sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Työkokeilua, teatteria ja tosi kovaa uupumusta...

Työkokeilu jatkuu edelleen, nyt viikolla ei tapahtunut tuskin mitään. Viime sunnuntaina oli joku Kino Tervakosken 100-vuotisjuhlakonsertti, jossa otin muutaman kuvan, ja keskiviikkona totesin että työkkärin vastuuvirkailijani muutti kunnantalolla viereiseen huoneeseen. Onko se sitten hyvä vai huono asia, en tiedä. Keväällä sanoin (kun oli tällaisesta työkokeilusta puhetta) että ihan sama missä kokeilen, jos istun kaikki päivät yksin jossain kopissa eikä kukaan huomaa, kuinka väsyn. Eikä kukaan usko, kun sanon. Niinhän tässä on käymässä...

Kuva Hanna Tarkiainen
Teatterissakin tuli taas käytyä, tällä kertaa katsomassa "vain" kenraaliharjoitus Teatteri Päivölän näytelmästä Miehen kylkiluu. Ikivanha Maria Jotunin teksti toimii jollakin tavalla nykyäänkin; nerokas lavastusratkaisu on ollut sijoittaa tapahtumat nyrkkeilykehään, ja näyttelijät odottavat vuoroaan sen sivuilla.

Vähän hölmöltä kyllä tuntui apteekkarin ja tämän vaimon "mustasukkaisuusdraama", vaimo kaivelee väkisin muistoja miehensä entisistä ihastuksista, lupaa olla suuttumatta mutta suuttuu kuitenkin ja muuttaa ainakin tilapäisesti pois. Vaikka kai sellaista edelleenkin tapahtuu... Ja nuuka suutari antaa vaimonsa kuolla keuhkokuumeeseen noin vain eikä hae apua, mutta uuden vaimon nopeasti sittenkin...  (Nämä tuskin ovat juonipaljastuksia, ainakin elokuvana juttu on tuttu TV:stä.)

Vaikka kenraaliharjoituksessa ei ollut kovin montaa katsojaa, näyttelijät esiintyivät jälleen sujuvasti. Vuorosanoja oli selvästi luettu läpi moneen kertaan, eikä juuri virheitä tehty muutenkaan. Puvustus oli mielenkiintoinen: pari naista oli lähes samanlaisissa merimiestyylisissä asuissa, miehet vanhanaikaisissa puvuissa, mutta nuori Aina farkuissa...jotenkin olin harjoituksia pätkän seuratessa viime viikon lauantaina ajatellut, että hänelle vielä löydetään joku mekko tai jotain...Ja apteekkarin rouva Ellillä on alusta saakka samat punaiset lakerinahkakengät jalassa, mutta silti hän repliikissään sanoo haluavansa lakerinahkakengät...

Voin suositella, mutta kannattaa varautua tiettyyn vanhanaikaisuuteen...

Ja se uupumus, se on todella kovaa. Perjantaina, vaikka olin saanut nukkua vähän pidempään (enkä muutenkaan tehnyt juuri mitään) kävin vain Motonetissa ja Veikkarissa, missä Heidi vaihtoi autooni öljyt, ja kun aurinko melkein paistoi ja minulla oli kamera mukana, niin päätin vielä lähteä Nurmijärven Myllykoskelle kuvaamaan. Väsyin ihan totaalisesti aika äkkiä ja päätin lähteä takaisin, mutta olin niin väsynyt että tein ajatusvirheen ja käännyin Helsingin suuntaan moottoritiellä. Eli täysin väärään suuntaan, huomasin sen heti rampilla mutta en voinut mitään muuta kuin ajaa turhaan melkein puoli tuntia!


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Teatterissa: Kalevala soikoon

Willan nuorisoteatteri esittää Suomen 100-vuotisjuhlan kunniaksi lyhyen ja tiukan koosteen
Kalevala-tarusta, enimmäkseen tavallisella suomen kielellä ja lähes kokonaan ilman musiikkia ("soikoon" -sana on ollut pakko säilyttää nimessä, koska näytelmän oikeudet ovat sille nimelle).

