maanantai 20. marraskuuta 2017

Banaanimuffinsit

Ties kuinka pitkästä aikaa leivoin muffinseita, kun oli sattunut jäämään pari banaania. Ohje löytyi netistä, mutta on vähän hassu: miksi 3 ja ½ dl jauhoja, mutta 0,5 dl maitoa?

3½ dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta
1,75 dl sokeria
3 banaania
1 kananmuna
0,75 dl sulatettua margariinia
0,5 dl maitoa

Aineet sekoitetaan ja paistetaan muffinsivuoissa tai -pellillä, itse käytin silikonista. Paistetaan 15 - 20 min. 200 asteessa.

No kovin kaksisen näköisiä ei näistä tullut, maku on jotensakin mukiinmenevä.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska

Alaotsikko "Suuri nälänhätä Suomessa 1695 - 1697" kertookin kirjasta kaiken.

Tosiasiassa kirja oli aika nopea luettava; paljon tyhjää, lyhyitä kappaleita, vain 240 sivua. Ja toistoa, tosi paljon toistoa.

Kirja ei myöskään etene täysin kronologisesti: välillä puhutaan jo keväästä 1697, ja sitten taas syksystä 1696, ja vastaavaa sattuu vähän väliä. Niin ja sanoinko jo: toistoa.

Nälänhädän syyt, myöhäinen kevät ja varhaiset yöpakkaset sekä kovat sateet, toistetaan moneen kertaan, ja niiden aiheuttamat ongelmat: viljaa ei kertynyt varastoon, ei syötäväksi eikä siemenviljaksi. Tukholmasta laivattu hätäapuvilja myöhästyi joka kevät kylvöstä jäiden vuoksi, eikä sitä byrokraattisista syistä voinut varastoida jo syksyllä. Suunnitelmataloutta tai ennakkovarautumista ei tunnettu.

"Ruotu- ja määräjakoislaitos oli valtaisa, jähmeä koneisto, monimutkainen ja joustamaton rakennelma, joka perustui luontaistalouteen. Sen taustalla oli ajatus muuttumattomuudesta: ruotujen kuviteltiin pysyvän aina samanlaisina, peltojen tuoton vakiona, armeijan ja kruunun tarpeiden muuttumattomina. 1600-luvun maailmassa ei ollut tapana ennakoida "tulevaisuuden haasteita" tai ainakaan sitä ei tehty kovinkaan menestyksekkäästi. Tulevaisuuteen valmistautuminen tarkoitti sitä, että muutoksen olemassaolo yritettiin eliminoida luomalla järjestelmiä ja sääntöjä, jotka eivät perustuneet todelliseen tietoon maailmasta."

Oli kirja ihan luettava silti, mutta jonkinlaista kustannustoimittamista olisin kaivannut.

maanantai 6. marraskuuta 2017

Teatterissa: Kuun poika

Eilen tämän syksyn ainoa "ulkopuolinen" esitys, Riihimäen Nuorisoteatterin Kuun poika.

No, ensinnäkin esityspaikka oli erikoinen: kerrostalon alakertassa jonkinlainen isompi tila, selvästi vanha, vain pari riviä irtotuoleja. Erityistä näyttämöä ei lainkaan, näyttelijät tulivat todella lähelle.

Ja sitten näytelmä: Kuun poika on Timo Sinivuoren kirjoittama, ensi kerran vuonna 1994 esitetty teos, alunperin musikaali, joka kertoo laivan haaksirikosta ja ainoan hengissä selvinneen, kapteenin pojan rantautumisesta Tongan saarelle.

Näyttelijät olivat kaikki tyttöjä, myös miesrooleissa. Varsinkin saarella tapahtuvissa kohtauksissa tämä ei häirinnyt, alun laivakohtauksessa hieman. Näytelmän nimi, Kuun poika, ei kovin selvästi liittynyt tekstiin, tai ainakin yhteys jäi hataraksi. Vaikka vuorosanat oli opeteltu hyvin, myös havaijinkieliset (!), niin silti lavalla oli havaittavissa pientä haparointia ja odottelua. Katsojalle ei myöskään ollut aina selvää, kuuluivatko kuiskimiset näytelmään vai eivät.

Mitään kovin kummoista draaman kaarta ei päässyt syntymään, näytelmä oli ohi juuri kun siihen olisi uppoutunut. Harjoitustyöstä tämä menee, mutta en taida erityisesti suositella.

Mistään ei löydy mainintaa siitä, perustuuko näytelmä tositapahtumiin, vain onko Sinivuori vetäissyt sen ns. hatusta. Ainakin historiallisissa faktoissa (tai ainoassa, mikä mainittiin) oli virhe: Englannissa ei ollut kuningasta vuonna 1900.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Työttömyyskatsaus 10/2017

Lokakuussa räjähti vähän isommin kuin aiemmin: 13.10.2017 Ossi Nyman kertoi Helsingin Sanomien artikkelissa välttelevänsä työtä, mutta saavansa työmarkkinatukea. Toimittaja oli otsikossa käyttänyt sanaa "ideologisesti työtön", ja sitähän sitten toisteltiin toistelemasta päästyäänkin; muutaman päivän päästä kaikki tiesivät, kuka on se "ideologisesti työtön".

Juttua levitettiin kaikissa mahdollisissa medioissa, ja kommentit edustivat kahta ääripäätä: joko Nyman tuomittiin täysin ja vaadittiin lopettamaan tuet, tai häntä ja hänen ideologiaansa puolustettiin.

Mitä enemmän luin kommentteja tyyliin "tuet pois niin kuolee nälkään" jne. sitä huonompi olo tuli siitä huolimatta, että silloin jo tiesin Nymanin osittain vain mainostavan kirjaansa. Toki hän joutui TE-toimiston kanssa vaikeuksiin, tuet lopetettiin heti eikä jatkosta (takaisinperintä tms.) ole tietoa.

