sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Viikolla tapahtunutta...

Noin taas tuli viikko täyteen. Jotain tapahtuikin:

Maanantaina kävin uimassa. Pyysin kassalta "viiden euron ja viidenkymmenen sentin ranneketta", nuori kassatyöntekijä katseli näyttöä ja kysyi, että mikähän semmoinen on. Selitin, että sillä pääsee joka paikkaan, mutta huomasin itse siinä vaiheessa kysyä, että onkohan sen hinta noussut. Oli kuulemma kuuteen euroon. Siinä sitten mutisin, että kun tammikuussa vielä pääsin sillä 5,50: llä...

Tiistaina viikon ainoa päivä, kun pääsin pyörällä jonnekin, eli kirpputorille ja K-Rautaan hakemaan peilikiinnikkeitä.

Keskiviikkona taas Töölön sairaalaan Heidiä katsomaan, torstaina lupasin käydä Tokmannilta katsomassa hänen haluamaansa stepperiä (joita ei ollut, mutta jonka tilasin).

Perjantaina lumikenkäilemässä ja saunassa, lauantaina jälleen Heidin äidin kanssa Helsinkiin, tänäänkin taas Tervakoskella allekirjoittamassa jotain pöytäkirjoja.

tiistai 13. helmikuuta 2018

Kirpparipöytä, taas...

Aina välillä päätän, että saa olla viimeinen kerta kun vuokraan kirppispöydän; sitten kuitenkin
tavaraa vain tulee jostain (kaapeista ja laatikoista), ja vuokraan taas...

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Noin kymmenen päivän tapahtumia

Kai siitä jotain kymmenkunta päivää on kun viimeksi kirjoitin tänne. No, seuraavaa on tapahtunut:

Torstaina käytiin kävelyllä, siis edellisen viikon torstaina. Vanhan lasitehtaan rakennuksia, joista osa tyhjillään ja osassa toimintaa.

Perjantaina minulla oli lääkäri Hämeenlinnassa. Terveystalolla. Kaksi tuntia meni, olin laittanut puhelimen äänettömälle ja kun vihdoin Lidlin kassalla huomasin laittaa siihen äänet näin, että Heidi oli yrittänyt soittaa kolmesti. No, eikun ajamaan Hyvinkäälle ja Veikkariin. Heidin auto oli hajonnut.

Lauantaina käveltiin Vahinkotavarakeskukseen, ja ostettiin jotain pientä. Palatessa keskustan kautta kahvilla Café Laurellissa.

Sunnuntaina Meeri tuli meille, ja minä kävin lumikenkäilemässä. En oikein tiennyt, minne päin olisin lähtenyt.

Maanantaina purkamassa lavastelaivaa Maurin pajalla. Sain maalatakin.

En muista, mitä tehtiin tiistaina ja keskiviikkona, mutta torstaina käytiin anopilla.

Ja sitten perjantai-aamuna aikaisin vein Heidin Matkakeskukseen ja Helsinkiin menevälle bussille, joka lähti klo 6:10. Itse kävin perjantainakin lumikenkäilemässä, nyt vähän eri suunnassa kuin viimeksi.

Lauantaina menin Tervakoskelle hinnoittelemaan tavaroita kirpputorille. Meni siinäkin muutama tunti.

Ja tänään sunnuntaina kävin Töölön sairaalassa katsomassa Heidiä.


torstai 1. helmikuuta 2018

Työttömyyskatsaus 1/2018

Jaahas, on taas aika kirjoittaa tammikuun työttömyyskatsaus. Mitä uutta? Ei yhtään mitään! Olen
lukenut jo niiiin moneen kertaan samat jutut "faktoineen" aktiivimallista, että ne pursuavat jo korvista; Sipilä sitä ja Vartiainen tätä ja Mattila on edelleen kateissa...