Kävimme siis katsomassa sen eilen, kaikkiaan näytöksiä on viisi.

Näytelmä alkoi aika sekavasti, ja osittain jatkuikin. Yksittäisiä kohtauksia, jotka eivät oikein liittyneet toisiinsa mitenkään. Jonkinlainen tarina sentään muodostui näytelmän keskivaiheille. Lopussa taas Marjatan tarina oli täysin irrallinen aiemmasta.

En ole koskaan lukenut Kalevalaa. En ole koskaan edes halunnut, se on mahdottoman raskaslukuista, älyttömän pitkä ja sitäpaitsi sillä ei ole mitään tekemistä toden kanssa. Elias Lönnrot kierteli silloisessa Karjalassa (nyk. Venäjää) ja kirjoitti muistiin kansan suussa kiertäneitä runoja. Jotka siis oli joko keksitty, perustuivat Raamattuun tai jonkinlaisiin suusta suuhun kiertäneisiin ja moneen kertaan muuttuneisiin tarinoihin.

No, näytelmä oli keskinkertainen, ainakin sujuvasti näytelty ja vuorosanat muistissa, kaikki eläytyivät rooleihinsa hyvin, joskin toiset vielä vähän paremmin. Puvustus noudatteli ositttain jotain vanhaa tyyliä, osittain jotain uudempaa ja osittain modernisoitua, kuvitteellista (Pohjan Akka, kultanainen).

Myös jotain sanontoja muistan kuulleeni siellä täällä arjessa, ja käsikirjoituksesta jo jäi mieleen Saaren Kyllikki; liekö surullisen kuuluisa Kyllikki Saari saanut nimensä hänen mukaansa?

Sitäpaitsi: mainosjulisteen kuvista ei yksikään toistunut näytelmässä, ei Sampo, ei Väinämöinen, ei Pohjan akka!

Plus päivän bonuksena matelijanäyttely Hyrian maatalousoppilaitoksella: kaikkein söpöin näyttelyesine ja minulle uusi tuttavuus tanrekki näytti vain selkänsä!

perjantai 6. lokakuuta 2017

3 päivää takana, 13 edessä

Aloitin sitten tiistaina työkokeilun. Jos joku muistaa, niin se oli tavallaan "lääkärin määräys" viime helmikuulta. Näin kauan meni ennen kuin mitään paikkaa löytyi, ja nytkin olen tosi kyyninen sen suhteen, että tästä olisi mitään hyötyä.

No, työkokeilu siis kestää viisi viikkoa, kolme päivää viikossa, neljä tuntia päivässä. Plus yksi sunnuntai-iltapäivä, siitä myöhemmin. Tarkoitus olisi valokuvata, mutta kun koko ajan näyttää satavan, niin eihän siitä tule mitään. Ja alkuperäinen suunnitelma kuvata ympäri kuntaa kaatui siihen, etten saakaan kilometrikorvauksia oman auton käytöstä.

Aloitin siis tiistaina. Yli kaksi tuntia meni siihen, että sain tunnukset koneelle JA toimimaan. Vain huomatakseni, ettei koneella ole luvattua Photoshoppia. Joku IrfanView-niminen ohjelma oli, jotenkin sain sillä leikattua muutamia kuvia. Keskiviikkona oli kone vaihdettu, ja nyt oli Photoshop.

Selvisi siinä tiistaina myös se, että kunnantalolla on kasapäin erilaisia määräaikaisia: työkokeilijoita, harjoittelijoita, ja ainakin pari kuusikymppistä velvoitetyöllistettyä. Näistä sitten otin kuvia, jotka laitettiin kunnan intranettiin.

Keskiviikkona käytiin Pauninmaa-nimisessä paikassa Janakkalan Rehakassa. Olipas upea! Ja totaalisen tuntematon. Aivan mahtavat kalliot, ja luola jolle olisi voinut kehittää jonkinlaisen taustakertomuksen, toden tai tarun. Vähän niinkuin Pirunvuori Ellivuorella. Muuten paikasta tuli mieleen Rudolfin keidas, sekin Sastamalassa. Kota ja erilaisia rakennuksia, sauna ja kylpytynnyri tosin puuttuivat.