Mutta sitten omiin asioihin eli työkokeiluun, joka päättyi 2.11. jolloin oli myös loppupalaveri.

Sepäs oli tylsää jaarittelua, olin väsynyt ja kyllästynyt ja turhautunut, kun tiedän etten saa tästäkään minkäänlaista apua. En rastia oikeaan ruutuun B-lausuntoon. TE-toimiston virkailija sanoin päivittäneensä työnhakusuunnitelmani siinä samalla, ja pyysi käydä illalla katsomassa. No minä kävin, Oma asiointi -sivuilla. En kyllä löytänyt mitään uutta, mutta jotenkin löysin kaikenlaista vanhaa, niinkuin Omat työnhakutiedot; 14 vuotta sitten sinne oli kirjoitettu:

"Kapasiteettia viedä asiaansa eteenpäin atk-alalla. Oma uskallus ja itseluottamus hukkunut muutamaan epäonnistumiseen. Oma-aloitteisuuden osalla toivomisen varaa. Kun nämä kuntoon, ainesta vahvaksi ja tunnolliseksi ammattilaiseksi. Vahva englannin taito."

"Ainesta vahvaksi ja tunnolliseksi ammattilaiseksi!?" Hah! Muistan kyllä tuon tilanteen, olin jollakin ammattitaidon kartoituskurssilla ja erittäin pettynyt, kun en ollut päässyt samana päivänä alkaneelle ATK-tukihenkilökurssille. Kartoituskurssin opettaja sitten ilmeisesti puhui minut seuraavalle, tietokoneasentajakurssille, mistä olin kiitollinen. Vaikka ei sekään johtanut mihinkään.

"Itseluottamus hukkunut muutamaan epäonnistumiseen?" No, tuolloin taisi vielä olla muutama, mutta myöhemmin on tullut reilusti lisää, pettymyksiä niin paljon etten aikoihin ole enää jaksanut odottaa mitään, hyvää enkä pahaa, työrintamalla. 

No, oikeasti olen nyt niin väsynyt etten jaksa keksiä tähän enää mitään, joten julkaisen.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Kirpparilöytöjä...vähän pitkästä aikaa

Jos kerran viikossa korkeintaan käy kirpparilla, eikä tee mieli ostaa mitään niin mistä se kertoo? Kyllästymisestä, tavaranpaljoudesta, väsymyksestä vain kaikkeen...

Lokakuussa pari ostosta:
  • Vintage American Flag -leggarit
  • Espritin kengät

lauantai 28. lokakuuta 2017

Aleksandr Radistsev: Matka Pietarista Moskovaan

Tämä(kin) kirja osui silmiini kirjastossa, lainasin takakansitekstin perusteella.

Maaorjuuden ja itsevaltiuden tuomitseva kirja on julkaistu 1790, ja sen luettuaan Venäjän keisarinna Katariina II raivostui ja järjesti kirjoittajalle kuolemantuomion, joka sittemmin lievennettiin karkoitukseksi Siperiaan. Lisäksi kirja kiellettiin ja se pysyi poissa markkinoilta pitempään kuin mikään muu kirja, vuoteen 1905 saakka.

Kirja on suomennettu vasta kymmenen vuotta sitten. En löytänyt siitä sellaista kohtaa, minkä vuoksi lukija olisi tänä päivänä kovin hermostunut, mutta yli 200 vuotta sitten asiat varmaan olivat toisin.

"Oi! Kunpa raskaiden kahleiden painamat orjat epätoivoissaan raivostuisivat, murskaisivat meidän päämme, epäinhimillisten herrojen päät sillä teräksellä, joka estää heidän vapauttaan, ja punaisivat meidän verellämme omat vainionsa! Mitä valtio siinä häviäisi? Heidän joukostaan ponnahtaisi pian suuria miehiä korvaamaan surmatun heimon, mutta he ajattelisivat itsestään toisin eikä heillä olisi oikeutta sortamiseen. Tämä ei ole unelma, vaan katse läpäisee ajan paksun verhon, joka piilottaa tulevaisuuden meidän silmiltämme. Minä näen kokonaisen vuosisadan päähän."

Kirja on kokoelma hyvin erilaisia lukuja; manifesteja ja (ilmeisesti) tositapahtumiin perustuvia kertomuksia ja outoja runoarvosteluja. Paikoin teki mieli vain silmäillä. Mutta vähänkin asiasta kiinnostuneelle voin suositella.

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Väsymys vain jatkuu

Koko viikosta jotenkin hämärä muisto, olin niin väsynyt koko ajan.

Maanantaina täytyi purkaa Studio Donnerilla lavasteet, eli nyrkkeilykehän puolikas.

Tiistaina olin työpäivän Tervakoskella, kuvailin kaikenlaista ja erityisesti uutta kaavoitettua Mäyrän asuntoaluetta. Oli siinäkin suo! Koko kesän ja syksyn satanut, niin tosi liejuista oli. Jonkun suomalaisen orkidealajikkeen löysin, ja lopulta oli pakko ylittää joku samea joki vinossa olevaa siltaa pitkin, enempää ei jaksanut.

Torstaina Laurinmäellä, 1965 perustetussa Torpparimuseossa. Tai pitäisikö sanoa "museolla", sillä museo koostuu melko harvaan sijoitetuista muutamasta rakennuksesta. Torppa, savutupa, pari aittaa ja navetta/tallirakennus sijoiteltu 1800-luvun malliin vinttikaivon ympärille. Niin, ja tuulimylly.

Museon nurkalta alkaa luontopolku, jonka varrella on Laurinlähde ja ensimmäisen maailmansodan aikaisia taisteluhautoja.