1. Kiristys ja uhkailu
Työteekkiin houkutellaan lupauksilla, että siellä selvitetään työllistymis- tai opiskelumahdollisuuksia ja tarkoitus on siirtyä lopulta oikeaan työhön. Nämä ovat täysin tyhjiä lupauksia, mitään ei selvitetä, uusi kolmen kuukauden kuntouttavan työtoiminnan sopimus vain vaaditaan allekirjoittamaan yksi toisensa perään uhkaamalla työmarkkinatuen lopettamisella. "Ei täällä ole pakko olla, voithan aina katsoa mitä sossusta saa", naureskellaan.
2. Elämän tarkoitus on Työteekki
Ollessani Työteekissä olin todella uupunut (vielä silloin minulla ei ollut MTCD-diagnoosia). Minulle sanottiin, että jos en muuten jaksa, minun pitää lopettaa aivan kaikki, siis todella aivan koko muu elämä, ja vain käydä Työteekissä ja nukkua kaikki vapaa-aika. Siis ei liikuntaa, ei mitään sosiaalista elämää, ei kotitöitä...eikä minkäänlaista palautumista Työteekin raskaasta ilmapiiristä. Siellä on löydetty se, mitä niin moni on etsinyt: elämän tarkoitus. Eikä se ole 42 vaan 7-tuntinen päivä Työteekissä.
3. Kritiikin esittäminen ehdottomasti kielletty
Tapahtui vuonna 2007: Eräs Työteekissä ollut työtön kirjoitti paikkaa kritisoivan mielipidekirjoituksen. Hän tarjosi sitä ensin paikalliselle ilmaisjakelulehdelle, joka ei sitä julkaissut. Sen sijaan tilattava paikallislehti julkaisi kirjoituksen. Työteekin silloinen johtaja teki rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, ja ilmaisjakelulehti vastoin hyvää tapaa (lähdesuoja) antoi kirjoittajan nimen poliisille. Tampereen käräjäoikeus kutenkin onneksi totesi, ettei lehti eikä kirjoittaja ole syyllistynyt kunnianloukkaukseen, koska julkisessa virassa pitää alistua kohtuulliselle arvostelulle.
Itse olin kirjoittanut Työteekkiä ja erityisesti siellä järjestettyä Poveri-valmennusta kritisoivan kirjoituksen(* Aamulehden mielipidepalstalle jo vuonna 2005. En ehkä päätynyt leivättömän pöydän ääreen, koska kirjoituksessa ei suoraan mainittu nimeltä Työteekkiä eikä edes Vammalaa. Ja luotan Aamulehden lähdesuojaan, se ei olisi antanut nimeäni julki. Sen sijaan sain kovan kaksi tuntia kestäneen läksytyksen ja sanallisen sakinhivutuksen ryhmältä, johon kuului Työteekin johtaja, valmennuksen vetäjä ja kaikki ne (palkalliset) ohjaajat, jotka olivat kanssani tekemisissä.
Se oli täysin asiatonta kohtelua, ja näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi pitänyt ryhtyä joihinkin toimiin se vuoksi, mutta mihin? Ei työttömällä ole turvana luottamusmiestä, ammattiliiton lakimiestä eikä voi vedota edes työturvallisuuslain tarkoittamaan häirintään, koska työtön ei ole työsuhteessa Työteekkiin, ja on täysin lainsuojaton.
4 Sairauden kieltäminen
Niinkuin jo mainitsin, olin Työteekkiaikoinani niin väsynyt ja uupunut, etten yksinkertaisesti jaksanut, ja jouduin jopa hakemaan sairauslomaa. Minulla oli aivan laillinen sairauslomatodistus, mutta minulle sanottiin, että Työteekki voisi aivan hyvin jättää sen hyväksymättä, koska "kyllä aina sairaslomaa saa, kun tarpeeksi monella lääkärillä käy". No, hyväksyivät sillä kertaa, mutta mitä olisi tapahtunut, jos eivät?
5. Sairaiden juoksuttaminen ympäri kaupunkia eli epäluottamus
Tapahtuipa eräänä päivänä niin, että eräs Työteekin työtön sai yhtäkkiä hyvin pahannäköisen ihottuman käsivarsiinsa. Todennäköisesti allerginen reaktio, mutta olisi saattanut olla myös jokin rokko. Henkilö passitettiin heti päivystykseen terveyskeskukseen, ja ehdottomasti vaadittiin, että hän tulee vielä samana päivänä esittämään sairauslomatodistuksen.