Torstaina sitten väsymys iski toden teolla. Mutta kukapa sitä olisi huomannut, kun istuin yksin alakerran käytävän varrella työhuoneessa.

maanantai 2. lokakuuta 2017

Marko Nenonen: Moottoritie Tampereelle

Liikenne ja aluerakenteen muutos valtatien varrella keskiajalta 2000-luvulle

"Hämeeenlinnaan saakka moottoritien teko eteni suotuisasti. Maassa oli nousukausi, jonka taitteen katkeruus paljastui niin myöhään, että se ei vaikuttanut jo hyväksytyn hankkeen toteuttamiseen."

Luettuani noin vuosi sitten Marko Nenosen kirjan Lapiolinjalla - Työttömät pakkotöissä 1948-1971 etsiskelin hänen kirjoittamiaan kirjoja, ja nyt löysin tämän, Tielaitoksen tilausteoksen vuodelta 2000.

Kannessa ei ole tekijää, eikä kansikuvaa löytynyt Googlen kuvahausta. No, näitä on varmaan jaettu aikanaan kaikille tienteossa mukana olleille.

Tilausteos kun selvästi on, niin sivumäärästä (vähän!) ja toistosta näkee, että kiireessä on tehty. Kyllähän tästä selviää, mikä milloinkin oli tärkein kuljetusreitti; maantie, rautatie vai vesitie. Mutta sama asia toistetaan jopa samassa kappaleessa useaan kertaan, rasittavaa lukemista. Muutama mielenkiintoinen yksityiskohta, mutta noin yleensä en suosittele.

P.S. Jos joku odottelee Kirpparilöytöjä-postausta, niin tiedoksi: niitä tuskin on tulossa vähään tai pitkään aikaan, nyt kun olen todennut että tavaraa on aivan liikaa. Mitäpä sitä lisää ostamaan. Ja niin, kahdeksan viikon kirpparipöytävuokraus on takana, ensimmäinen kerta kun sain rahat tilille, ja niitäkin jouduin viikon odottamaan.

Kuva oikealla: syyskuun kirpparilöytö eli seeprakuvioinen torkkupeitto.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 9/2017 osa 2

"Kymmenen siivoojaa ja viisi ikkunanpesijää, kiitos!"
Ilmaista orjatyövoimaa tarjolla!
Juuri kun olin viime torstaina julkaissut blogikirjoituksen, sain aamulla kuulla Ylen Ykkösaamusta, kuinka työllistämistukirahoja on käyttämättä 150 miljoonaa! Kyllä, luit oikein. 150 000 000! Entinen työministeri Lauri Ihalainen kirjoitti asiasta:

"Velvoitteita etsiä työtä lisätään, mutta yhteiskunta ei luo edellytyksiä saada töitä ja koulutusta. Kolmannen sektorin työllistämistoimelle on asetettu 3000 määrällinen katto. Kolmannen sektorin toimijat tekevät tärkeätä työtä juuri vaikeammin työllistettävien työpoluille tukemisessa. Määrällinen katto pitäisi puhkaista ja antaa kolmannen sektorin järjestölle mahdollisuus auttaa vaikeammin työllistettäviä."

No, viime vuonna ja monena sitä edeltävänä vuonna työllistämistukirahat ovat loppuneet jo keväällä; onko sitten hyvä vai huono, että ne eivät lopu kesken vuoden? Mielestäni huono, lisäbudjettiin on aiina mahdollisuus, mutta mitä tehdä käyttämättömille rahoille?

Ja sitten tiistain kuumaan aiheeseen, bonuspalkkaukseen. "Tulospalkkaus toimii vain, jos peruspalkka on riittävän korkea," sanoi Jari Sarasvuo Ylen A-Studiossa.

"Sen sijaan liian pieni palkka ajaa ihmisen toimeentulostressiin, joka taas voi johtaa esimerkiksi sairasteluun ja tietynlaiseen järkevän toimintakyvyn menettämiseen.

