia. Vaikka Evita, Maria Eva Duarte de Perón, olisi tehnyt mitä tahansa, hän olisi eliitin mielestä aina tehnyt väärin ihan vain sen vuoksi, että hän oli syntynyt "väärin", köyhään perheeseen aviottomaksi lapseksi.

Omana aikanaan hän teki väärin myös siinä, että käytti miehiä hyväkseen edetäkseen urallaan ja saadakseen valtaa. Nykyään tätä pidettäisiin lähes ihaltavana ja rohkeana tekona, mutta silloin ja siellä se oli paha, paha asia...

Evita ei koskaan opiskellut mitään, toisti lähinnä puheidenkirjoittajiensa sanoja ja ylisti Perónia, miestä joka ei oikeasti rakastanut häntä mutta käytti hyväkseen hänen suosiotaan kansan keskuudessa. Ja kansasta, erityisesti köyhistä, Evita oli oikeasti kiinnostunut. Hän lahjoitti valtavia summia rahaa ja tavaraa, perusti asuntoloita köyhille ja leirikeskuksia lapsille, halusi heille oikeasti hyvää, mutta ei välittänyt mistä raha tuli. Huhujen mukaan osa siitä oli natsien juutalaisilta ryöstämää ja Argentiinaan salakuljettamaa.

Tässä onkin yksi kirjan ongelma: huhut. Moniin asioihin esitetään kolme tai neljäkin vaihtoehtoa, joista yksi oli ehkä se mitä oikeasti tapahtui, ehkä ei. Myöskään natsien rahoista tai kulta-ja koruaarteista ei ole lopullista todistetta suuntaan tai toiseen, pelkkiä arvailuja.

"Totta kai hänessä oli ahneutta; rakkautta vaille jääneen ihmisen kyltymättömyyttä. Evita oli kuitenkin mustalaismainen. Hän ei ollut kiintynyt tavaroihin eikä rahaan niin kuin vakiintuneet ihmiset. Hän himosi kyllä rikkauksia ympärilleen, mutta vain voidakseen järjestää komen näytelmän. Ja ehkä myös turvan tuojaksi, vaikka tiesikin miten katoavaista maallinen mammona on. Evitalle oli kuitenkin tärkeintä sosiaalinen työ; siihen hän paneutui koko olemuksellaan."

Ei tämä huono kirja ollut, mutta kaipaisin kyllä aiheesta enemmän faktoihin perustuvaa kirjaa. Oikein semmoista lähdeluettelollista.

torstai 9. lokakuuta 2014

Pöyristyttävää pyörätuhlausta!

Lopultakin! Yli kaksi vuotta odotin, koska tässäkin talossa siivottaisiin pyörävarasto sinne kertyneistä pyöränraadoista, jotka vievät turhaan tilaa. Ja ulkona pyörätelineissä ruostuvat rikkinäiset pyörät ovat antaneet todella negatiivisen kuvan talosta (tai viidestä, jotka kuuluvat samaan yhtiöön). Eikä niiden joukkoon tee mieli hetkeksikään jättää omaa pyöräänsä, jos vaikka siitäkin viedään satula ja väännetään vanteet soikeiksi. Ei, vaikka tietääkin, että pyörä ovat olleet siinä jamassa jo vuosia.

No, nyt viikko sitten ilmoitustaululle ilmestyi tiedote: kaikki pyörät ja muut yhteisissä tiloissa olevat tavarat merkitään teipillä, ja ne joissa teippi on vielä ensi lauantaina, viedään roskalavalle. Ihan hyvä. Mutta ei pelkästään. Katselin niitä merkittyjä pyöriä, joista kukaan ei ollut teippiä poistanut ja jotka siis ovat menossa ylihuomenna kaatopaikalla. Osa on todella raatoja, täysin käyttökelvottomia, ruostuneita ja hajalla, mutta mutta... myös valtava määrä ehjiä, siistejä, lähes uudennäköisiä täysin ajokuntoisia pyöriä! Ei mitään halpapyöriä, vaan tunnettuja merkkejä. Kamala ajatella, että ne päätyvät roskiin. Eikä niitä voisi toimittaa vaikka kierrätyskeskukseen tai poliisille huutokaupattavaksi?

Entäs noin lainopillisesti? Kenen pyörä on, jos se on hylätty? Omistaja muuttanut aikaa sitten muualle ja jättänyt pyörän entisen asunnon varastoon? Ei ole tarvinnut, halunnut, välittänyt, muistanut? Entäs jos joku poistaa teipin tälläisestä hylätystä pyörästä ja ottaa sen omaan käyttöönsä? Onko se varkaus vai tulkitaanko pyörä löytöpyöräksi, joka pitäisi siis toimittaa poliisille? Silloinhan kaikki (ehkä totaalisia romuja lukuunottamatta) pitäisi viedä sinne, eikä taloyhtiön omavaltaisella päätöksellä roskiin.

Asiahan ei siis kuulu minulle, mutta kauhistuttaa se tuhlaaminen...

Ja ällistyttää myös se, etteivät ihmiset muutenkaan välitä pyöristään, edes niistä joita käyttävät (siitä todisteena järkyttävä kuva lumihankeen hautautuneista pyöristä). Muistan myös isännöintiajoiltani erään tapauksen; rivitalon pyörävarasto oli todella ahdas, ei tilaa "unohtuneille" pyörille. Muiden pyörien omistajat tiesin, mutta yhden punaisen Nopsan en. Tiedustelin muutamalta asukkaalta, olisiko pyörä heidän. Ja yksi sanoikin: on minulla siellä varastossa punainen naistenpyörä, mutta merkkiä en muista! Ei muista, vaikka todennäköisesti on itse ostanut!?

P.S. Nyt sitten vasta googletin asian, ja ainakin Jyväskylän kaupungilla on hyvä ohjeistus pyörävarastojen siivoamiseen:  http://jkl.kaupunkifillari.fi/blog/2011/11/24/hylatyt-pyorat-taloyhtioissa-ohjeistus/  Ohjeistuksessa mm. toivotaan, että pyörät olisivat merkittyinä vähintään kuukauden, että merkityiksi jääneet pyörät välivarastoisiin, valokuvattaisiin ja luetteloitaisiin ja lopulta toimitettaisiin poliisille (mikäli poliisi ottaa vastaan, mitä se ei kuulemma kaikkialla tee!).

"Taloyhtiöllä ei ole oikeutta määrätä omaisuudesta, jota se ei omista. Omaisuuden hävittäminen voi johtaa vahingonkorvausvelvollisuuteen. Selvästi käyttökelvottomat romupyörät voidaan hallituksen päätöksellä kuljetuttaa kaatopaikalle, mutta käyttökelpoiset ja korjattavissa olevat pyörät, joille ei ole muutaman kuukauden kuluessakaan tiedoksiannosta löytynyt omistajaa, tulee viedä poliisille. Näiden polkupyörien palauttaminen omistajilleen tai niiden alkuperäisten omistajien selvittäminen kuuluu poliisin tehtäviin. Joillain paikkakunnilla poliisi on kieltäytynyt ottamasta vastaan polkupyöriä taloyhtiöistä. Mikäli poliisi tekee näin, kannattaa kieltäytyminen pyytää kirjallisena."

Ja mikäli poliisi kieltäytyy vastaanottamasta pyöriä, ne voidaan taloyhtiön toimesta myydä tai toimittaa kierrätyskeskukseen tai lahjoittaa muualle.

torstai 2. lokakuuta 2014

Brookie

Syntymäpäivän kunniaksi piti jotain leipoa, ja netistä löytyi brookien (brownie + cookie) ohje. Tämä olisi kyllä pitänyt olla jo silloin opinnäytetyötä tehdessä kaksi vuotta sitten!

Uunivuoka noin 20x28cm tai pyöreä kakkuvuoka noin 24-27cm.

BROWNIE-TAIKINA
150g normaalisuolaista voita
125g suklaata ( tummaa- tai maitosuklaata)
2 munaa
2,5dl sokeria
1,5dl vehnäjauhoja
0,5dl kaakaojauhetta
1tl leivinjauhetta

Sulata paloiteltu suklaa, voi ja sokeri kattilassa. Kaada vatkausta kestävään kulhoon. Lisää munat hyvin vatkaten. Lisää kuivat aineet ja sekoita hyvin. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (miel. teflon).

