maanantai 31. maaliskuuta 2014

Rannekoruja nyt ainakin

..löytyi useampikin upea, eli:


Kirpparilöytöjä 21

Maaliskuussa ehdittiin kirpparille Jyväskylään saakka, josta löytyi:
  • Musta taskullinen H & M:n hame
  • Pinkki laukku / asiakirjasalkku
  • Puna-musta-valkoruudullinen pitkä kauluspaita
  • Lumihiutalekorvakorut
Ja muualta:
  • Luonnonvalkoinen laukku perhossoljella
  • Rannekoru riippuvilla tähdillä
  • Rannekoru kimaltavalla ruusukkeella
  • Seeprakuvioiset verhot
  • Pinkki Camelback-juomapullo
  • Mustat housut, joissa nyöritys lahkeissa
  • Mustat farkkuleggarit erikoisella leikkauksella
  • Diddl-avaimenperä
  • Musta pyöreä matto
P.S. Tätä kun aloin kirjoittamaan, huomasin, että viime tiistain päivityksestä on kadonnut kuva, eli kirjan kansikuva. Eipä ole ennen moista tapahtunut. Like-kustannuksen sivuilta otin kuvan, ja onhan se tavallaan tekijänoikeussuojattu, mutta kaikissa kirjablogeissa käytetään kuvituksena kirjojen kansia! Onhan se samalla mainosta kirjalle.

torstai 27. maaliskuuta 2014

Mokkapalat viimein tännekin

Muutaman kerran olen edellisen reilun vuoden aikana leiponut mokkapaloja, mutta aina on jäänyt kuvaamatta ja ohje kirjoittamatta. Mutta nyt:

Mokkapalat eli suklaapiirakka

4 - 6 munaa
3 dl sokeria
150 g vahvaa kahvia
3 tl leivinjauhetta
3 tl vanilliinisokeria
6 rkl kaakaojauhetta
5,5 dl vehnäjauhoja
150 g juoksevaa margariinia

Kuorrutus:

75 g sulatettua margariinia
40 g kahvia
200 g tomusokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 tl vanilliinisokeria
Munat ja sokeri vaahdotetaan, lisätään kahvi ja muut aineet, paistetaan uunipellillä n. 15 - 20 min. Annetaan jäähtyä, ja levitetään kuorrutus sekä nonparelleja päälle.
P.S. Piirakasta saa tasaisemman, kun kumoaa sen paistamisen jälkeen ylösalaisin, eli levittää kuorrutteen "pohjapuolelle".

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Jim Benton: Rakas nuija päiväkirjani, sammakoillakin on tunteet

Kirja viikossa, osa 28

Nuortenkirjojen lukeminen jatkuu, mutta enpä niitä nuorena lukenutkaan...tosin näin hauskoja ei silloin edes ollut!

Kolmas lukemani Nuija päiväkirja, yhtä hauska kuin muutkin. Lainaus: "Jos olette vanhempani, tiedän kyllä, etten saa haukkua ihmisiä idiooteiksi ja nuijiksi ja mölöiksi ja peikoiksi, mutta tämä on päiväkirja, joten en varsinaisesti haukkunut heitä. Minä vain kirjoitin niin. Jos rankaisette minua siitä, tiedän teidän lukeneeni päiväkirjaani, enkä ole antanut siihen lupaa."


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Marja Björk: Poika

Kirja viikossa, osa 27

Kuulin tästä kirjasta ensimmäisen kerran radion Kirjakerho-ohjelmassa joskus viime vuonna ja kiinnostuin. Kirja kertoo minä-muodossa Marion-nimisestä tytöstä, joka tuntee olevansa poika, Makke (ja joka on nykyisin mies nimeltä Miro). Kirja perustuu kirjoittajan tytön (tai pojan, kuinka vain) kokemuksiin, eikä siis ole täysin fiktiota.

Aihe on vakava, mutta kirja on jotenkin pinnallinen ja mielestäni aiheeseen nähden liian kevyt. No, se onkin ollut Finlandia Junior -ehdokkaana, joten se on ehkä suunnattu nuorille, mutta silti...Marionin/Maken tuntema tuska "väärästä" ruumiista aina ja erityisesti murrosiässä ei välity lukijalle. Mikään murrosiän väistämätön muutos ja niiden aiheuttamat konkreettiset ongelmat eivät lopulta ole mikään ylipääsemätön kynnys, vaan kaikki tuntuu selviävän liiankin helposti.

Makella on jopa kavereita koko ajan, eikä häntä kiusata koulussa. Liikuntatunneista hän selviää yksinkertaisesti lintsaamalla ne kaikki, eikä kiinnijääminenkään ole mikään ongelma. Ei olisi ollut noin helppoa 80-luvulla, kun itse kävin koulua. Toisaalta Makke pukeutuu hameeseen seiskaluokan ekana päivänä, kun äiti käskee. Minä en sentään koskaan tuntenut olevani poika, mutta hameeseen en olisi suostunut pukeutumaan kolmannen luokan jälkeen kenenkään käskystä!

Makke tietään transsukupuolisista, mutta ei itse koe olevansa sellainen; vain mies, jolta jonkun kumman syyn (sairauden?) vuoksi puuttuu munat. Hän on jo täysi-ikäinen ja asuu poissa kotoa, kun hänen äitinsä soittaa ja kertoo tietävänsä, että Makke on transsukupuolinen ja että hän (äiti) on selvittänyt asiaa. Ja sitten kaikki onkin selvää ja ihan liian helpon tuntuista: Makke varaa ajan lääkäriltä, kertoo aina halunneensa olla poika ja saa saman tien ilman ajan transpoliklinikalle. Kolme vuotta ja Makke on mies, Miro. Naps, tuosta noin vaan, ilman vuosikausien todisteluja lääkäreille ja psykiatreille! Itse jouduin aikanaan kärsimään järjetöntä selkäkipuakin melkein vuoden, kun ensin väitettiin luulosairaaksi ja sitten odoteltiin, josko se itsestään paranisi...ja kuinka monta vuotta jouduinkaan selittämään ja todistelemaan lääkäreille, että väsymykseni aiheuttaa joku sairaus eikä pelkkä laiskuus, ennen kuin sain oikean diagnoosin. No, kahdeksan (8) vuotta!

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Tennarit ja tajtsit

Aivan käsittämättömiä vaatenimityksiä on tullut vastaan tällä viikolla. Selailin jotain ruotsalaista lehteä, ja muotisivuilla oli esittelyssä vaatekappale nimeltä "tajts". No, olin kyllä tosi huono ruotsissa välillä, mutta sen tiedän, ettei tuo sana ole ruotsin kieltä tai ei ainakaan löydy yhdestäkään sanakirjasta.

Kuva vieressä tosin selvitti asian: kyseessähän on tiukat trikoot (lähinnä kai urheilusemmoiset), joita Suomessa myydään nimellä leggarit tai tighsit. Jälkimmäisestä sanasta kai ruotsalaiset ovat vääntäneet tuon kirjoitusasun "tajts". Sinänsä kyllä harhaanjohtavaa; englannin "tights" tarkoittaa sukkahousuja.

Ja sitten toinen omituisuus: tänään oli varmaan monessakin sanomalehdessä Stadium-ketjun mainos kevään uusista tennareista. Todellakin, kuvissa monta erilaista ja -merkkistä tossua, joiden kaikkien kerrottiin olevan "tennareita". No ei todellakaan ollut. Tennarihan on kumipohjainen kangastossu joko varrella (Converse-malli) tai ilman. Mainoksen tossuista osa oli tennareita, mutta loput lenkkareita eli lenkkitossuja. Nimitys on kyllä tässä vähän huono, koska kyseessä oli lähinnä yleiskäyttöön eikä oikeaan juoksulenkkeilyyn tarkoitettuja tossuja. Mutta ei silti tennareita.

Hassu sattuma on se, että juuri eilen olin ostamassa lenkkitossuja Intersportissa, ja ehdin kehua Nikeä siitä, että ovat jättäneet ilmatyynytossuista pois sen ikkunan, jonka kohdalta tossu ensimmäisenä hajosi. Ja sitten tänään jo mainostettiin näitä ikkunatossuja. En kyllä enää ostaisi juoksutossuiksi.

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Miniloma ja musikaali Jyväskylässä

Perjantai-aamuna Jyväskylää kohti yhden pysähdyksen (Vierumäellä kermamunkkikahvit) taktiikalla, perillä hotelli Cumuluksessa kahden maissa. Hyvää aikaa kirpputorikierrokselle, jota osittain olin Google Mapsin avulla suunnitellut etukäteen. Valitettavasti en ollut huomioinut, että saavumme Jyväskylään Laukaan kautta, ja iso(n näköinen) kirppis Laukaalla jäi vai näköhavainnoksi.

Mutta miten mitään löydettiin ennen mobiilia nettiä? Nytkin kierrettiin ensin turhaan Kolmenkulman liikekeskus löytämättä siinä lähistöllä olevaa kirppistä, kunnes kaivelin Googlen esiin ja luin kirpputorihaku.com*:ista Centrum Kirpputorin kommentin: "Kannattaa...mennä siihen vanhan postin/gigantin pihaan...siitä pihasta kävellä sinne kolmikulmaan/kauppakadulle se jyrkähkö sisäpihan mäki ja siinä tiiliseinäisessä talossa on pienen pieni ovi kirppiksen sisään."

Satuimme juuri tuolloin seisomaan tuulelta suojassa jossakin katoksessa, josta oli aivan suora näköyhteys siihen kirppiksen ovelle. Mutta en tiedä, olisimmeko huomanneet sitä ilman tuota informatiivista tekstiä.

Toisen kerran mobiilista netistä oli hyötyä, kun myöhemmin etsimme lähintä Subia sen jälkeen, kun olimme kävelleet vielä toiselle kirppikselle (nimeltään Timantti) lähes keskustan ulkopuolelle. Siinä netti kyllä johti lievästi harhaan: ei ollut saamiensa kehujen arvoinen; uusi kyllä, mutta melkein tyhjä. Tosin löytyi sieltäkin jotain. Sitäpaitsi pieni kävely teki ihan hyvää, ja tuli nähtyä vähän enemmän Jyväskylää.

Illalla sattui vielä tulemaan hotellihuoneen TV:stä Madagascarin Pingviinien joulujakso Jouluyön yökyöpelit, ja kävin nopeasti hotellin saunassakin, jossa tosin oli laihat löylyt ja hyytävän kylmä pesuhuone.

Lauantaina ensimmäiseksi kolme varttia kuntosalin juoksumatolla, sitten aamiainen, vähän kiertelyä Forumissa, parkkipaikan etsintä ja puolen päivän jälkeen Kaupunginteatterille. Yhdeltä alkoi Shrek-musikaali.

Musikaalin tarina perustui ensimmäiseen Shrek-elokuvaan; pientä muokkausta ja sovitusta tietenkin oli tarvittu, kun animaatio siirretään näyttämölle. Musikaali käynnistyi vähän kankeasti, mutta kun pääsi vauhtiin, niin siinä pysyi. Välillä todella hauska, välillä vähän puuduttavia ja ylipitkiä kappaleita. Lavastus oli melko yksinkertainen mutta näyttävä, erityisesti pinkki lohikäärme (josta valitettavasti ei löydy kuvaa) oli todella upea. Joka tapauksessa niin hyvä musikaali, ettei tarvitse harmitella, että tuli lähdettyä sitä katsomaan niinkin kauas ja kalliisti.

*kirpputorihaku.com:issa on myös paljon vanhentunutta tietoa. Sivustolla on tästä mainintakin. Kannattaa lukea aina asiakkaiden kommentit, niistä voi paljastua, onko ko. kirpparia enää olemassakaan tai mainitussa osoitteessa!

P.S. Uudet liput uuteen musikaaliin ostettu!


torstai 6. maaliskuuta 2014

Antonia Fraser: The Six Wives of Henry VIII

Kirja viikossa, osa 26

Kirja  kertoo tietenkinEnglannin kuningas Henrik VIII:n kuudesta vaimosta ja näihin kuuteen avioliittoon johtaneista syistä. Taustoitti myös mielenkiintoisesti Tudors-sarjaa, jota olen seurannut aina silloin harvoin kun Nelonen on sitä viitsinyt esittää (missä viipyy neljäs ja viimeinen tuotantokausi, joka valmistui jo 2010?!).