Se johtuu ihmisen ajamisesta eläimeksi. Jos perusluottamus ja perusturvallisuus eivät ole riittävän palkkatason turvaamia, on turha kirittää ja hyppyyttää ihmisiä."

Tässä olisi kannattanut käyttää sanamuotoa "liian pienet tulot", sillä perusturvan alhainen taso on ajanut ihmisiä eläimiksi jo kauan, ja johtaneet sairasteluun ja järkevän toimintakyvyn menettämiseen.

Sunnuntaina 24.9.17 oli sitten Aamupostissa niin järkyttävä kirjoitus, että aloin voida pahoin. Toimittaja A.P. Pietilä kirjoitti täysin älyttömästi otsikoidussa (töitä ei niin vain oteta!) kolumnissaan "Otatko työtä vai rahaa?"  siitä, kuinka sosiaalitukiin käytettäviä rahoja haluttaisiin lisätä. Kuka haluaa? Seuraavaksi hän vertaa, kuinka "verovaroilla tuetaan puolen miljoonan suomalaisen asumista", mutta tukiraha ei ole poistanut kansansairauksia. "Lisäksi yli 100 000 nuorta ei käy töissä eikä opiskele. He elävät sosiaalituilla. Heidät on pienestä pitäen vietelty moraalikadon uhreiksi. Heidän ei tarvitse kantaa vastuuta itsensä elättämisestä, kun Kela korvaa kaiken."

Vietelty moraalikadon uhreiksi? Kuka on vietellyt? Vanhemmat? Vai yhteiskunta, joka ei ole antanut vanhemmille töitä? Tuon luettuani menin kyllä melko sanattomaksi... mutta suosittelen lukemaan Taloussanomien jutun Professori varoittaa: Sanktiot ja tiukennukset voivat johtaa pitkään työttöminä olleilla "käpertymiseen", jolloin tulevaisuudesta ei jaksa enää välittää.

Kolumnin lopussa on myös toteamus, että "jo nyt keskituloiset jättävät lisätöitä tekemättä, koska verotus vie lisätuloista vähintään puolet." Miksi pitäisi ahnetia töitä, eikö niitä lisätunteja voisi tarjota työttömille? Ei näköjään, mieluummin haukutaan työttömiä ja verotusta.

Kovasta etsimisestä huolimatta en löytänyt juttua siitä, miten työministeri Jari Lindströmin mielestä aktiivisen työhaun lopettaneet ja näin ollen toimeentulotuelle pudonneet eivät kuulu enää hänen ministseriönsä tilastoihin, vaan muualle. Eli Sosiaali- ja terveysministeriölle. No, sinnehän kuuluvat kaikki pitkäaikaistyöttömät, ovat ministerin mukaan "psykososiaalisia tapauksia". Siis aivan KAIKKI pitkäaikastyöttömät...

Ja kaiken lopuksi loppuviikon huipennus:

Perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushanke käynnistyy (Sosiaali- ja terveysministeriö Valtioneuvoston viestintäosasto, 28.9.2017)

"Valtioneuvosto asetti torstaina 28. syyskuuta hankkeen valmistelemaan perusturvan ja toimeliaisuuden kokonaisuudistusta. Hankkeen tehtävänä on valmistella työllisyyttä ja toimeliaisuutta parantavaa ja eriarvoisuutta vähentävää perusturvan kokonaisuudistusta. Hallitus sopi uudistuksen valmistelun käynnistämisestä puoliväliriihessään huhtikuun lopussa."

Sitä odotellessa...

maanantai 25. syyskuuta 2017

Bill Bryson: Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona

Tämä kirja tarttui käteen käydessäni ensimmäistä kertaa Riihimäen kaupunginkirjastossa. Luin takakansitekstin ja päätin heti lainata.

