sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Salakuunneltua kirppareilla...

...tai ei kai se ole salakuuntelua, jos keskustelun osapuolet puhuvat niin kovalla äänellä, että ulkopuolinen sen väkisin kuulee?

Tapaus 1:

Sattui muutama viikko sitten eräällä hyvinkääläisellä kirpparilla: Asiakas selitti muuttavansa ja halusi kirpparipöydän kahdeksi viikoksi. Normaali hinta olisi ollut 100 €, mutta (ilmeisesti) kirpparin omistaja lupasi pöydän 80 €:lla. No, eihän se sinänsä mitään, mutta jotenkin epäreilua niitä kohtaan, jotka eivät huomaa tinkiä pöytää varatessaan.

Tapaus 2:

Riihimäkeläisellä kirpparilla kassahenkilö soitti selvästikin jollekin ns vakipöydän pitäjälle. Ehdotti, että josko ko. pöydänpitäjä viitsisi / haluaisi vaihtaa tavaransa johonkin toiseen pöytään ihan vaihtelun / paremman menekin vuoksi ja kenties samalla tuoda uutta myytävää. Puhelun toista päätä en tietenkään kuullut, mutta tuntui siltä, ettei pöydänpitäjä kovin paljon välittänyt, missä pöydässä tavarat ovat ja meneekö mikään kaupaksi. Pistää miettimään, saako tämä pöydänpitäjä pöydän ilmaiseksi, jos yhtään ei ole tuotolla väliä?

Nopea kirpparikierros Tampereella perjantaina; ainoa löytö yksi vyö.
P.S. Pari päivää työkokeilua takana; tosin ei juurikaan työtä eli mitään tekemistä. Saa nyt nähdä, miten se tästä lähtee etenemään. Työkokeilusopimus vuoden loppuun.

P.S. 2 Olin myös ns. työttömien terveystarkastuksessa. Oli suunnilleen yhtä tyhjän kanssa. Ja terveyskeskusmaksunkin joutui maksamaan, koska kuulemma "lähes kaikki työttömät saavat kuitenkin toimeentulotukea, niin sossu kyllä maksaa senkin". Vaikka "lähes kaikki" työttömät ehkä saavat toimeentulotukea, niin se ei tarkoita, että "aivan kaikki".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti