sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Viikon tapatumat

Tiistaina kävin Helsingissä junalla. Olin päättänyt sen jo pari viikkoa sitten, mutta ei yhtään, ei sitten yhtään joulumieltä. Nopeasti Stockmannilla ja Sokoksella jouluosastot, Robert's Coffeessa jäätelö, siinä kaikki. Olin takaisin Riihimäellä jo ennen kolmea.

Keskiviikkona oliitsenäisyyspäivä. Suomi 100 vuotta. Käveltiin Riihimäen sankarihautausmaalle, kuunneltiin pari puhetta ja kuorolaulua. Tilaisuus kesti noin puoli tuntia. Ja sitten takaisin kotiin koristelemaan joulukuusta.

Torstaina iltapäivällä tyhjensin kirpparipöydän. Olisihan siellä voinut enemmänkin myydä, mutta olin tyytyväinen, kun sain kaikki poislähtevät mahtumaan yhteen ostoskärryyn ilman ongelmia.

Ja perjantaina sitten Turkuun. Semmoinen äkkipäätös, mutta ihan kiva päivä tuli kuitenkin. Pari uutta kirppistäkin käytiin; toisesta löytyi kaikenlaista, niistä myöhemmin.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Työttömyyskatsaus 11/2017

Marraskuu alkoi ja päättyi yhtä synkissä tunnelmissa, ei kunnon talvea vieläkään, pelkkää vesisadetta. Melko toivotonta monessakin mielessä, sanoisin.

Lähes huomaamattani olen tullut erittäin kyyniseksi työllistymiseni suhteen; en enää jaksa etsiä työpaikkoja ja lähettää hakemuksia niihin. Viimeinen pisara taisi olle viimekuinen työkokeilu: tajusin ihan lopullisesti, etten pääse töihin sinne Janakkalan kunnantalolle, enkä minnekään muuallekaan. Kun 50:nnen kerran sanotaan, että pitäisi hymyillä tai edes olla positiivisemman näköinen, niin siihen ei enää edes halua vastata, että "kun minä nyt vain olen tämän näköinen!" Jos hymy ei tule sisältä, niin ei siihen voi pakottaakaan.

Marraskuussa voimia vei epätietoisuus siitä, tuleeko työttömien aktiivimalli voimaan vai ei; luultavasti tulee. Eli on tehtävä vähintään 18 tuntia töitä kolmessa kuukaudessa tai osallistuttava viitenä päivänä aktivointitoimiin. Muutoin vähennetään työttömyyskorvauksesta yhden päivän tulo kolmen kuukauden aikana.

"Kassanjohtaja Jenni Korkeaoja Suomen Elintarviketyöläisten työttömyyskassasta varoittelee aktiivimalliin sisältyvästä työttömien hyväksikäytön mahdollisuudesta.

– Tuleeko siihen väliin joku ”vilunkipetteri”, joka ajattelee, että väliäkö palkasta, kunhan työtön saa tunnit täyteen.

Kun työtön on ajettu nurkkaan, jossa hänen on otettava vastaan mitä työtä tahansa, johtaa se Korkeaojan mukaan helposti työehtojen polkemiseen ja romuttaa sopimusjärjestelmää.

–  Ay-liikkeen pitäisikin nyt nähdä tämä uhka ja vaatia riittäviä resursseja työehtojen ja säädösten valvontaan luottamusmiesjärjestelmän ulkopuolelle jääneille työpaikoille. Myös Kelan ja työttömyyskassojen pitää saada riittävät henkilöresurssit, että osaltamme voimme seurata työehtojen toteutumista.

Asia pitäisi Korkeaojan mukaan ymmärtää myös Arkadianmäellä.

Ammattiliitot ja työttömät ovat tyrmänneet kovasanaisesti aktiivimallin.

Työttömien Keskusjärjestö korostaa, että tosiasiallisesti aktiivimallilla leikataan työttömien perusturvaa, sillä kaikille työttömille ei ole tarjota työpaikkoja. Järjestö muistuttaa mallin valuviasta eli vaikka työttömyys johtuu juuri siitä että työvoimalle ei ole kylliksi kysyntää, työttömän pitää silti etsiä jostain työtä tietty määrä säilyttääkseen edes työttömyysturvansa täysimääräisenä." (Kansan Uutiset, 4.11.2017)

Ja sitten olisi tulossa työnhakuvelvoite, viimeistään 2020:

"Toistaiseksi on vielä auki, miten työnhakuvelvoitetta seurataan. Eli riittäisikö, että ihminen itse ilmoittaa, kuinka montaa työpaikkaa hän on viikossa hakenut, vai miten asia tulee osoittaa.

– Olipa tapa mikä hyvänsä, sen pohjalta määräytyy karenssi, jos töitä ei hae. Tätä viedään nyt jääräpäisesti valmistelussa eteenpäin, vaikka se on tyrmätty niin työnantajin kuin työntekijöidenkin suunnalta, Korkeaoja kertoo. 

Minkä tahansa työn hakeminen ei tiettävästi riittäisi vaan työtä pitäisi hakea sieltä, minne hakijalla on aidosti mahdollisuuksia työllistyä. Jälkimmäinen vaatii tietysti jonkun tekemään arvion asiasta."

Ja sitten loppukuun puheenaihe: "Kuolleetkin kummittelivat työttöminä työnhakijoina: tilastot kaunistuivat, kun ihmisille alettiin soitella"

"– Työttömien työnhakijoiden joukosta on paljastunut paljon ihmisiä, jotka ovat aikaa sitten menneet töihin, oli koulutukseen siirtyneitä, äitiyslomalle jääneitä ja asepalveluksen aloittaneita, Sastamalan työllisyyspalvelupäällikkö Tiina Leppäniemi luettelee.

– Sitten oli jopa kuolleita, eivätkä he enää siinä mielessä työvoimapalveluita tarvinneet, emmekä tietenkään heitä enää tavoittaneet, Tiina Leppäniemi lisää.

Työ- ja elinkeinoministeriön tuoreimman katsauksen mukaan Pirkanmaan työttömyys olisi vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna vähentynyt 25 prosenttia.

Työllistyminen ei ole kohdistunut ainakaan pitkäaikaistyöttömiin, jos katsotaan toista mittaria. Yli 300 päivää työttöminä olleiden määrä tuntuu kuntien taloudessa, kun ne maksavat työmarkkinatuen kuntaosuuksia. (Yle Uutiset, 27.11.2017)

Sitten vielä tämä Facebookissakin jakamani Aamulehden uutinen samalta päivältä:

"Istunko oikeasti koko elämäni kotona?" Vuosien työttömyys ehti jo lamaannuttaa 28-vuotiaan Lauri Niemisen – Sitten löytyi ratkaisu, josta voivat hyötyä myös muut

Juttu on pitkä, enkä jaksa siitä lainailla tähän mitään, mutta käsittämätöntä käsitteiden sotkemista: kuntouttava työkokeilu ja palkkatukityö iloisesti sekaisin! Jutussa mainitaan jälleen myös pari henkilöä, jotka tunnen: (jälleen) Tiina Leppäniemi ja Sylvään erityisopettaja Marko Lausniemi, tuo henkilö joka kutsui minua monen muun nimen lisäksi "saatanan rumaksi naiseksi"...

torstai 30. marraskuuta 2017

Kirpparilöytöjä, marraskuu 2017

Jotain pientä tuli kuitenkin taas ostettua, mutta olen vastaavasti myynyt paljon enemmän:
  • Musta-valkoinen trikoojakku
  • Metallinen suncatcher-juttu lasipallolla
  • Pieni tuikkukippo
  • 8 kpl vuolukivisiä kuutioita

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Teatterissa: Masennuskomedia

Saimme liput Kansallisteatterin Masennuskomedian omaiskenraaliharjoitukseen, ja olihan sinne mentävä.

Ensinnäkin painotan ja korostan, että kirjoitan tämän vain ja ainoastaan omien kokemusteni perusteella, omaan työpajakokemukseeni perustuen (olen kirjoittanut työpajasta mm. 10 syytä inhota tyoteekkiä ja Valitettavan todellinen kauhusatu erään työttömän kokemuksista kuntouttavan työtoiminnan syövereissä). Ja muistutan, että tämä on tapahtunut ennen vuoden 2015 muutosta Lakiin kuntouttavasta työtoiminnasta, jossa määritellään sen päivittäinen ja viikottainen kesto. Ja lisäksi muistutan, että tuolloin niinkuin nytkin Työteekkiin pakotettiin menemään kaikki, niin pitkäaikaistyöttömät, mielenterveyskuntoutujat, päihdekuntoutujat,  lievästi kehitysvammaiset kuin yhdyskuntapalvelua suorittavatkin. Sastamalassa ei ole muuta paikkaa, ja kaikki tekevät kuntouttavaa työtoimintaa täsmälleen samanlaisella sopimuksella, ja saavat 9 €/pv kulukorvausta.

Sitten näytelmän aihe: suuren metalliyrityksen johtaja Eeva Ahonen palaa loppuun. Hän saa ilmeisesti potkut ja pari kuukautta myöhemmin hänelle ehdotetaan menemistä mielenterveyskuntoutujien työkeskukseen. Tässä tuli näytelmän ensimmäinen ja toinen asiavirhe: yleensä burn outin jälkeen joutuu sairaslomalle, enkä todellakaan löytänyt mistään tukea sille väitteelle, että kuntoutujat saisivat 12 €/pv kulukorvausta. Ei, se on se 9 euroa.

Seuraavaksi työkeskukseen tulee paketti pehmopupuja, jotka on ommeltu väärin: korvat ja käpälät sekaisin. Yksi Eevan entinen businesstuttu innostuu niistä, ja tilaa ison erän. Siitäpä sitten ompelemaan liukuhihnalta. Eeva tekee hienon PowerPoint-esityksen, jossa hän laskee "työn" kuluiksi sen 12 euroa päivältä, ja vakuuttaa, ettei työaikaa pidennetä (se kun on 5 h/pv).

Pupuja kuitenkin tilataan tosi iso määrä, 1000 kpl, ja laskelmat menevät uusiksi. Ja kohta jo vaaditaankin tekemään "ylitöitä" ja vähentämään kahvitaukoja ja lopettamaan tupakointi ja käymään harvemmin vessassa.

Odotin koko ajan jotain kritiikkiä sitä kohtaan, että kuntoutujat joutuvat tekemään tulosta, mutta eivät saa itse mitään, vaikka kuinka paljon tekisivät. Sitä ei tule. Eeva alkaa käydä ylikierroksilla, yksi työntekijä saa jonkinlaisen kohtauksen, työkeskuksessa syttyy tulipalo (miksi?)...Kaaoksen keskellä Eeva menee kotiin nukkumaan, mistä työkeskuksen työntekijät hänet hakevat pitämään puhetta Mental Tech -tilaisuuteen...valmiiksi tehty puhe kääntyykin kertomukseksi omista kokemuksista, siitä miten hän, Eeva, on aina ennen väistänyt kadulla niitä, joiden kanssa hän nyt tekee töitä, ja sairauden myöntämisestä alkaa paraneminen. Ja kaikki on hyvin. Onko? No ei todellakaan ole.

Näytelmä perustuu näyttelijä-ohjaaja Mari Rantasilan ideaan, ja hän on myös ohjannut sen. Tämä selittää paljon: lastenelokuva Risto Räppääjän ohjaaja stereotypioi työkeskuksen henkilöt, ja vuorosanat ovat välillä kuin aikuisille suunnatusta lastennäytelmästä. Vaikka komedia onkin, ei tarvitsisi kalastella helppoja nauruja. Faktojen tarkistuskaan ei olisi ollut pahitteeksi, nyt katsojille jää väärää tietoa.

Kaiken kaikkiaan: en pitänyt. En voi suositella kenellekään, jota aihe vähänkäään koskettaa, koska ajatukset harhautuvat muistelemaan omia kokemuksia.

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Taas kirpparipöytä, vaikkei ollut tarkoitus...

...eli vuokrasin kuitenkin pöydän kahdeksi viikoksi. Tällä kertaa Femmatorilta, jota en ole ennen
käyttänyt. Tavaraa vain kertyi pikkuhiljaa, kun ehdin purkamaan laatikoita ja säkkejä.

Femmatorilla on kiinteät hinnat, ei mitään tarjouksia, eli yksi viikko 31 €, ja looshi 36 €. Viikonloppuisin ei ole aloituksia eikä lopetuksia, koskaan. Hintalappuja saa tuohon hintaan 4 arkkia eli 120 kpl. Ne on printattu ihan tavalliselle paperille, jos haluaa tarroja, ne maksavat 0,30 € / arkki. Mitään yhteenvetolistoja ei saa, pitää itse kirjoittaa vaikka ruutuvihkoon. Juokseva numerointi on hintalapuissa, mutta eri järjestyksessä mihin olen tottunut, eli vasemmalta oikealle eikä ylhäältä alas.

Pöytä osoittautui liian pieneksi, niinkuin olin arvellutkin. Jonkin sortin hylly olisi ollut kiva, mutta mistäs semmoisen nyt keksii...ei mistään. Täytyi sitten vaan pinota tavaraa päällekkäin...

maanantai 20. marraskuuta 2017

Banaanimuffinsit

Ties kuinka pitkästä aikaa leivoin muffinseita, kun oli sattunut jäämään pari banaania. Ohje löytyi netistä, mutta on vähän hassu: miksi 3 ja ½ dl jauhoja, mutta 0,5 dl maitoa?

3½ dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta
1,75 dl sokeria
3 banaania
1 kananmuna
0,75 dl sulatettua margariinia
0,5 dl maitoa

Aineet sekoitetaan ja paistetaan muffinsivuoissa tai -pellillä, itse käytin silikonista. Paistetaan 15 - 20 min. 200 asteessa.

No kovin kaksisen näköisiä ei näistä tullut, maku on jotensakin mukiinmenevä.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska

Alaotsikko "Suuri nälänhätä Suomessa 1695 - 1697" kertookin kirjasta kaiken.

Tosiasiassa kirja oli aika nopea luettava; paljon tyhjää, lyhyitä kappaleita, vain 240 sivua. Ja toistoa, tosi paljon toistoa.

Kirja ei myöskään etene täysin kronologisesti: välillä puhutaan jo keväästä 1697, ja sitten taas syksystä 1696, ja vastaavaa sattuu vähän väliä. Niin ja sanoinko jo: toistoa.

Nälänhädän syyt, myöhäinen kevät ja varhaiset yöpakkaset sekä kovat sateet, toistetaan moneen kertaan, ja niiden aiheuttamat ongelmat: viljaa ei kertynyt varastoon, ei syötäväksi eikä siemenviljaksi. Tukholmasta laivattu hätäapuvilja myöhästyi joka kevät kylvöstä jäiden vuoksi, eikä sitä byrokraattisista syistä voinut varastoida jo syksyllä. Suunnitelmataloutta tai ennakkovarautumista ei tunnettu.

"Ruotu- ja määräjakoislaitos oli valtaisa, jähmeä koneisto, monimutkainen ja joustamaton rakennelma, joka perustui luontaistalouteen. Sen taustalla oli ajatus muuttumattomuudesta: ruotujen kuviteltiin pysyvän aina samanlaisina, peltojen tuoton vakiona, armeijan ja kruunun tarpeiden muuttumattomina. 1600-luvun maailmassa ei ollut tapana ennakoida "tulevaisuuden haasteita" tai ainakaan sitä ei tehty kovinkaan menestyksekkäästi. Tulevaisuuteen valmistautuminen tarkoitti sitä, että muutoksen olemassaolo yritettiin eliminoida luomalla järjestelmiä ja sääntöjä, jotka eivät perustuneet todelliseen tietoon maailmasta."

Oli kirja ihan luettava silti, mutta jonkinlaista kustannustoimittamista olisin kaivannut.