Kirja kertoo kodin, lähinnä englantilaisen ylemmän keskiluokan kodin, huoneiden ja esineiden historiasta. Juuri tämä näkökulma häiritsi hieman koko lukukokemusta: kirjassa on lukuja kuten "Ruokailuhuone" ja "Pukeutumishuone". Kuinka monessa suomalaisessa kodissa (silloin osa Venäjää) oli tällaisia huoneita? Kuinka monessa on nykyään? Sanoisimpa, että ei monessa.

Bryson kertoilee laveasti rikkaiden elämäntyylistä Englannissa ja Amerikassa, mutta muistaa sentään välillä lyhyesti palata maanpinnalle:

"Työväenluokan ja paljolti alemman keskiluokan perusruokavalio koostui leivästä tai perunasta, nokareesta voita, juustosta tai pekonista ja teestä sokerin kanssa."

Luvussa "Lastenhuone" kerrotaan vähän enemmän:

"Teollinen vallankumous vain huononsi tilannetta, ainakin aluksi. Ennen vuoden 1844 tehdaslakia(*, joka lyhensi lasten työpäivää, monissa tehtaissa työskenneltiin 12 - 14 tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa. Eräässä tehtaassa havaittiin vuonna 1810 oppipoikien seisovan koneittensa ääressä kymmentä vaille kuudesta aamulla yli yhdeksään illalla ja pitävän vain yhden puolen tunnin tai kolmen vartin ruokatauon, joka joskus vietettiin sekin kodeiden vieressä seisten. Ravinto oli kaikkialla niin niukkaa, että ihminen pysyi juuri ja juuri hengissä... Melkein kaikki teollisuuskoneet olivat vaarallisia, ja erityisen vaarallisia silloin, kun niiden ympärillä työskentelevät olivat nälkiintyneitä ja uupuneita."

Mutta näillä lapsilla oli ainakin vakituinen työ ja jonkinlainen palkka, mutta:

"Vuoden 1860 tienoilla Lontoossa oli arviolta 100 000 katulasta, joilla ei ollut koulutusta, osaamista, päämäärää eikä tulevaisuutta. "Heidän pelkkä lukumääränsä kauhistuttaa", eräs aikalainen totesi.

Silti ajatusta katulasten kouluttamisesta kavahdettiin yleisesti. Ihmiset pelkäsivät, että köyhien kouluttaminen saisi nämä pyrkimään tehtäviin, joihin he eivät sopineet ja joita he eivät rehellisesti sanoen ansainneet. "On selvästi väärin pitää tavallisia työväenluokan lapsia koulussa enää sen iän jälkeen, jolloin heidän varsinainen työnsä alkaa. Se olisi yhtä mielivaltaista ja sopimatonta kuin panna Etonin ja Harrowin pojat lapiotöihin."

(Thomas) Malthus syytti köyhiä itseään heidän vaikeuksistaan ja vastusti ajatusta heidän avustamisestaan sillä perusteella, että se pelkästään lisäisi heidän taipumustaan laiskotteluun. "Silloinkin kun heillä olisi mahdollisuus säästämiseen, he harvoin säästävät, sillä kaikki varat, joita heiltä pakollisten menojen jälkeen liikenee, menevät yleensä kapakkaan. Englannin köyhäinhoitolakien voi siksi sanoa vähentävän niin rahvaan kykyä kuin haluakin säästää ja siten heikentävän voimakkainta kannustinta kunnollisuuteen ja toimeliaisuuteen ja niiden tuomaan onnellisuuteen."

Erityisesti Englannissa vihattiin köyhiä 1800-luvulla.

"Juuri kun näytti siltä, että köyhien elämä Englannissa ei voisi enää muuttua huonommaksi, se muuttui. Iskun aiheuttivat uusien köyhäinhoitolakien säätäminen ja niiden tiukka toteuttaminen vuodesta 1834 alkaen....Ainoa kohta, josta vallitsi yhteisymmärrys oli se, että uusista köyhäintaloista piti tehdä niin epämukavia kuin mahdollista, jotta ne eivät houkuttelisi köyhiä."

Mitä uutta auringon alla? Eipä juuri mitään. Työttömiin suhtaudutaan Suomessa kohta yhtä ankarasti...