No, maanantaina sain sentään hetken "helpotuksen", Kela myönsi sairauspäivärahan noin kuuden viikon odotuksen jälkeen. Eli olen nyt virallisesti sairauslomalla vielä helmi- ja maaliskuun, en kesäkuun loppuun niin kuin alun perin oli tarkoitus: lääkäri viittasi lausunnossaan paperiin, jota en ole toimittanut Kelaan, koska siinä ei ollut mitään rastia ruutuun Kelalle...

Mutta asiasta toiseen: Ylen Ykkösaamussa kolumnoi Mona Mannevuo 1.2.2018 seuraavasti:

"Loputtomien reformien ja aktivointitoimenpiteiden suossa rämpivä kansalainen alkaa väkisin jossakin vaiheessa kyseenalaistaa sitä, onko tässä mitään tolkkua.

Samalla kun reformien kierrokset kasvavat, kansalaisiin potkitaan enemmän vauhtia. Poliitikot käyttävät tästä aktivoinnin alalajista nimitystä otetaan koppi.

Kopin ottamiseen liittyvää retoriikkaa on ollut tapana käyttää syrjäytymisvaarassa olevista nuorista. Ilmeisesti jokainen kansalainen kuuluu valtion näkökulmasta riskiryhmään jos ei koko ajan raportoi itsestään ja terveydentilastaan jollekin alustalle.

Kyllä, suhtaudun monien muiden tavoin epäilevästi uuteen aktivointimalliin.

Ei, kyse ei ole siitä ettei työttömän tulisi hakea aktiivisesti töitä. Tietysti töitä pitää hakea, kunnon kansalainen rakastaa työntekoa. Sitä paitsi suomalaiset ovat talkookansaa.

Valtioon sen sijaan olen pettynyt. Epäluuloisuus kansalaisia kohtaan tuntuu uskomattomalta. Näyttääkö vallan huipulla todella siltä, että jokainen kansalainen tekee kaikkensa välttääkseen työn tekemistä?

Tyly kepittäminen ja keskiluokkaisten unelmien ivaaminen viittaa siihen, että valtion näkökulmasta kansalaiset tarvitsevat kurinpalautusta. Kenties haaveissa on paluu 1950- ja 1960-luvuille, jolloin työttömyys ratkaistiin lapiolinjalla(* eli jokaiselle osoitettiin tehtävä."

Muutamaa päivää aiemmin (26.1.2018) Juha Siltala kyseli kolumnissaan Miksi aktivointimalli aktivoi vastustamaan?

"Työttömät on myös nähty vastuullisina riittämättömästä tai sopimattomasta koulutuksesta, jolloin on voitu vaatia osallistumista työvoimakoulutukseen. Koulutus ei ole määritelmällisesti saanut olla oikeaa opiskelua vaan konsulttivetoista hakemuksentäyttämis- ja itsensäbrändäämisvalmennusta.

Niihin osallistuneet kertovat, kuinka on leikelty kuvia lehdistä pahville tai opeteltu ohjatusti sanomaan käsipäivää. Aikaansa valmennuksissa päivärahan menettämisen uhalla viettäneet ovat mieltäneet ne lähinnä rangaistukseksi päivärahan nauttimisesta.

Moraalitaloudessa hyveen pitäisi saada palkinto ja paheen rangaistuksensa. Ahkeran pitäisi voittaa ja laiskan hävitä. Talousliberalismin keskeinen oppi-isä Friedrich von Hayek pohti, oliko oikein uskotella nuorille, “että kun he vain riittävästi yrittävät, he onnistuvat”, vaikka palkinnot markkinakilpailussa “perustuvat vain osaksi suorituksiin ja osin puhtaasti sattumaan". Tällöin von Hayekin mukaan "vääjäämättä jotkut arvottomat menestyvät, kun taas jotkut arvolliset epäonnistuvat”.

Ihmiset eivät kuitenkaan hänen mielestään motivoitusi kilpailuun, elleivät uskoisi kaiken olevan kiinni omista suorituksista. Sattuman vaikutuksen tunnustaminen romahduttaisi moraalin.