Työteekistä on terveyskeskukseen kaksi kilometriä, eli edestakaisin neljä. No, ei ehkä kovin paljon, mutta jos henkilö on liikkeellä kävellen, sekin on matka. Ja varsinkin, jos hän kotiin lähtiessä joutuu taas palaamaan samaan suuntaan. Miksi sitä todistusta ei voinut toimittaa seuraavana päivänä, kun kaikki aivan selvästi näkivät ihottuman, eli ei voinut olla edes epäilyä mistään teeskennellystä sairaudesta?
6. Kielletyt sanat
Kuntouttavaa työtoimintaa sai (ainakin silloisen) lain mukaan teettää 11 kuukautta 12:n kuukauden aikana, ja näin ollen siihen tuli välillä taukoja. Näitä taukoja ei kuitenkaan saanut sanoa lomaksi, koska "työttömällä ei ole lomaa työnhausta koskaan". Missään tapauksessa ei myöskään saanut käyttää sanontaa, että on Työteekissä "töissä". Ettei vaan työtön pääse unohtamaan, että ei ole töissä, vaan työtön. Ja pitää erottautua niistä, jotka ovat siellä oikeasti töissä, eli saavat palkkaa työttömien nöyryyttämisestä.
Tulee ihan mieleen George Orwellin kirjan Vuonna 1984 uuskieli, jota käyttäen pitäisi olla mahdotonta ajatella väärin, koska kielestä puuttuvat Työteekille vahingollisten ajatusten ilmaisuun tarvittavat sanat.
Ja aivan omin korvin sain myös kuulla, että työtä (anteeksi, kuntouttavaa työtoimintaa) tehdessä ei saisi jutella muiden kanssa, koska se hidastaa työntekoa (anteeksi taas, hidastaa kuntouttavaa työtoimintaa).
7. Laittomat sopimukset
Edelliseen kohtaan liittyen: En voi todistaa, mutta minulla oli todella vahva tunne siitä, että sopimuskäytännössä toimittiin väärin. Kolmen kuukauden sopimus, viikon tauko, kolmen kuukauden sopimus, viikon tauko, kolmen kuukauden sopimus, viikon tauko...ja hups, neljännen sopimusjakson aikana tuleekin 12 kuukautta täyteen, mutta taukoa oli vain kolme viikkoa lain määräämän neljän sijaan. Kuinka moni tuntee lain, ja kuinka moni uskaltaa vaatia lain oikeaa tulkintaa?
8. Kulunvalvonta ja työaikaseuranta
Mitään varsinaista elektronista kulunvalvontaa ei ollut, mutta sitäkin tiukempi manuaalinen. Merkittävin ero oikeisiin työpaikkoihin oli seuraava: Työpaikoissa työntekijä kirjautuu sisään (ja työajan alkavaksi) heti ulko-ovella heilauttaessaan kulunvalvontaläpyskää. Sen jälkeen hän saa rauhassa vaihtaa työvaatteet ja siirtyä työpisteeseen. Sama toisin päin työpäivän päättyessä. Mutta Työteekissä kuntouttavan toiminnan pisteessä oli oltava tasan kello kahdeksan, mahdolliset vaatteidenvaihdot ym. oli tehtävä ennen sitä. Ja iltapäivällä tietenkin vastaava tilanne toisin päin.
9. Työttömän arvottomat vaatteet ja muu omaisuus
Koska Työteekki toimii entisessä leipomossa, siellä oli pukuhuoneet ja näissä lukittavia kaappeja. Kaappeja ei tietenkään riittänyt kaikille, ja niille muille oli vain pieni muutaman koukun naulakko ahtaassa nurkassa. Erityisesti talvella tila eri riittänyt, ja takit putoilivat lattialle kuraisten tai lumisten kenkien päälle. Ehdotus lisänaulakon saamiselle (tilaa oli ja tekijätkin) kuitattiin sanomalla "ei pidä tulla tänne niin hienoissa vaatteissa, etteivät ne kestä putoamista". Työttömälllä voi olla vain yksi talvitakki, oli se sitten hienompi tai huonompi, mutta miksi pitäisi kestää sen tallomista? Vai oliko taustalla ajatus, että Työteekin työtön erottuu epäedukseen myös matkalla sinne ja takaisin, usein kaupungin keskustan halki pukeutuessaan lattiankestäviin vaatteisiin?