COOKIE-TAIKINA
100g normaalisuolaista voita
0,5dl sokeria
1dl fariinisokeria
1 kananmuna
2dl vehnäjauhoja
0,5tl ruokasoodaa
100g karkeaksi pilkottua suklaata/suklaahippuja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna, lisää kuivat aineet sekä paloiteltu suklaa. Nostele taikina paloina joko lusikalla tai sormin brownietaikinan päälle (saattaa peittyä kokonaan). Paista 175-asteisen uunin keskitasolla n. 25 min. Taikina saa jäädä hieman tahmeaksi eli tarttua tikkuun!

Ei niin monimutkainen valmistaa miltä kuulostaa. Onnistuikin kai melkein niin kuin piti, cookietaikinan olisi voinut levittää tasaisemmin. Mutta varoituksen sana syöjille: TODELLA MAKEA!!!

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Jukka Vesterinen: Nostalginen vuosikirja AIKAMATKA 1950 1960 1970

Kirja viikossa, osa 43

Runsaasti kuvitettu kirja kertoo Suomen lähihistoriasta kolmen tasavuoden tapahtumin, pääpaino tosin on liikenteessä ja autoissa kuten otsikotkin kertovat: Jälleenrakennus-Suomi vuonna 1950, Mopedi-Suomi vuonna 1960 ja Pikiteiden Suomi vuonna 1970.

Autot, moottoripyörät ja traktorin luetellaan tarkoin merkittäin ja määrittäin:

"Kolmanneksi eniten rekisteristä löytyi Neuvostoliiton miehittämästä Saksan osasta vuonna 1949 syntyneessä Itä-Saksassa ilman sen kummempia erittelyjä valmistettuja läntisen Saksan mahtimerkin, BMW:n, laatua vaille täyskopioita."

Minulle aivan tuntemattomiakin automerkkejä löytyy: Hansa, Rovin, Borgward...Myös 'piilofarmarin' käsite selvisi.

Mielenkiintoista oli myös osuus työllisyys- tai työttömyystöistä.(*

"Aina eivät tiet nousseet sinne, missä liikenne oli suurinta. 50-luvun suomalaispoliitikot osoittivat kovin usein todeksi Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalinin mietelmän, joka vapaasti suomennettuna kuuluu 'Poliitikko rakentaa sillan sinnekin, missä ei ole tietä.' Suomalaisittan voisi tiivistää, että tiet tehtiin sinne, missä oli tekijöitä ja äänestäjiä.
Töitähän Suomessa riitti, mutta kaikki työt eivät olleet tekijänsä mieleen. Aikaan ennen työttömyyskorvauksia valtio tuki työttömiä järjestämällä hätäaputyömaita, joilla kirjoitettiin monet täystyöllisyyden historian synkimmät luvut."

Jo 50-luvulla TVH eli Tie-ja vesirakennushallitus olisi halunnut rakentaa tiet kesällä ja koneilla, mutta poliitikkojen mielestä työttömät olivat aivan sopivia kaivamaan teitä lapiolla talvella. Työkohteista ja työttömien niille sijoittamisesta päätti Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön alaisen työvoimaneuvoston työttymyystöiden järjestelyjaosto.

"Kuvaavaa ajan tie- ja työllisyyspolitiikalle oli, että vuonna 1950 käynnistetyistä tietöistä jäi kesken 600 kilometriä, kun työttömät tarvittiin muihin töihin."

Kesäkuun 1960 alussa Suomen kaikki työttömyyskortistot suljettiin ensimmäisen kerran viiteen vuoteen ja koko 50-luvun työttömyystöiden jäljiltä jäi eri puolille Suomea kesken viisituhatta (5000) tiekilometriä. Mielenkiintoista olisi tietää, onko vieläkin jossain päin Suomea noita kesken jääneitä, ei-mihinkään päättyviä teitä?

') Aikanaanhan Työteekissä (10 syytä inhota Työteekkiä) oli ohjaajana naishenkilö, joka kovasti kannatti näiden työttömyystöiden ja siirtotyömaiden uudelleen käyttöön ottamista työttömien rangaistukseksi. Kaivurit ja maansiirtokoneet vain pois, ja lapiot ja kottikärryt käyttöön. Viis siitäkään, että noilla keinoin ei nykyvaatimuksien mukaista tietä pysty tekemään.

Tämä olisi kyllä 11. syy inhota Työteekkiä, ja muutama muukin on tullut mieleen tuon blogikirjoituksen jälkeen.