Työmarkkinatuen tai toimeentulotuen saajia nuhdellaan näissä keskusteluissa tuhlailusta, jos näillä on koira ruokittavanaan. Köyhät kieltävät toisia köyhiä valittamasta, jos he itse samastuvat tarinoihin, joissa ahkeruus kyllä lopulta palkitaan.

Viimekätinen sosiaaliturva herättää kitsaudestaan huolimatta eniten väärinkäyttöepäilyjä, sillä sen tarvitsijaksi keskiluokkaan mielessään samastuva enemmistö ei yleensä kuvittele itseään.

Aktivointi passivoi, jos työttömät kokevat aktivoinnin tekevän heistä paarialuokkaa. Ei kannata innostua pelistä, jos peli jo asemoi osallistujan pysymään häviäjänä. Häväisty vetäytyy ihmisten parista ja voi masentua uskomaan, ettei ainakaan hänen kannata yrittää enää mitään.

Työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohde kokee menettäneensä kontrollin elämäänsä nähden. Voimaantuminen taas edellyttää uskoa siihen, että voi omilla toimillaan parantaa asemaansa. Jos saa ansaita lisätuloja lyhyillä keikoilla, harjoittaa yrittäjätoimintaa tai opiskella mielekkäästi, työttömyyskorvauksen yhdistäminen toimintaan toki kannattaa."

Näin vuoden aluksi. Tähän lienee paljonkin lisättävää, mutta en nyt jaksa.

*)Kirjoitin tästä aiheesta blogitekstin Marko Nenonen: Lapiolinjalla - työttömät pakkotöissä 1948 - 1971, joka kannattaa lukea.

tiistai 30. tammikuuta 2018

Kirkkaita löytäjä kirpparilta...

Vaikka kuinka pääättäisin, niin aina jotain tarttuu käteen...nyt tammikuussa ainakin seuraavat:
  • Neonkeltainen kevytuntuvatakki
  • Ruskea lasijoutsen
  • Pinkki pöllö
  • Pieni kiukkukirja
  • Pinkki MoccaMaster
  • Polle-muki
  • USA-lippulaukku

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Ikeassa ja muualla

Maanantaina käytiin Espoon Ikeassa, noin vaihteeksi. Useammin käyty kuitenkin Tampereella ja
Vantaalla. Jotain pientä löytyi: 3 x teflonkattila, 2 x paistinpannu, 4 x vinoraitatabletti, 2 x kenkälusikka, 1 x pikkupöytä...siinähän ne taisivat olla kaikki.

Ja paluumatkalla neljällä Järvenpään kirpparilla, joista en löytänyt mitään.

Tiistaina olisi ollut viikon ainoa päivä, jolloin olisi ollut lunta tarpeeksi lumikenkäilyyn, mutta luulin sitä olevan vielä muutaman päivän enkä mennyt; nyt harmittaa. Heidi kävi ent. terveyskeskuksessa ja minä menin mukaan.

Keskiviikkona Prismassa ja Femmatorilla, löysin mukin. Tuuli vei lumet, ja illalla plussan puolelle.

Torstai-aamuna lämmintä +4 astetta, lähes kaikki lumet poissa. En viitsinyt lähteä muualle kuin lenkille.

Perjantaina minulla lääkäri Tervakoskella, aika nopea käynti josta ei jäänyt mitään käteen (ei ainakaan lääkereseptiä). Sitten Hyvinkäälle viemään pari T-paitaa ja Willan kirppikselle, josta löytyi pinkki MoccaMaster.

Lauantainen syömässä Momentossa, ja sunnuntaina taas yksin, nyt lähdin käymään CityMarketissa.


maanantai 22. tammikuuta 2018

Museossa: Kiasma

Oli tiistaina asiaa Helsinkiin, ja päätettiin siinä samalla käydä Kiasmassa. Jopa oli pettymys!! Kakkos- ja kolmoskerrokset olivat "rakentumassa", vain neljännessä ja viidennessä kerroksessa oli jotain ja tosi vähän.