Mutta, niin, olihan kirjassa muutakin. Ihan mielenkiintoinen oli esimerkiksi tieto siitä, että Thomas Edison suunnitteli 1900-luvun alussa talon, joka oli valettu kokonaan betonista, siis suoraan muotteihin huonekaluineen kaikkineen. Jostain syystä taloista ei tullut kovin suosittuja, eikä niitä ole montaakaan jäljellä.

Myöskään en muista aiemmin kuulleeni mainintaa Princess Alice -nimisestä laivasta, joka katkesi ja upposi Thames-joella 1878, ja jonka yhdeksästäsadasta matkustajasta yli 700 hukkui.

Kaikenlaista muutakin kiinnostavaa, kuvia olisi saanut olla mutta silloin kirjasta olisi tullut paksumpi. Nytkin 528 sivua. Mutta suosittelen luettavaksi.

*) Suomessa oli 1860-luvulla lapsityövoiman osuus teollisuudessa keskimäärin 30 % ja tulitikkuteollisuudessa jopa 66 %. Lasten työoloihin puututtiin ensimmäisen kerran helmikuussa 1868 annetussa "Keisarillisen Majesteetin Armollisessa Asetuksessa kaupasta ja elinkeinoista Suomen Suuriruhtinaanmaassa." Siinä määrättiin, että 12 vuotta nuorempia työntekijöitä sai pitää työsuhteessa vain "erinäisellä asianomaisella luwalla". Samoin heitä sai käyttää yötyössä "wapriiki- tahi elinkeinotyössä" vain erillisen luvan perusteella. Sitäpaitsi 12 vuotta nuorempien lasten työpäivän pituudeksi määrättiin asetuksessa enintään 6 tuntia. Kun senaatti oli määrännyt vuonna 1882 kuvernöörit tarkastamaan tehdaslaitoksia, piiloteltiin lapsityövoimaa tarkastuskäyntien aikana.

Vuoden 1879 elinkeinoasetuksessa annettiin määräyksiä tehtaan ja työpajan esimiehen pätevyydestä niissä töissä, joissa virheellinen menettely tai toimintatapa saattoi aiheuttaa tulenvaaran tahi henkeä tai terveyttä uhkaavan onnettomuuden. Siinä alle 12-vuotiaiden lasten työ kiellettiin ja lisäksi annettiin rajoituksia alle 18-vuotiaiden työssä pitämisestä ja työajoista. Varsinainen työaikalaki 8-tuntisesta työpäivästä tuli voimaan vasta 1917.

torstai 21. syyskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 9/2017

Myös tämän viikon Aku Ankka ottaa kantaa ilmaisiin harjoittelijoihin...

"Jatkossa pitää löytää töitä,  että voi saada täyttä työttömyysturvaa

Lueskelen hallituksen esityksiä työttömyysturvamuutoksiksi.

En kertakaikkiaan voi ymmärtää esitystä, jonka mukaan työttömyysturvaa leikataan, jos työtön ei onnistu löytämään työtä.

Työtön voi hakea töitä tai yrittää päästä palkkatuettuun työhön tai muihin aktiivitoimiin, mutta kaikista näistä leikkauksen estävistä toimista päättää joku muu kuin työtön itse."

Näin Tarja Filatov Facebookissa. KAIKISTA NÄISTÄ PÄÄTTÄÄ JOKU MUU KUIN TYÖTÖN ITSE! Siinähän se tuli. En ehkä läheskään kaikessa kannata SDP:n politiikkaa, enkä missään tapauksessa Filatovia (joka aikanaan suunnitteli lain kuntouttavasta työtoiminnasta; sekin kuulosta aluksi hyvältä muttei sitten ollutkaan), mutta onhan hän oikeassa. Töiden saamisesta päättää työnantaja ja muihin toimenpiteisiin niiden järjestäjä.

"-Ihminen ei ole itsensä herra ja hänelle seuraa rangaistus, jos hän ei onnistu tässä. Se on loogisesti jo järjetön ajatus." (Aamuposti 21.9.2017)

Työtä on turha hakea. En koskaan, en ikinä, en milloinkaan ole saanut töitä itse hakemalla. Eipä se nyt muuksi muutu. Erilaisiin aktivointitoimenpiteisiin en ole päässyt jos olen halunnut, mutta olen myös mennyt jos on vaadittu. Ikinä en ole mistään kieltäytynyt, enkä karesssia saanut. En tiedä, kuinka aktiivisesti nyt pitäisi hakea erilaisille kursseille, vai tarjotaanko niitä? Täysin mahdotonta, ja sitten kun 15 kurssilaista on valittu, voidaan sanoa että "otettiin vain niitä, joilla on todellinen mahdollisuus työllistyä kurssin jälkeen".

Kuuntelin myös Yle Puheen Politiikkaradion tiistain (19.9.2017) jakson, jossa Li Anderson (vas.) ja Elina Lepomäki (kok.) keskustelivat toimittajien kanssa tuloeroista ja budjetista. Lepomäki esitteli ajatuksiaan, jotka hän toi esille myös Sosiaaliturva-lehdessä:

"Lepomäki on valmis leikkaamaan tukia ja palveluita, jotta veronkorotukset voitaisiin välttää.

Hänestä Suomi tarvitsee nykyistä paremmat työmarkkinat. Lepomäen mielestä työlainsäädännön avaaminen ja mahdollisuus työskennellä työehtosopimuksia pienemmällä palkalla tai muuten heikommin ehdoin olisi lääke eritoten nuorten syrjäytymiseen.

– Matalapalkkatyö on moninkertaisesti parempi vaihtoehto kuin joutilaisuus ja syrjäytyminen."

Li Andersonin mielestä sosiaaliturvaa pitäisi korottaa ja työttömien rankaisemista vähentää. Siinä missä Lepomäki toisteli, että on parempi leikata sosiaaliturvaa nyt, jos se takaa paremman työllisyyden myöhemmin, Andersonin mielestä pitää huomata tämä hetki tässä ja nyt, ja taata työttömille edes jonkinlainen inhimillinen toimeentulo. Sitäpaitsi matalat palkat muuttuvat helposti normiksi; jos joku tekee työtä sillä nyt, saa tehdä jatkossakin.

Li Anderson puolueineen kannattaa myös vastikkeetonta perustuloa, jota en nyt tässä lähde selvittelemään. Elina Lepomäki ja kokoomus sen sijaan kannattavat perustiliä:

"Perustili-mallissa jokainen suomalainen saisi 18 vuotta täytettyään ­20 000 euroa, josta voisi nostaa 600 euroa kuukaudessa. Tämä riittäisi Lepo­mäen mukaan esimerkiksi neljän vuoden täyspäiväiseen opiskeluun.

Perustili voisi mennä miinukselle kuinka paljon tahansa, eikä siitä rokotettaisi. Valtio lainaisi tarvittavan määrän, joka katettaisiin sosiaaliturvasta. Palkasta siirtyisi perustilille automaattisesti 10 %, minkä lisäksi tilille voisi tehdä ylimääräisiä talletuksia. Tuloja verotettaisiin vasta, kun ne nostetaan tililtä."

Ei minkäänlaisia laskelmia siitä, mitä saisi esimerkiksi 50-vuotias työtön. Entä mitä tarkoittaa, että perustili voisi mennä miinukselle? Paljonko sieltä saisi nostaa kuukaudessa? Ei mitään järkeä; kun olet käyttänyt tuon 20 000 €, niin senkö jälkeen saisit vain toimeentulotukea sen ehdoilla?

P.S. Jos joku vielä muistaa seikkailuni eläkeselvittelyn ihmemaassa, niin tämän hetken tilanne on tämä: kävin viime viikon tiistaina tapaamassa kunnan uutta kulttuurisihteeriä. Juuri muuta työtä ei olisi tarjota kuin valokuvausta. Saako siitä sitten tarpeeksi työpäiviä ja -tunteja, on eri asia. Ensi viikon torstaina taas tapaaminen, ja mahdollisen työkokeilusopimuksen allekirjoittaminen.