Kuningas Henrikin ensimmäinen avioliitto Aragonin prinsessa Catherinen kanssa oli järjestetty, niinkuin tuohon aikaan oli tapana. Se kesti kuitenkin pitkälti toistakymmentä vuotta ja päättyi pitkään ja katkeraan erotaisteluun ja Englannin uskonnon muuttamiseen katolisuudesta anglikaaniseksi siinä sivussa. Henrik oli silmittömästi rakastunut nuorempaan Anne Boleyniin, uskoi tämän vakuutteluihin poikalapsesta ja meni tämän kanssa naimisiin vaikka ero Catherinesta ei ollut selvä.

Annekaan ei saanut poikaa, ainoastaan tytön, Elizabethin (ensimmäisestä liitosta oli syntynyt Mary), mikä "oikeutti" syyttämään häntä valtiopetoksesta, aviorikoksesta ja noituudesta ja tuomitsemaan hänet teloitettavaksi noin kolmen vuoden liiton jälkeen.

Kuninkaalla oli tähtäimessä uusi vaimo, Jane Seymour, jonka kanssa hänet vihittiin vain kymmenen päivää Annen teloituksen jälkeen. Jane synnytti puolentoista vuoden kuluttua pojan, mutta kuoli itse pari viikkoa myöhemmin tulehdukseen, jota ei tuolloin osattu hoitaa.

Siispä piti taas saada uusi vaimo, tällä kertaa Henrik halusi kokeilla taas järjestettyä liittoa. Yksi ehdokas oli Milanon herttuan 15-vuotias leski, Tanskan prinsessa Christina, joka kieltäyi ja sanoi, että olisi suostunut jos hänellä olisi kaksi päätä (tämä oli viittaus Annen kohtaloon).

Lopulta päädyttiin Kleven herttuan tyttäreen Annaan. Henrik päätti liitosta näkemättä Annaa, vain muotokuvan hänestä, ja pettyi, kun Annan ulkonäkö ei sitten todellisuudessa miellyttänytkään. Sovittua vihkimistä ei peruttu, mutta liitto mitätöitiin puolen vuoden kuluttua sillä perusteella, että sitä ei ollut koskaan täytäntöönpantu.

Jossain tässä kohdassa tarina alkaa tuntua aika uskomattomalta ja huvittavalta, ellei olisi todellisista ihmisista kysymys. Eikä Henrikin pakkomielle saada toinen poika päättynyt tähän, vaan jatkui.

Viides vaimo oli melko oppimaton ja lapsellinen Katherine Howard. Katherinen kaula päätyi puolitoista vuotta myöhemmin myös teloituspölkylle, koska hän ei ollut oppinut historiasta eli Annen kohtalosta, vaan aloitti suhteen toisen miehen kanssa. Hovinaisia ja -miehiä vilisevissä linnoissa moinen ei tietenkään ´pysynyt salassa, eikä sekään, ettei hän vastoin kuninkaan luuloa ollutkaan neitsyt avioliiton alussa.

Kuudes ja viimeinen, kuninkaan jälkeen henkiin jäänyt vaimo oli Catherine Parr. Tämä Catherine oli kahden miehen leski, eikä siis varmasti neitsyt kuninkaankaan silmissä, mutta tässä iässä (kuningas oli viisikymppinen ja sairas) se ei enää haitannut. Vaimon tehtävä oli enimmäkseen olla hoitaja ja hovin naisten esimies.

Yksi tämän vaimonvaihdon huvittavaksi tekevä seikka on se, että aina uuden avioliiton myötä uuden vaimon kaikki mahdolliset (mies)sukulaiset ylennettiin hovissa johonkin asemaan ja heille jaettiin linnoja ja kartanoita ja maita. Teloitettujen vaimojen sukulaismiehet sitten joko teloitettiin myös, tai heidän omaisuutensa takavarikoitiin uusien sukulaisten tieltä. Sitä vastoin Jane Seymourin sukulaiset saivat pitää asemansa; Janen veli, Sudeleyn paroniksi ylennetty Thomas jopa meni naimisiin Catherine Parrin kanssa kuninkaan kuoltua.

Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kirja, hyvin yksityiskohtainen ja siksi paksu ja pitkään luettava.