Useimmilla oli myös mukana jonkinlainen laukku, sisällä ehkä laiha lompakko, kännykkä ja jotain muuta. Jos ei kaappia ollut, minne voi laittaa laukun, kun sen säilyttäminen ei työpisteissäkään ollut sallittua?
10. Omat sokerit ja litistetyt voileivät
Olen lukenut, että joidenkin kaupunkien työpajoilla on jopa maksuton ruokailu taukokahveista puhumattakaan. Ei Työteekissä. Ruoka maksoi, kahvi maksoi, kahvi maidolla maksoi reilusti enemmän, ja jos kahviin halusi sokeria, se piti tuoda itse (kaapittomilla oli tässä taas säilyttämisongelma; sokeripalat taskuun vai minne?). Eväitä sai tuoda, mutta jääkaappiin niitä ei olisi haluttu. Ei suoraan kielletty, mutta siirreltiin siellä minne sattui, ja laskettiin tylysti viiden kilon perunasäkki eväsvoileipien päälle...
Tässä nämä nyt tällä kertaa. En maininnut mitään nimiä tälläkään kertaa, paikkakunnan kyllä enkä voi tietää, minkälaisiin vaikeuksiin tämänkin kirjoituksen vuoksi joudun. Mutta sananvapaus ennen kaikkea.
Täytyy kyllä sanoa, että jotain mätää Työteekissä oikeastikin on. Mainitseepa sen nimen kenelle tahansa vammalalaiselle, saa kuulla kauhistelua ja osanottoa sinne joutuvien puolesta. Ei sellainen maine tyhjästä tule, kyllä sen eteen on tehtävä kovasti työtä.
*)TYÖTTÖMÄT VAVISKAA!
Ensi vuoden alusta astuu voimaan uusia lakeja työttömien aktivoimiseksi, mikä tarkoittaa, että kunnat joutuvat epätoivoisesti keksimään erilaisia aktivointitoimia. Eräässä lounaisen Pirkanmaan kunnassa on jo saatu esimakua näistä toimista: alkoi Poveri-valmennus, jonka joutuvat läpikäymään kaikki kunnan pitkäaikaistyöttömät seuraavien vuosien aikana.
Ensimmäisten joukossa ko. valmennuksen kokeneena en voi muuta kuin sääliä niitä, jotka sinne tulevat joutumaan. Varoittamisesta ei ole hyötyä, tätä vaaraa kun ei voi välttää. Mutta kehotan etukäteen keräämään henkisiä ja fyysisiä voimia, että siitä selviäisi terveen kirjoissa.
Valmennuksessa ei ollut mitään järkeä. Noin kymmenen täysin erilaisen ihmisen ryhmä istui 7-tuntisia päiviä puhumatta paikoillaan valmennuksen vetäjän tuijottaessa. Ehkä vetäjä teki mielessään kaikista jonkinlaista psykologista arviointia, joka sitten menee tiedoksi viranomaisille tai jonnekin. Ehkä kokeiltiin ihmisten sietokykyä: kuka saa hermoromahduksen ensimmäisenä?
Valmennuksesta olisi pitänyt kuulemma saada irti vaikka mitä. Mutta mitä saa istumisesta mitään tekemättä? Ei yhtään mitään muuta kuin turhautumista ja patoutunutta kiukkua kaikkia mahdollisia aktivointitoimia kohtaan. Kyllä pitkäaikaistyöttömilläkin pitää olla oikeus inhimilliseen kohteluun: jos määrätään karenssin uhalla ”valmennukseen”, on sen järjestäjien velvollisuus huolehtia, että siinä on jotain sisältöä eikä pelkkää nöyryyttämistä ja työttömyydestä syyllistämistä.
Toivon todella, että muut kunnat eivät seuraisi kotikuntani esimerkkiä eivätkä lähtisi tälle työttömien lopullisen nöyryyttämisen tielle.
Nimimerkki ”Lyttyyn lyöty työtön”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti